Ruutuaika voi heikentää lasten oppimista monella tavalla
Nopeat palkkiot, pinnallinen lukeminen, algoritmien vinouttama maailmankuva ja leikin sekä unen väheneminen: näiden kautta digitaaliset ympäristöt voivat vaikeuttaa lasten oppimista, arvioidaan Tieteessä tapahtuu -lehdessä. Pääsanoma ei silti ole, että kaikki teknologia olisi haitallista.
Runsaalla digitaalisten ympäristöjen käytöllä on merkittäviä vaikutuksia lasten ja nuorten oppimiseen, mielenterveyteen ja arjen vuorovaikutukseen, kirjoittavat professori Nina Sajaniemi ja kasvatustieteen maisteri Eino Paananen Tieteessä tapahtuu -lehdessä. Heidän mukaansa huomio pitäisi kääntää yksilöllisistä tukitoimista kasvu- ja oppimisympäristöihin.
Digilaitteiden liikakäyttö on Suomessakin yleistynyt ja liittyy hyvinvoinnin, toiminnanohjauksen ja tiedonkäsittelyn heikentymiseen. Samaan aikaan PISA-tulokset ovat heikentyneet, lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus on vähentynyt ja mielenterveyden ongelmat lisääntyneet. Eniten vapaa-ajallaan ruutua käyttävät nuoret voivat olla matematiikan, lukemisen ja luonnontieteiden taidoissa jopa vuoden ikätovereitaan jäljessä.
Kirjoittajat nostavat esiin neljä mekanismia, joiden kautta digitaaliset ympäristöt voivat vaikeuttaa oppimista.
Ensimmäinen on nopeiden palkkioiden vaikutus toiminnanohjaukseen. Esimerkiksi TikTok tarjoaa palkkioita usein alle minuutin välein, ja kehittyvissä aivoissa tämä voi suunnata käyttäytymistä kohti välittömiä palkintoja. Pitkäjänteinen työskentely vaatii kykyä sietää palkkion viivästymistä, eikä sitä opi, jos arki täyttyy nopeista palkkiosykleistä. Palkkiolla tarkoitetaan nopeaa myönteistä kokemusta, kuten tykkäystä tai uutta videota, joka saa käyttäjän jatkamaan.
Toinen on lukemisen pinnallistuminen. Pitkien tekstien ymmärtäminen on keskimäärin heikompaa ruudulta kuin paperilta. Artikkelin mukaan tutkijat ovat tekoälyn suhteen varovaisia: nykytiedon perusteella sen ei voi yksiselitteisesti sanoa “tyhmentävän”. Olennaista on, käytetäänkö tekoälyä oman ajattelun tukena vai sen korvikkeena. Jos tekoäly antaa vastauksen ennen kuin oppija on ehtinyt ajatella itse, oppimisen kannalta olennainen työ voi jäädä tekemättä.
Kolmas on maailmankuvan vääristyminen. Toistuva viesti alkaa tuntua todelta, ja suosittelualgoritmit voivat kaventaa käyttäjän maailmankuvaa etenkin silloin, kun kriittinen lukutaito on vasta kehittymässä. Sitran mukaan sosiaalisen median algoritmit näyttävät Suomessa suhteettoman paljon oikeistolaista poliittista sisältöä.
Neljäs on se, mitä ruutuaika syrjäyttää. Runsas käyttö vähentää leikkiä, liikuntaa, unta ja kasvokkaista vuorovaikutusta. Kouluterveyskyselyyn vastanneista nuorista noin kolmannes kertoo netinkäytön häiritsevän usein tai melko usein ihmissuhteita ja muita tärkeitä toimintoja. Pääkaupunkiseudun nuoria tyttöjä koskeneessa tutkimuksessa osallistujat käyttivät sosiaalista mediaa keskimäärin neljä ja älypuhelinta kuusi tuntia päivässä.
Pienten lasten kohdalla tutkijat korostavat myös aikuisen läsnäoloa. Jos älylaite vie toistuvasti aikuisen huomion yhteisissä tilanteissa, ruudun vaikutus ei synny vain lapsen omasta ruutuajasta. Lukuisat pienet katkokset voivat kaventaa kielen oppimiselle tärkeitä vuorovaikutustilanteita.
Runsas ruutuaika on yhdistetty esikouluikäisten heikompaan kielelliseen kehitykseen ja motoristen taitojen hitaampaan kehittymiseen. Tutkijoiden mukaan yhteys ei tarkoita, että kaikki digitaalinen sisältö olisi haitallista. Ratkaisevia ovat lapsen ikä, sisällön laatu, käytön määrä ja se, mitä digitaalinen toiminta korvaa.
Kasvuympäristöjä on jo alettu muuttaa. THL ja Opetushallitus julkaisivat tänä vuonna kansalliset suositukset 0–13 -vuotiaiden digilaitteiden vapaa-ajan käytöstä. Suomessa voimaan tulleen perusopetuslain muutoksen mukaan koulut määräävät puhelinten käytöstä ja säilytyksestä myös ruokailun, välituntien ja siirtymien aikana. EU:ssa on käsitelty sosiaalisen median 16 vuoden alaikärajaa. Rajoituksia on sekä kannatettu että kritisoitu, sillä kriitikot korostavat lasten oikeutta osallistua yhteiskuntaan myös digitaalisten ympäristöjen kautta.
Kirjoittajat korostavat, että kaikki teknologia ei ole haitallista. Lasten ja nuorten kohdalla käyttöä on kuitenkin harkittava nykyistä tarkemmin, koska heillä ei vielä ole riittäviä valmiuksia arvioida riskejä tai vastustaa koukuttaviksi suunniteltuja ympäristöjä.
“Vastuu on aikuisilla”, he kirjoittavat.
