Tunturiluonto muuttuu hälyttävää vauhtia: sammalet ja jäkälät uhattuina
Tutkijat vertasivat Ritničohkka-tunturin kasvillisuutta vuoden 1990 aineistoon. Etenkin monet tunturipaljakalle erityisistä sammalista ja jäkälistä ovat uhattuina.
Turun ja Oulun yliopiston tutkijat ovat todenneet, että Käsivarren erämaa-alueella sijaitsevan Ritničohkka-tunturin kasvillisuus on muuttunut. He vertasivat tunturin nykyistä lajistoa vuonna 1990 tehtyyn kartoitukseen. Uusi otanta tehtiin vuonna 2022.
Kasvillisuuskartoitusten ja satelliittikuvatulkinnan perusteella sekä kasviyhteisöt että lumiolot ovat toisenlaisia. Väitöskirjatutkija Inka Kuusisto kertoo Turun yliopiston tiedotteessa, että tunturipaljakan kasviyhteisöjen kokonaislajimäärä ei ole muuttunut, mutta lajisto on toinen kuin 32 vuotta sitten.
Putkilokasvien kokonaislajimäärä alueella on kasvanut. Kosteisiin oloihin sopeutuneet ruohot ja heinät ovat yleistyneet tunturipaljakalla. Sammalten kokonaislajimäärä on sen sijaan pienentynyt. Häiriöön sopeutuneet lajit, jotka leviävät ensimmäisinä paljaalle maalle, ovat yleistyneet, kun taas monet tunturipaljakalle tyypilliset sammallajit ovat harvinaistuneet.
Jäkälien lajisto on vaihtunut. Poron laidunnukselle herkät jäkälälajit ovat harvinaistuneet, ja monet pienikokoiset rupijäkälät ovat yleistyneet.
”Etenkin monet tunturipaljakalle erityisistä sammalista ja jäkälistä ovat uhattuina”, Kuusisto sanoo.
Tunturipaljakka on tunturin puuton yläosa, siis alue, jossa metsä ja tunturikoivikko loppuvat ja jäljelle jää matala kasvillisuus, kuten varvut, ruohot ja heinät, sammalet ja jäkälät.
Korkeuden vaikutus heikentynyt
Kuusiston mukaan huomionarvoista on, että putkilokasvien paikallinen lajimäärä ei muuttunut. Korkeuden vaikutus sammalten ja jäkälien paikalliseen lajimäärään oli sen sijaan heikentynyt, ja sammalilla myös paikallisen topografian vaikutus oli vähentynyt.
”Tämä voi viitata siihen, että ympäristöolosuhteet ovat muuttuneet korkeammalla sijaitsevilla alueilla tasaisemmiksi”, Kuusisto sanoo.
Kaikkien lajien yhteenlaskettu paikallinen lajimäärä oli kasvanut selkeimmin tunturin rinteen alaosien lumenviipymissä.
Kesät vihreämpiä, lumipeite vähentynyt
Satelliittitulkinnan mukaan loppukesät ovat muuttuneet vihreämmiksi, mikä voi kertoa putkilokasvien ja sammalten peittävyyden kasvusta. Kesäkuinen lumipeite on supistunut ja kesäkuinen kasvillisuus kuivunut.
Lumipeitteen muutosten lisäksi kasvillisuuden muutosten taustalla voi Kuusiston mukaan olla useita tekijöitä: ilmaston lämpeneminen, porojen jatkuva korkea laidunnuspaine ja lajien välisen kilpailun voimistuminen. Hän pitää tärkeänä, että taustamekanismeja tutkitaan tarkemmin. Lajiyhteisöjen muutokset voivat vaikuttaa tunturiekosysteemien toimintaan, jolloin seuraukset ulottuvat yksittäisten lajien katoamista pidemmälle.
Kuusisto, I., Gonzales-Inca C., Huttunen, S. & Virtanen, R.: Snow Cover and Vegetation Changes on a High-Elevation High-Latitude Mountain in NW Finland. Journal of Vegetation Science, Volume 37, Issue 4, 2026.
