Vety, romu ja tekoäly muuttavat eurooppalaista terästuotantoa
Vähäpäästöisen teräksen tuotanto etenee Euroopassa odotettua hitaammin. Oulun yliopiston tutkijoiden mukaan ratkaisu on joukko samanaikaisia muutoksia, joissa vety, kierrätys ja tekoäly kytkeytyvät yhteen.
Suuret investoinnit vähäpäästöiseen terästuotantoon ovat Euroopassa hidastuneet. Syinä ovat korkeat kustannukset, energian hinta, raaka-aineiden saatavuus, teräksen maailmanlaajuinen ylituotanto ja päästöjä rajoittavan lainsäädännön epävarmuus.
”Eurooppalainen terästuotanto on laajassa murroksessa. Terästeollisuuden seuraava kehitysaskel ei ole yksittäinen läpimurto eikä tarkoita esimerkiksi pelkästään vedyn käyttöä. Se koostuu monista samanaikaisista muutoksista, joissa uudet energiaratkaisut, kiertotalous ja digitalisaatio kytkeytyvät toisiinsa”, sanoo professori Timo Fabritius Oulun yliopiston tiedotteessa.
”Ensimmäisenä muutoksia ollaan aidosti viemässä teolliseen mittakaavaan Suomessa ja Ruotsissa”, Fabritius jatkaa.
Vähäpäästöisen eurooppalaisen teräksen kilpailukykyä pyritään varmistamaan erilaisilla EU-rahoitteisilla tutkimushankkeilla.
Useammassa projektissa kehitetään vetyä hiilen tilalle. Tavoitteena on vähentää terästuotannon hiilidioksidipäästöjä merkittävästi korvaamalla perinteisiä hiileen perustuvia valmistustapoja.
Myös romun hyötykäyttöä pyritään lisäämään. Yhdessä hankkeessa etsitään tapoja hyödyntää nykyistä paremmin heikkolaatuista kierrätysromua poistamalla siitä epäpuhtauksia, kuten kuparia ja sinkkiä. Teräs on teoriassa hyvin kierrätettävää, mutta käytännössä kierrätysraaka-aineiden koostumus on selvitettävä ja haitta-aineet hallittava, jotta teräksen laatu voidaan varmistaa.
Tuotanto ei voi tulevaisuudessa nojata vain parhaaseen malmiin ja puhtaimpaan romuun, joten terästehtaista on tulossa raaka-aineiden kiertotalouskeskuksia. ECONOVA-hankkeessa tutkitaan, miten terästuotannon kuonista voidaan erottaa kriittisiä raaka-aineita, kuten vanadiinia.
”Terästehtaiden kuonat sisältävät merkittäviä määriä raaka-aineita, joiden hyödyntämispotentiaali on osin vielä käyttämättä”, sanoo professori Ulla Lassi Oulun yliopiston kestävän kemian tutkimusyksiköstä.
EU luokittelee vanadiinin kriittiseksi raaka-aineeksi, ja sen talteenotolla pyritään vähentämään EU:n tuontiriippuvuutta.
