Työelämän joustot lievittämään ikääntyneiden hoivaa
Ikääntyneiden palveluiden kustannusten arvioidaan lähes tuplaantuvan vuoteen 2035 mennessä. Samalla moni haluaisi auttaa ikääntyvää vanhempaansa enemmän. Kirjoittajat esittävät työaikajoustoja ja hoivan uudistamista, samaan tapaan kuin perhevapaat tukevat pikkulapsiperheitä.
Pitkä elämä on yhteiskunnallinen onnistuminen, ja sitä on tavoiteltu sekä elintapojen että sairauksien hoidon näkökulmasta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kasvavat kustannukset ja ikääntyvien palvelutarpeen lisääntyminen herättävät kuitenkin tällä hetkellä huolta. Uusia avauksia tämän haasteen ratkaisemiseksi kaivataan.
Ikääntyneiden palveluiden toimintakulujen ja kotihoidon tarpeen on arvioitu lähes tuplaantuvan vuoteen 2035 mennessä. On selvää, että nykyisellä kehityksellä yhteiskuntamme taloudellinen kantokyky on koetuksella. Tässä onnistuminen vaatii uusia ratkaisuja. Yksi niistä voi olla se, että perheille ja omaisille annetaan nykyistä paremmat mahdollisuudet hoitaa iäkästä läheistään.
Vaikka omaisten roolin lisääminen herättää joskus kritiikkiä, moni meistä haluaisi auttaa ikääntyviä vanhempiaan paljon nykyistä enemmän. Lapset ja läheiset voisivat auttaa ikääntyneitä asumaan omassa kodissaan pidempään, jos nykyinen työelämä antaisi siihen riittävästi tukea.
Suurin este läheisten auttamiselle on usein työelämän joustamattomuus. Nykyisin laki tunnistaa kyllä viiden päivän palkattoman omaishoitovapaan ja poissaolon äkillisistä pakottavista perhesyistä. Nämä työkalut on kuitenkin tarkoitettu vain lyhyisiin tilanteisiin, eivätkä ne auta pitkäaikaisessa arjen tukemisessa. Jos työntekijä ei voi joustavasti lyhentää työaikaansa, ottaa vapaapäiviä tai tehdä etätöitä ikääntyvän vanhemman hoitovastuun vuoksi, lopputulos on kuormittava.
Voisiko läheisten toteuttama hoiva siirtää tarvetta muuttaa tuetumpien asumisen palveluiden pariin ja mahdollistaa pidempään omassa kodissa asumisen?
Yksi keskeinen keino tilanteen ratkaisemiseksi olisi virallisen omaishoidon järjestelmän laajentaminen ja uudistaminen tunnistamaan myös tämä epävirallinen hoiva. Nykyinen lakisääteinen omaishoidon tuki mielletään usein raskaaksi, sitovaksi ja ympärivuorokautiseksi työksi, johon työssäkäyvän on vaikea tarttua. Järjestelmää tulisi kehittää siten, että se tunnistaa paremmin myös osa-aikaisen ja työn ohessa tehtävän kevyemmän hoivan.
On selvää, että pelkät työaikajoustot eivät riitä. Monella työntekijällä ei nykyisellään ole taloudellisesti mahdollista vähentää työtuntejaan tai jäädä palkattomalle vapaalle hoitamaan vanhempiaan. Jotta järjestelmä toimisi, tarvitaan myös taloudellisia tukirakenteita, kuten joustavampia ja riittäviä korvauksia tai veroporkkanoita, jotka mahdollistaisivat työn ja hoivan yhdistämisen ilman kohtuutonta toimeentulon pienenemistä.
Meillä on jo olemassa toimivia malleja, kuten perhevapaat pienten lasten vanhemmille elämän alkutaipaleelle. Onko mahdollista luoda vastaavia rakenteellisia ja taloudellisesti tuettuja joustoja myös elämän loppupään hoivatarpeisiin? Kyse on investoinnista, sillä tällainen panostaminen olisi paitsi kaikin puolin inhimillistä, niin myös hoivan kokonaiskustannuksia vähentävää. Tarvitsemme lainsäädäntöä ja kulttuurin muutosta, jotka tekevät ikääntyvän vanhemman auttamisesta yhtä hyväksyttävää ja mahdollista kuin sairaan lapsen hoitamisesta.
Anita Huhtala
Lapsiperheiden sosiaalityön ammattilainen
Sanna Piitulainen
Tukena Oy:n palveluyksikön johtaja
