Eduskunnan täysistunnossa hallituspuolueiden edustajat puhuvat mielellään vihervasemmistosta. Mutta onko vihervasemmistoa oikeasti olemassa, pohtii Tero Koskinen.
Eduskunnan täysistunnossa hallituspuolueiden edustajat puhuvat mielellään vihervasemmistosta. Mutta onko vihervasemmistoa oikeasti olemassa, pohtii Tero Koskinen.
Pekka Haaviston kansalaisvaltuuskunta kokosi viimeisille päiville saakka tukijoita yli puoluerajojen. Presidentinvaalikampanja näytti toteen Haaviston yhteen kokoavan voiman. Mitä vihreät voisivat ottaa opikseen kampanjasta, pohtii kirjoituksessaan Johanna Kohvakka.
Euroopan vihreät valitsivat kärkiehdokkaiksi kesäkuun eurovaaleihin mepit Terry Reintken ja Bas Eickhoutin kokouksessaan 2.-4. helmikuuta Lyonissa, Ranskassa. Samalla hyväksyttiin yhteiseurooppalainen eurovaaliohjelma.
Oulun suunnalla on nyt sama murhe kuin muuallakin Suomessa: miten hyvinvointialueiden käy. Pohjois-Pohjanmaalla on eniten huolta aiheuttanut hoitohenkilöstön hyvinvointi ja mielenterveyspalvelujen riittävyys. Vihreitä poliitikkoja työllistävät myös kaivoshankkeiden ja vesivoiman lisärakentamisen tuoma kuormitus luonnolle ja ihmisille.
Vihreä siirtymä näkyy vahvasti Vaasan seudulla ja investoinneissa on uusiutuvaa energiaa ja akkuvarastoja. Vihreille Vaasan vaalipiiri on kuitenkin yksi haastavimmista ja uusien aluevaltausten tekeminen on vaatinut paljon työtä. Julkisessa keskustelussa pyörivät yhä auringonlaskun alat, turkistarhat ja turve.
Vihreiden puoluevaltuusto kävi viikonloppuna perinpohjaisen keskustelun puolueen turvallisuus- ja ihmisoikeuspolitiikasta. Tampereella kokoontuneet valtuutetut linjasivat myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksiä sekä valmistelivat uutta kaupunkipolitiikkaa.
Vihreiden intressissä on, että vahvan oikeistoblokin ja vasemmiston välillä on palikoita, joiden avulla voidaan muodostaa erilaisia kokoonpanoja. Siksi keskustan sisäisellä kriisityöllä on vaikutusta myös vihreiden asemaan. Oleellista on, mihin suuntaan keskusta päätyy kehittymään.
Voimistuvien hellejaksojen tuoma kuumarasitus tuo uuden muuttujan lisää jo entuudestaankin vaikeaan kaupunkisuunnittelun yhtälöön. Etenkin, kun ratkaisun pitää toimia talvellakin. Lämpösaarekeilmiön pahenemista ja ilmastonmuutokseen sopeutumista laajemminkin pohtivat Kuuma kaupunki -juttusarjan viimeisessä osassa vihreät toimijat.
Vihreät on suurin kärsijä siinä murroksessa, jonka perussuomalaiset sai aikaan Suomen poliittisella kentällä. Vihreille tärkeät ympäristökysymykset pysyvät kyllä agendalla, mutta monille vihreiden potentiaaliselle kannattajalle riittävät demarien ja kokoomuksen kauniit ympäristöpuheet, kun huomio keskittyy kolmen suuren välisiin voimasuhteisiin. Näin siitä huolimatta, että ympäristöasiat näyttävät olevan näille puolueille usein arkista kauppatavaraa.
Puoluevaltuuston puheenjohtaja Riina Lumme korostaa yhdessä tekemistä ja vihreän viestin kirkasta esiintuomista. Hän näkee, että osallistumisen mahdollisuuksia lisäämällä vähennetään epätietoisuuden ja -luottamuksen kokemuksia. Poliittinen sydän sykkii etenkin koulutuspolitiikalle.
Elokuussa Lahdessa pidettiin uuden eläkeläisjärjestön perustamiskokous. Nyt vihreästi ajattelevat voivat liittyä arvojensa mukaiseen eläkeläisjärjestöön sitoutumatta puolueeseen. Ikävihreät ry ei silti ole katoamassa minnekään, muistuttaa puheenjohtaja Auni-Marja Vilavaara.
Kesäkuun puoluekokouksessa vihreiden johto meni laajasti uusiksi. Valtuuston varapuheenjohtajaksi nousi aktiivisena keskustelijana ja iloisena verkostoitujana monelle tutuksi tullut Hämeen vihreiden varapuheenjohtaja Allu Pyhälammi. Hän nostaa rohkeuden ja avoimuuden keskeisiksi teemoiksi puolueen vahvistamiseksi.
Vihreät näkevät itsensä yleispuolueena, jossa ekologinen kestävyys on kaiken a ja o. Valtavirtamediaan välittyy kuitenkin ainoastaan “yleispuolue”-diskurssi, eikä se, että vihreän politiikan takana olisi aina ekologinen perustelu, kirjoittavat Minna Kanerva ja Outi Leskinen.
Vihreiden puoluekokous valitsi uudet johtajat ja puolue-elimet. Johtopaikkojen jaossa ei nähty suuria yllätyksiä, mutta puoluehallituksen ja -valtuuston kokoonpanossa nähtiin pienempien piirien esiinmarssi.
Tuntuvan vaalitappion kärsineet vihreät huokuivat puoluekokouksessa optimismia ja yhtenäisyyttä. Puheenjohtajataistelun jättämiä juopia ei ainakaan puoluekokouksessa näkynyt. Valmisteilla olevan oikeistohallituksen uskottiin antavan vihreille lisää tilaa poliittisella kentällä. Presidentinvaaleista odotetaan apua uuteen nousuun.
Vihreiden alamäkeen on vaikuttanut moni ulkoinen seikka, jota vastaan ei ole ollut taistelunmahdollisuuksia. Lähitulevaisuudessa on kuitenkin vihreän valon pilkahduksia. Vihreiden ei pidä kääriytyä pohtimaan vikoja liiaksi, vaan suunnata ajatukset tulevaan, kirjoittaa Silja Keränen.
Vihreiden jäsenäänestys on alkanut ja kisa kahden puheenjohtajaehdokkaan välillä tiivistyy. Tulevalle puheenjohtajalle on jo ladattu tuhat ja yksi tehtävää ja odotukset ovat korkealla. Nyt on hyvä laittaa jäitä kesähattuun, sillä vihreät ei nouse yhden ihmisen voimin vaan koko yhteisön ja yhteishengen avulla.
Vihreä liike on alusta lähtien ollut tulevaisuusorientoitunut. Puolueen paikka talouspoliittisesti ei ole vasemmalla eikä oikealla, vaan tulevaisuuden puolella, kirjoittaa Frank Martela.
Kuntavaalien ehdokaslistoja tarkastelemalla voidaan tehdä tulkintoja puolueiden aktiivikentistä. Siinä missä esimerkiksi sosialidemokraattien aktiiviaika on näiden tilastojen valossa noin kuusi vuotta, lopettaa enemmistö vihreiden ehdokkaista harrastuksen jo ensimmäisiin kuntavaaleihinsa, kirjoittaa Jakke Mäkelä.
Kuntavaalit ovat vihreiden kohtalonkysymys. Puolueen menestyksen avaimet riippuvat kyvystä luoda uutta poliittista ajattelua. Toivottavasti vihreiden linjan kirkastaminen ei tarkoita vain vanhojen kantojen entistä kovemmin huutamista, kirjoittaa Santeri Leinonen.
Puheenjohtajakandidaatti Sofia Virta haluaa ravistella vihreiden ydinkannattaja-ajatusta. ”En hahmota, mikä on se ydin, missä se on ja mikä on oikeaa vihreyttä. Jokainen, joka äänestää meitä on vihreä ja kuuluu joukkueeseen. Kannattajamittauksia on tulkittava laajemmin, ja pohdittava, miksi jätettiin äänestämättä.” Vihreiden jäsenäänestyksen tulos julkistetaan kesäkuun puoluekokouksessa.
Saara Hyrkkö on ehdolla vihreiden puheenjohtajaksi. Hänen mielestään vihreillä pitää olla kasvustrategia ja puolueen pitää omilla ratkaisuilla haastaa kokoomus ja demarit. ”Meidän pitää herättää luottamusta entistä isommissa joukoissa, eikä pidä antaa muiden sanoittaa mitä olemme. Meidän on otettava itse oma tarina haltuun, ja tarjottava ratkaisuja sekä isoihin kysymyksiin että ihmisen kokoisiin kysymyksiin.”
Iso kirjo vihreitä ehdokkaita puolueen eri johtotehtäviin esittäytyi viikonloppuna Helsingissä. Eniten julkisuutta ovat saaneet puheenjohtajaehdokkaat, mutta nyt esillä olivat samassa tilaisuudessa myös ehdokkaat varapuheenjohtajiksi, puoluesihteereiksi ja puoluevaltuuston puheenjohtajiksi. Mitään yllättäviä linjauksia ei kuultu, mutta talouspolitiikka mainittiin monta kertaa.
Eduskuntavaalituloksesta tehdään vielä erilaisia tutkimuksia. Vihreitä kiinnostaa se, mihin tuntuva äänikato meni. Taktisen äänestämisen lisäksi tarvitaan muitakin selityksiä. Oleellista on, kelpaavatko ne.
Vihreät puheenjohtajaehdokkaat Saara Hyrkkö ja Sofia Virta haluavat molemmat kirkastaa vihreiden talouspolitiikkaa. Suomalaisten hyvinvointi on turvattava kestävällä tavalla, ja siksi myös valtion velkaantumisesta on rohjettava puhua. Ehdokkaat kohtasivat eilen Talousvihreiden taloustentissä Helsingissä.
Hallitusneuvottelujen alku hukkui Zelenskyin vierailun sekaan, mutta ei hätää, Säätytalon palaveeraus jatkunee toukokuun loppuun saakka. Ihan ensimmäiseksi on ihmetelty ilmasto- ja ympäristöasioiden käsittelyä. Asiantuntijaksi valikoitui WMO:n Petteri Taalas ja kristillisdemokraattien edustaja työryhmässä on Eija-Riitta Korhola.
Ennakkosuosikkien kieltäytyminen laittoi vihreiden puheenjohtajapelin uusiksi. Eduskuntaryhmä on nyt suurennuslasin alla, mutta puheenjohtajaa voi etsiä kauempaakin. Puheenjohtajan ohessa myös puoluesihteeri menee vaihtoon, eikä varapuheenjohtajistokaan välttämättä säily muutoksitta, kirjoittaa Eero Karisto.
Vaalitappion jälkeen vihreät ovat uuden alun kynnyksellä. Ensin on syytä pohtia, mikä meni vikaan. Vihreät ovat unohtaneet oman potentiaalinsa puolueen asiantuntevassa jäsenistössä, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Maria Ohisalon ilmoitus aloitti vihreissä puheenjohtajakisan ja se on jo tuonut puolueelle julkisuutta. Puheenjohtajaehdokkaat hieman vielä ujostelevat, mutta edessä on monta viikkoa kisaa ja jäsenäänestys.
Vihreiden vahvuudet vaikuttavat kääntyneen puoluetta vastaan. Vahva osaaminen ilmastoasioissa on näyttäytynyt saarnaamisena ratkaisujen tarjoamisen sijaan. Tieteeseen nojaaminen on etäännyttänyt tärkeät näkemykset liian kauas ihmisten arjesta, kirjoittaa Hanna Tuovila.
Eduskuntavaalit eivät ratkenneet asiakysymyksiin, vaan asennekysymyksiin. Vihreiden talouspoliittinen linjattomuus on hukkaanheitettyä potentiaalia. Talouspolitiikan haltuunotolla voitaisiin päästää irti myös ylimielisyyden leimasta, kirjoittaa Ville Aarnio.
Tappiovaalien jälkeen puolueissa aika yleinen selkäydinreaktio on vaatimus oppositioon jäämisestä ja johdon vaihtamisesta. Tappion tunnekuohuissa tehdään joskus turhan hätäisiä päätöksiä. Pahimmillaan ratkaisuja haetaan vääristä ääripäistä. Jos talo on kulahtanut, ei riitä, että vedetään päälle entistä värikkäämpi maali. Pitää katsoa myös perustukset, kirjoittaa Eero Karisto.
Vihreät kipuilee huonon vaalituloksen kanssa. Puolueen sisällä on käynnissä samanlainen itsetutkiskelu kuin kaksi vuotta sitten kuntavaalitappion jälkeen. Puolueessa odotetaan nyt puheenjohtaja Maria Ohisalon ilmoitusta jatkoaikeista.
Vihreät kaipaa lisää talousosaamista ja vähemmän keskittymistä vain ydinkannattajakuntaan. Moni hyvin koulutettu on ollut vihreisiin pettynyt, koska on aistinut asiantuntemuksen ja osaamisen puutetta. Jakkupukukansaa ei pidä karkottaa, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Seitsemän kansanedustajan menetys on vihreille kova paikka. Moni vihreä peräänkuuluttaa linjan kirkastamista. Pudotuksesta huolimatta puolueen kannatus on kuitenkin lähellä pitkän ajan keskiarvoa.
Kulttuurin huono asema korona-aikana toi kulttuurin monialatoimijan Minna Lindgrenin mukaan politiikkaan ja vihreiden ehdokkaaksi Helsinkiin. Poliittiseen aktivoitumiseen vaikutti myös lasten herääminen ympäristöasioihin: “He kysyivät, miksen tee mitään.”
Tuomo Kondien lista toiveista hallitusohjelmaan alkaa sanoilla karjalan kielilaki. Kielilaki toisi kunnille velvollisuuden esimerkiksi järjestää kielenopetusta ainakin etänä. Toivelistalle pääsee myös korkeakoulutuksen perusrahoituksen nostaminen, jota ilman korkeakoulutus uhkaa kuihtua.
Kankaanpääläinen Irmeli Elomaa on pitkän linjan vihreä, mutta vasta eläkepäivinään päätti asettua ehdolle eduskuntavaaleihin. Hän tietää, millaista on olla kylän ainoa vihreä keskustan ja perussuomalaisten hallitsemassa kunnassa. Ilmastolääkäriksi itseään tituleeraava Elomaa haluaa korjata sote-uudistuksen valuviat ja tehdä Suomesta paremman paikan nuorille.
Vihreiden kannatus on puolueen historiaan nähden korkealla tasolla, mutta osa viime kauden suurvoitosta on sulanut. Kuinka perusteltu on mielikuva kannatusvaikeuksissa kamppailevasta puolueesta, kysyy Eero Karisto.
Porilainen Anne Liinamaa jätti kuntapolitiikan kiemurat viime kuntavaaleissa. Liinamaa pohtii nyt poliitikon vahvaa identiteettiä sekä sitä, että poliitikot tarvitsevat enemmän tukea myös kunnallisessa päätöksenteossa. Vaikka päättäjän ura on ohi, on Porin paikallispolitiikka päivittäin Liinamaan arjessa kirjan kirjoittamisen myötä.