Uusi tutkimus korostaa hyönteisten monipuolista merkitystä selkärankaisille
Hyönteiset ovat monelle selkärankaiselle elinehto, eivätkä pelkästään ruokana. Ne tarjoavat suojaa ja puhtautta, mutta myös levittävät tauteja ja saalistavat selkärankaisia. Hyönteiskadon seurauksetkin voivat ulottua paljon ravintoketjuja pidemmälle, kertoo uusi tutkimus.
Mitä yhteistä on simpansseilla, papukaijoilla, harmaakarhuilla, lepakoilla ja laiskiaisilla? Uusi tutkimus osoittaa, että nämä ja monet muut selkärankaiset ovat eri tavoin riippuvaisia hyönteisistä, ja hyönteisten biodiversiteetillä on selkärankaisille huomattava merkitys.
Lähes kolme neljännestä niistä maalla ja makeissa vesissä elävistä selkärankaisista, joiden ruokavaliosta on tietoa, syö selkärangattomia, ja yli kaksi viidesosaa syö pelkästään niitä. Hyönteiset muodostavat ruokavaliosta usein suurimman osan. Tulos käy ilmi Nature Reviews Biodiversity -lehdessä tänä syksynä julkaistusta katsausartikkelista.
Ruoka on kuitenkin vain yksi osa vaikutussuhteita. Haikarat käyttävät hyönteisiä syöttinä houkutellakseen kaloja. Tietyt myrkylliset sammakot saavat myrkkynsä syömällä muurahaisia ja kovakuoriaisia. Yöperhoset edistävät laiskiaisten turkissa kasvavan levän kasvua, ja levä on laiskiaisille tärkeä ravinnonlähde.
Hyönteiset vaikuttavat selkärankaisiin myönteisesti, kielteisesti ja välillisesti. Ne tarjoavat ravintoa, rakenteita, puhtautta ja suojaa, mutta voivat myös aiheuttaa tauteja tai toimia jopa saalistajina.
”Tiedämme, että hyönteiset ovat tärkeä ravinnonlähde ekologisissa ravintoverkoissa, mutta ymmärryksemme niiden muista rooleista lajien välisissä muissa vuorovaikutussuhteissa on ollut tähän asti hajanaista. Yhtä laaja-alaista katsausta ei ole aiheesta aikaisemmin tehty”, kertoo apulaisprofessori Laura Antão Turun yliopiston tiedotteessa.
Artikkeli The importance of insect biodiversity for vertebrates kokoaa yhteen satoja eri vuosikymmeninä tehtyjä tutkimuksia. Mukana kansainvälisessä tutkimusryhmässä ovat Turun yliopisto ja Luonnonvarakeskus. Antãon mukaan tutkimusten tarkastelu kokonaisuutena antaa uudenlaisen käsityksen siitä, kuinka yleisiä lajien väliset vuorovaikutukset ovat ja kuinka ne ulottuvat ravintoketjusuhteiden ulkopuolelle.
Tutkijat korostavat, että tieto on edelleen vinoutunutta tiettyihin eliöryhmiin ja alueisiin, joten hyönteiskantojen vähenemisen vaikutuksista selkärankaisiin ei ole täyttä kuvaa. Artikkelin tiivistelmän mukaan laajan hyönteiskadon on silti syytä odottaa vaikuttavan vakavasti moniin selkärankaispopulaatioihin.
Hyönteislajeja arvioidaan olevan 14–30 miljoonaa. Joidenkin lajien kannat ovat viime vuosina vähentyneet hälyttävästi, mutta järjestelmällistä tietoa siitä, missä ja mitkä lajit vähenevät, ja mitä siitä seuraa, ei ole riittävästi. Tutkijat pitävät hyönteisten roolien ymmärtämistä olennaisena myös tehokkaiden suojelustrategioiden suunnittelussa.
”Jos välitämme selkärankaisten lajien menestymisestä, on samalla välitettävä myös hyönteisten monimuotoisuuden säilymisestä, ja tällä hetkellä suojelutoimet eivät ole riittävän tehokkaita”, Antão sanoo.
