Aluevaalien tulos oli vihreille iso pettymys, kun kannatus jäi 7,3 prosenttiin. Vaikka Helsinki oli poissa kuvioista, olisi kuntavaalien tasoinen tulos muualla Suomessa ollut selvästi suurempi. Vielä vihreitäkin pettyneempiä oltiin vain perussuomalaisten joukoissa, sillä puolue jäi kauas kolmen suuren joukosta, kirjoittaa Leena Brandt.
Ydinasekieltosopimuksen voimaantulosta on kulunut tänään vuosi. Ydinasekonfliktin riski on kasvanut, minkä takia sopimus on aiempaakin ajankohtaisempi. Yhä useampi Nato-maa on kiinnostunut sopimuksesta. Suomen pitäisi ottaa paikkansa ydinaseriisunnan tukijana, kirjoittaa Kati Juva.
Lääketieteellisestä tutkimuksesta on säästetty enemmän kuin kohtuullisesti. Tutkimus on pitkäjänteistä työtä, jonka tulokset tulevat käyttöön joskus vasta vuosien päästä. Yliopistosairaaloiden tutkimustyötä tukemalla turvataan myös väestön terveyttä, kirjoittavat Heidi Aaltonen, Panda Eriksson, Pekka Heikkilä ja Annika Laakso.
Aluevaalien ennakkoäänestys on päättynyt ja 26,3 prosentin äänestysaktiivisuus viittaa siihen, etteivät pahimmat pelot toteudu. Äänestäjät intoutuvat ehkä jopa kuntavaalien tasolle eli joka toinen äänestysikäinen käy uurnilla sunnuntai-iltaan mennessä. Näitä vaaleja vaivaa eurovaalien kaltainen ”en ymmärrä mistä äänestetään” -hokema, kirjoittaa Leena Brandt.
Haluavatko oikeistolaiset kurittaa köyhät hengiltä? Entä haluavatko vasemmistolaiset rangaista ahkeruudesta? Molemmat lienevät epätosia väitteitä, mutta silti päädymme uskomaan näin, kirjoittaa Santtu Paananen.
Suomessa on 41 kansallispuistoa ja 19 luonnonpuistoa. Kansallispuistot tukevat merkittävästi aluetaloutta. Valtiolta kaivattaisiin nopeita toimia suojelualueverkoston parantamiseksi, kirjoittaa Petri Nieminen.
Autoilun sähköistyminen vähentää polttoaineiden tarjontaa myös maaseudulla. Valtion tukema energiaomavaraisuuslaina voisi auttaa haja-asutusalueiden asukkaita autonhankinnassa, kirjoittaa Janne M. Korhonen. Hänen mielestään laina pitäisi saada seuraavaan hallitusohjelmaan.
Ongelmapelaaminen on merkittävä kansanterveydellinen ja poliittinen ongelma. Rahapeliongelmien tunnistamista tulisi vahvistaa terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa. Hyvinvointialueilla on kannettava vastuuta rahapeliongelmista nykyistä paremmin, kirjoittavat Atte Harjanne ja Ville Savonlahti.
Palliatiivinen eli oireenmukainen hoito on alueellisesti eriarvoista Suomessa. Jokainen meistä ansaitsee arvokkaan kuoleman. Aluevaltuutetuilta tarvitaan toimia palliatiivisen hoidon ja saattohoidon parantamiseen hyvinvointialueilla, kirjoittaa Annika Laakso.
Poliittinen keskustelu on kärjistynyt somealustoilla, jotka rahastavat konflikteilla. Kasvimaa on alusta, jonka toivotaan luovan hyvää keskustelua ja parempaa vihreää politiiikkaa, kirjoittaa Janne Peltola.
Poliittinen keskustelu sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluista on helposti valtakunnan tasolla ohutta yläpilveä, sillä aluevaalien kysymykset ja valtuustojen politiikka konkretisoituvat monilta osin vasta alueilla, kirjoittaa Atte Harjanne.
Tuija Halttusen dokumenttielokuva Näin pilvet kuolevat on runollinen ja tieteellisesti tarkka teos. Pilvet edustavat elokuvassa jotain ihmistä suurempaa ja herättävät kysymyksiä ihmisen hallitsevasta suhteesta luontoon.
Hallituksemme sanoo kuuntelevansa asiantuntijoita koronapäätöksissään. Infektiotautien asiantuntijuutta pitäisi kuitenkin tunnistaa paremmin ja tutkimustietoa viedä käytäntöön. Yhteiskunnallisen elämän pitäminen mahdollisimman normaalina on kansakunnan etu, kirjoittaa Johanna Kohvakka.
Venäjän mielestä Suomi ei saisi liittyä Natoon. Naton ongelmat ovat ydinasekeskeisyys ja konfliktinratkaisutavat. Paras tapa tukea liennytystä ja ydinaseriisuntaa olisi se, että Suomi pysyy osana länttä, mutta ei vielä liittoudu, kirjoittaa Kati Juva.
Maatalouden kannattavuus on jatkunut pitkään heikkona. Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat näkyneet satojen määrissä, ja ilman globaalia kauppaa eläisimme katovuotta. Moni tilallinen miettii, kannattaako toimintaa enää jatkaa, kirjoittavat Tuomas Laitinen ja Simo Räty.
Alkava vuosi on vihreille vaikea. Hallituksen pöydällä on suuria vihreille tärkeitä asioita, ja pöydän toisella puolella keskusta, jolla on todellinen huoli tulevaisuudestaan ja mielessä 2023 eduskuntavaalit, arvioi Eero Karisto tulevaa vuotta.
Miehet ovat puheissa joko syrjäytymisvaarassa olevia ahdistavan miehenmallin murskaamia alkoholiongelmaisia mielenterveyspotilaita tai sähköautoista, lähijunista, metsästyksesta tai kalastuksesta kiinnostuneita. Entä jos ei ole kumpaakaan, pohtii Tuomas Saloniemi puheenvuorossaan.
Kerttu Kotakorven tietokirja on yksi vuoden tärkeitä julkaisuja ilmastonmuutoksesta. Kirjassa kuvataan Suomen luontoa skenaariossa, jossa maapallon keskilämpötila on noussut neljä astetta. Kotakorven kirja tekee nykytilannettammekin paremmin ymmärrettäväksi, kirjoittaa Ulla Anttila.
Lapsuuden joulut koostuvat mahdottomista aikatauluista ja rasittavista perinteistä. Pekka Sauri kirjoittaa joulunovellissaan pakollisista ohjelmanumeroista, joiden keskellä tasapainoillaan joulun läpi. Koskaan ei tiedä, mikä katkaisee viimeisen oljenkorren.
Poliittinen toiminta perustuu Suomessa pitkälti vapaaehtoisuuteen. Vaalityötä tekevien jaksaminen on koetuksella, kun aktiivisuudesta palkitaan lisävastuilla. Kun yhdet vaalit ovat paketissa, on suuntauduttava seuraaviin, kirjoittaa Aisha Benahmed.
Ympäristöministeriön suunnitelmaluonnos esittelee tulevien vuosien päästövähennystoimia. Toimet tulevat tarpeeseen, mutta päästövähennyksiin liittyy paljon epävarmuutta, kirjoittaa Ville Seppälä.
Kestävät keinot väestönkasvun hillintään ovat jo tiedossa. Ne vievät väistämättä aikansa, ja se aika on kiire käyttää vähähiiliseen siirtymään, kirjoittaa Atte Harjanne.
Aluevaalien kokonaisuuteen pitää suhtautua kuten norsun syömiseen, pala kerrallaan. Lastensuojelun asiantuntija Onni Westlund on ottanut käsittelyyn puolueiden lastensuojeluohjelmat. Vihreiden kattava ohjelma on hänen mielestään valopilkku, kirjoittaa Leena Brandt.
Ilmastoaktivistit muistuttavat meitä siitä, mitä me välttelemme. Ilmastoahdistus ja -toivo ovat merkittävässä yhteydessä käytännön toimintaan ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Toivon luomiseksi tarvitaan kulttuuri, jossa aiheen pakoilu lopetetaan, kirjoittaa Julia Sangervo.
Vihreitä on arvosteltu siitä, etteivät talousasiat kiinnosta. Kun ilmastotoimista puhutaan, löytyy kuitenkin aivan muita tahoja, jotka suosivat taloudellisesti kalliita ratkaisuja. Ilmastotoimista on edessä vääjäämättä niin iso lasku, ettei meillä ole varaa suosia kustannustehottomia keinoja, kirjoittaa Leena Brandt.
Olemme päättäneet yhdessä, että ilmastotoimilla on kiire. Nykytilanteessa meillä on tarve rakentaa puhdasta energiantuotantoa nopeasti. Hankkeita on saatava käyntiin pian, jotta saamme pienreaktoreita mahdollistamaan Suomen hiilineutraaliustavoitetta, kirjoittaa Rauli Partanen.
Tunnustettu ihmisoikeusjärjestö Memorial vastustaa Venäjän historian uudelleenkirjoittamista. Vladimir Putin on lakkauttamassa Memorialin äärijärjestönä. Tapaus saa kysymään, miten pitkälle kansalaisyhteiskunnan sortaminen voi mennä, kirjoittaa Heidi Hautala.
Uudistaminen on vihreiden aluevaaliohjelmassa keskiössä monin tavoin. Ohjelma vaikuttaa huomioivan myös keskustan hellimiä syrjäseutuja ja vanhuksia. Aluevaaliohjelmassa on mukana myös tuttuja maailman parantamisen teemoja, kirjoittaa Eero Karisto.
Pienydinreaktorit ovat tulossa kaupallisesti saataville 2020-luvun aikana. Vastaanotto on ollut Suomessa suotuisa, mutta teknologian käyttöönotto vaatii lainsäädännön uudistamista, kirjoittaa Rauli Partanen.
Valko-Venäjä pyrkii luomaan siirtolaiskriisillä hajaannusta EU:n sisällä. Vaikuttamisoperaatio on näkynyt Suomessakin etenkin opposition ehdotuksissa, kirjoittaa Mari Holopainen.
Mitä ekologista haittaa tuottaville vesilaitoksille tehdään tulevaisuudessa? Vesilain päivitys vaikuttaa unohtuneen, ja seuraaviin eduskuntavaaleihin on enää 1,5 vuotta, kirjoittaa Petri Nieminen.
Glasgow’n ilmastokokouksen yhteydessä julkaistiin uudet päästöarviot. Kiinalaiset ovat ohittaneet suomalaiset keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen suuruudessa. Suomella on tulevina vuosina mahdollisuus näyttää maailmalle esimerkkiä hiilineutraaliudessa, kirjoittaa Ville Seppälä.
Yleisradio saanut käsiinsä puolueiden omaan käyttöönsä tilaaman mielikuvatutkimuksen puolueista. Tulos on vihreille kylmää luettavaa. Kuudesta mukana olevasta puolueesta vihreät vetää pohjat, kirjoittaa Eero Karisto.
Menojen karsiminen on politiikolle aina vaikeaa, ja sopeutujan rooliin joutuvan kannattaa tehdä siitä erityisen vaikeaa, kirjoittaa Atte Harjanne.
Ilmastohätätila ei ole Glasgow´n kokouksen myötä poistunut, eikä pysymistä 1,5 asteen lämpenemisessä ole varmistettu. Eilinen sopu oli laiha, mutta COP26 päätti, että maiden päästövähennystavoitteita tarkastellaan seuraavan kerran jo ensi vuonna, kirjoittaa Leena Brandt.
Vihreiden investointien on oltava yhtä kannattavia kuin minkä tahansa muun investoinnin. Verotuksella voidaan parantaa investointien houkuttelevuutta, mutta julkisen rahan tarjoaminen voi valua osakkeenomistajien taskuihin, kirjoittaa Eveliina Laakso.
Markku Jokisipilän kirja perussuomalaisista on lähinnä tutkimukseksi naamioitu pamfletti, lentokirjanen. Sen tarkoitus on muualla kuin tasapainoisen ja tutkimuslähtöisen kuvan antamisessa kohteena olevasta puolueesta, kirjoittaa Oula Silvennoinen.
Kokoomus on lähitulevaisuuden suuri kummajainen, joka voi vaikuttaa ratkaisevasti Suomen politiikan seuraavaan vaiheeseen. Kokoomuksen kannanotoissa näkyy aiempaa enemmän populismia, erityisesti verokeskustelussa, kirjoittaa Eero Karisto.
Rachel Carsonin klassikkoteos on edelleen ajankohtaista luettavaa. DDT:n käyttö ei ole vieläkään loppunut ja kuudes sukupuuttoaalto etenee. Tarvitsisimme uuden vastaavan teoksen päivitettynä 2020-luvulle, kirjoittaa Hannu Tuominen.
Suomi lähtee pandemian jälkeiseen aikaan taloudellisesti pitkältä etumatkalta. Vaikka talouden tilanne ja myös ennusteet tulevasta vuodesta näyttävät hyvältä, meillä pitäisi olla viisautta ja uskallusta katsoa tulevaisuuteen. Poliitikkoja läpi historian on vaivannut likinäköisyys taloudenpidossa, kirjoittaa Eva Tawasoli.
