Vihreiden alamäkeen on vaikuttanut moni ulkoinen seikka, jota vastaan ei ole ollut taistelunmahdollisuuksia. Lähitulevaisuudessa on kuitenkin vihreän valon pilkahduksia. Vihreiden ei pidä kääriytyä pohtimaan vikoja liiaksi, vaan suunnata ajatukset tulevaan, kirjoittaa Silja Keränen.
Verdeä kehittämällä laajennetaan vihreää poliittista keskustelua. Tarvitsemme ammattimaisesti työstettyä Verde-journalismia vihreän politiikan välittämiseen enemmän kuin koskaan aiemmin, kirjoittavat Mari Holopainen ja Hannele Tallqvist.
Liian vähäinen liikkuminen käy kalliiksi terveydelle ja taloudelle. Ihmisten liikkeelle saaminen vaatii laajaa keinovalikoimaa kaupunkisuunnittelusta harrastamisen kulttuuriin.
Vihreä liike on alusta lähtien ollut tulevaisuusorientoitunut. Puolueen paikka talouspoliittisesti ei ole vasemmalla eikä oikealla, vaan tulevaisuuden puolella, kirjoittaa Frank Martela.
Kuntavaalien ehdokaslistoja tarkastelemalla voidaan tehdä tulkintoja puolueiden aktiivikentistä. Siinä missä esimerkiksi sosialidemokraattien aktiiviaika on näiden tilastojen valossa noin kuusi vuotta, lopettaa enemmistö vihreiden ehdokkaista harrastuksen jo ensimmäisiin kuntavaaleihinsa, kirjoittaa Jakke Mäkelä.
Politiikan osa-alueita on yhtä paljon kuin elämänkin osa-alueita, joten isoihin kysymyksiin keskittyessä on helppo unohtaa ne pienet yksityiskohdat, jotka ovat ihmisen elämässä niitä kaikista tärkeimpiä, kirjoittaa Aisha Benahmed viimeisessä Verde-kolumnissaan.
Kansallisteatterin Pentti Linkola – kaltaisemme? esittelee tutun kuvan ristiriitaisesta radikaalista ja herättää katsojan pohtimaan suhdettaan luontoon ja kuluttamiseen. Vaikka Linkolan persoona nousee teoksen etualalle, onnistuu se tuomaan luonnon ja ihmisen suhteen esille kipeän ajankohtaisesti.
Kuntavaalit ovat vihreiden kohtalonkysymys. Puolueen menestyksen avaimet riippuvat kyvystä luoda uutta poliittista ajattelua. Toivottavasti vihreiden linjan kirkastaminen ei tarkoita vain vanhojen kantojen entistä kovemmin huutamista, kirjoittaa Santeri Leinonen.
Eduskuntavaalituloksesta tehdään vielä erilaisia tutkimuksia. Vihreitä kiinnostaa se, mihin tuntuva äänikato meni. Taktisen äänestämisen lisäksi tarvitaan muitakin selityksiä. Oleellista on, kelpaavatko ne.
Risto Isomäen muistelmakirja kertoo suomalaisen kansalaistoiminnan kultakaudesta ja analysoi syitä siihen, miksi kansalaisliikkeiden toiminta oli ennen paljon helpompaa. Voimakas keskittyminen EU-vaikuttamiseen on kansalaisaktivistin mukaan kuihduttanut ruohonjuuritason rakenteita.
Suotuisassa tulevaisuudessa edistyvä tekoäly on tuottavuuden räjäyttävä tukiäly ja työkalu. Synkempi vaihtoehto on, että eriytyvä synteettinen todellisuus rapauttaa luottamusta ja osallisuutta katastrofaalisin seurauksin, kirjoittaa Atte Harjanne.
Yleisradion rahoitusta halutaan leikata hallitusneuvotteluissa joko yksityisen median kilpailukyvyn, Ylen journalistisen sisällön vuoksi tai sekä että. Leikkausten seurauksena korkeatasoinen journalismi ja kansallinen kulttuuri ovat vaarassa. Median toimintaedellytyksiä ei tulisi säädellä sen mukaan, mitä mieltä sen tuottamista sisällöistä on, kirjoittaa Eero Karisto.
Provosointia välttelevän ulkopolitiikan aika tuli Venäjä-suhteiden osalta päätökseen 2000-luvun alussa, kun Suomi alko lähestyä Natoa. Kun Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten sotilaallinen toiminta lisääntyy Suomessa, ydinsotaa johtavan virhetulkinnan todennäköisyys kasvaa huomattavasti, kirjoittaa Olli Tammilehto.
Ympäri maailmaa transihmisten oikeudet ovat merkittävästi taantuneet. Takapakkia on otettu paitsi ympäri Yhdysvaltojen, myös Euroopassa. Vihamieliset asenteet vähemmistöjä kohtaan ovat aina olleet syklisiä, ja nyt niiden kohteena ovat transihmiset.
Oikeistohallituksen muodostuminen on yhä todennäköisempää, kun Säätytalolle marssivat kokoomus, perussuomalaiset, RKP ja kristillisdemokraatit. Perussuomalaisten leirissä on kuitenkin varauksia. Monessa puolueessa herätellään yhä toivoa, että yhteistyö PS:n kanssa olisi vain väliaikaista. Aika voi kuitenkin loppua kesken.
Helsinki ei saa antaa asuntotuotannon notkahtaa, koska asumisen korkea hinta on paha sosiaalinen ongelma. Kaupungin on työnnettävä tontteja markkinoille vanhaan tahtiin, vaikka se voi tarkoittaa, että niiden huutokauppahinta laskee. Tosin kaupunki ei edelleenkään kilpailuta tontteja, vaikka niin on päätetty vuosia sitten.
Ennakkosuosikkien kieltäytyminen laittoi vihreiden puheenjohtajapelin uusiksi. Eduskuntaryhmä on nyt suurennuslasin alla, mutta puheenjohtajaa voi etsiä kauempaakin. Puheenjohtajan ohessa myös puoluesihteeri menee vaihtoon, eikä varapuheenjohtajistokaan välttämättä säily muutoksitta, kirjoittaa Eero Karisto.
Vaalitappion jälkeen vihreät ovat uuden alun kynnyksellä. Ensin on syytä pohtia, mikä meni vikaan. Vihreät ovat unohtaneet oman potentiaalinsa puolueen asiantuntevassa jäsenistössä, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Avaruuden merkitys sodankäynnissä on kasvanut ja sillä on roolinsa myös Ukrainan sodassa. Avaruustoimintaan liittyvät uhat on tunnistettava yhä paremmin, kun yhteiskunnan riippuvuus avaruusteknologista tulevaisuudessa vain kasvaa, kirjoittavat Paavo Heiskanen ja Juuso Liekkilä.
Hallitustunnustelija Petteri Orpon kysymykset ja niihin annettava vastaukset ovat hallituksen muodostamisen ensimmäinen näytös. Hallituspohja ei kuitenkaan määräydy niiden pohjalta. Oleellista on, millaisen pohjan muodostaja haluaa. Alkuvaiheessa hänen intressinsä ei ole sulkea mitään vaihtoehtoa pois, mutta jostain pitää aloittaa.
Onko ”venäläistä sielua” olemassa? Pitäisikö meidän ymmärtää paremmin venäläisten tapaa hahmottaa maailmaa? Ymmärtävätkö venäläiset sitä itsekään? Näitä kysymyksiä pohtii Mihail Šiškin tuoreessa esseekokoelmassaan.
Heidi Hautalan ja Satu Hassin podcast pureutuu myös kevätkaudella päivän polttaviin kysymyksiin. Kevään teemoina ovat olleet muun muassa korruptio, energiakriisi ja viherpesu. Viimeisimmässä jaksossa pohditaan, miten motivaatio yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen pysyy yllä.
Maria Ohisalon ilmoitus aloitti vihreissä puheenjohtajakisan ja se on jo tuonut puolueelle julkisuutta. Puheenjohtajaehdokkaat hieman vielä ujostelevat, mutta edessä on monta viikkoa kisaa ja jäsenäänestys.
Eduskuntavaalien häviäjäpuolueet käyvät edelleen kukin omaa itsetutkiskeluaan tappion syistä. Vasemmistoliiton historian huonoin saavutus oli yllätys. Keskustassa on meneillään syvä tuskailu, kun maa on pettänyt alta aiemmin vahvoilla kannatusalueilla ja “tuli mentyä vääränlaiseen hallitukseen”.
Vihreiden vahvuudet vaikuttavat kääntyneen puoluetta vastaan. Vahva osaaminen ilmastoasioissa on näyttäytynyt saarnaamisena ratkaisujen tarjoamisen sijaan. Tieteeseen nojaaminen on etäännyttänyt tärkeät näkemykset liian kauas ihmisten arjesta, kirjoittaa Hanna Tuovila.
Pienten paikkakuntien näköalattomuus kääntyi konservatiivipopulistien ääniksi ja on omiaan ruokkimaan poliittisia vastakkainasetteluja. Suomella ei kuitenkaan ole varaa alueiden väliseen kulttuurisotaan. Siksi tarvitaan uudenlaista aluepolitiikkaa ja näkökulmien avartamista jokaiselta, kirjoittaa Atte Harjanne.
Eduskuntavaalit eivät ratkenneet asiakysymyksiin, vaan asennekysymyksiin. Vihreiden talouspoliittinen linjattomuus on hukkaanheitettyä potentiaalia. Talouspolitiikan haltuunotolla voitaisiin päästää irti myös ylimielisyyden leimasta, kirjoittaa Ville Aarnio.
Tappiovaalien jälkeen puolueissa aika yleinen selkäydinreaktio on vaatimus oppositioon jäämisestä ja johdon vaihtamisesta. Tappion tunnekuohuissa tehdään joskus turhan hätäisiä päätöksiä. Pahimmillaan ratkaisuja haetaan vääristä ääripäistä. Jos talo on kulahtanut, ei riitä, että vedetään päälle entistä värikkäämpi maali. Pitää katsoa myös perustukset, kirjoittaa Eero Karisto.
Vihreät kaipaa lisää talousosaamista ja vähemmän keskittymistä vain ydinkannattajakuntaan. Moni hyvin koulutettu on ollut vihreisiin pettynyt, koska on aistinut asiantuntemuksen ja osaamisen puutetta. Jakkupukukansaa ei pidä karkottaa, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Ympäristöystävälliseksi miellettyjen innovaatioiden kääntöpuolella on usein ilmastohaittoja. Kun ympäristöuhkien koko kirjosta vain muutamat ovat julkisuudessa, hyväksytään helposti ratkaisuja, jotka vievät ojasta allikkoon, kirjoittaa Olli Tammilehto.
Poliittisen keskustelun polarisoituminen näkyi vaalikentillä. Vihapuhe ja vastakkainasettelu on yltynyt jo fyysiseen väkivaltaan ja sillä uhkailuun. Yhteisörauhan järkkyminen uhkaa demokratiaa, kirjoittaa Aisha Benahmed
Väestörakenteen muutos on syytä nostaa seuraavan hallituksen pääteemaksi. Työvoima sote-alalla on huutava, eikä palkka vastaa työn kuormittavuutta. Tarvitaan työperäistä maahanmuuttoa, työhyvinvointia sekä arvostusta, kirjoittaa Mari Holopainen.
Väestön pakkosiirto miehitetyiltä alueilta on sotarikos ja se voi olla jopa rikos ihmisyyttä vastaan. Kansainvälisestä oikeusjärjestelmästä puuttuu kuitenkin tuomioistuin, jolla olisi valta nostaa syyte Putinia ja Venäjän sotilasjohtoa vastaan YK:n peruskirjan vastaisesta hyökkäysrikoksesta, kirjoittaa Heidi Hautala.
Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas on jo vuosia saanut tiedeyhteisön hämmentymään. Taalas toisti lauantain haastattelussa viestiä, jonka mukaan Suomen ilmastokeskustelussa painotetaan liikaa metsien hiilinielun merkitystä. Viesti on otettu ilolla vastaan muun muassa metsäteollisuudessa.
Kuluneella hallituskaudella on kumottu edellisen hallituksen heikennyksiä turvapaikanhakijoiden asemaan, tehty uudistuksia oleskelulupahakemusten nopeuttamiseksi sekä kotouttamisessa. Työtä on tehtävänä seuraavallekin hallitukselle, koska Suomi tarvitsee maahanmuuttoa.
Liikuntaharrastukset ovat tärkeä osa yhteiskunnallista hyvinvointia. Suomalaiset liikkuvat kuitenkin aivan liian vähän. Liikunnallisen aktiivisuuden trendi on ollut laskeva jo vuosia. Etenkin lasten ja nuorten kohdalla Suomessa pitäisi tehdä suuria korjausliikkeitä, joilla suomalaiset saataisiin liikkumaan selvästi nykyistä enemmän, kirjoittavat Eva Tawasoli ja Shawn Huff.
Tekijänoikeuslaki on yksi ilmaisunvapauden kannalta keskeisimmistä laeista. Lain kokonaisuudistus osoittaisi edelläkävijyyttä, sillä missään muussa maassa ei vielä ole toteutettu täysin digiajan tarpeisiin laadittua tekijänoikeuslakia.
Ilmasto ja luonto ovat perussuomalaisia lukuunottamatta selkeästi näkyvillä suomalaisten puolueiden vaaliohjelmissa. Vihreille teema on ykkösenä, muilla kauempana kärjestä. Vihreitä ja vasemmistoliittoa lukuunottamatta tavoitteiden lisäksi ei juuri esitetä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, vaikka keinot ja asian kiireellisyys ovat hyvin tiedossa.
Kuluneella hallituskaudella on tehty paljon luonnonsuojelun eteen, mutta paljon jää seuraavan hallituksen kontolle. Luonnon monimuotoisuuden huomioimisesta puhutaan nykyään kenties enemmän kuin koskaan, mutta jalostuuko puhe riittävällä tavalla käytännön teoiksi?
Euroopan unionin perusrakenne on yksinkertainen, mutta kakkua on kuorrutettu moninkertaisella multinationaalis-historiallisella kerroksella. Jokainen voi valita kakusta palan kerrallaan ja huutaa suurta vääryyttä. Maistuu pahalta, liian pieni/suuri pala ja aivan liian kallis. EU-konditorian energiaremonttikakku on nyt luupin alla.
Kuuntele Verden podcastia: Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon