Ilmastotoimet takkuavat ja luontokato jatkuu, vaikka tiedämme, että tekemättömyys kostautuu. Miksi muutosten tekeminen on niin vaikeaa, ja mitä asialle voisi tehdä, pohtii Atte Harjanne.
Ilmastotoimet takkuavat ja luontokato jatkuu, vaikka tiedämme, että tekemättömyys kostautuu. Miksi muutosten tekeminen on niin vaikeaa, ja mitä asialle voisi tehdä, pohtii Atte Harjanne.
Lääketieteen kehitys tarjoaa parannuksia, mutta liiallinen hoito, tehottomat hoidot sekä turhat sattumalöydökset kuluttavat terveydenhuollon resursseja. Se aiheuttaa haittavaikutuksia ja turhia kustannuksia. Tavoitteena on parantaa potilaiden hoitoa ja vähentää turhia kustannuksia terveydenhuollossa, kirjoittaa Alvar Külmäsu.
Vihreiden intressissä on, että vahvan oikeistoblokin ja vasemmiston välillä on palikoita, joiden avulla voidaan muodostaa erilaisia kokoonpanoja. Siksi keskustan sisäisellä kriisityöllä on vaikutusta myös vihreiden asemaan. Oleellista on, mihin suuntaan keskusta päätyy kehittymään.
Tytti on taas hakenut töitä. Sanna oli tehnyt vääriä valintoja hautajaisissa. Paavo istuu surkeana kirjamessuilla ilman jonoa. Ja Matti – muistatteko miten monta kapakkakeikkaa ja missä kunnossa hän ehti tehdä? Erilainen iva ja pilkka kukoistaa mediassa ja somessa ja me klikkaamme niitä innoissamme.
Tuulimyllyjä vastaan taisteleva espanjalainen ylimys taistelee itse keksimiään vihollisia vastaan. Majatalo muuttuu linnaksi, todellisuudelle ja faktoilla ei ole väliä. Eero Karisto pakkasi klassikkoteoksen rinkkaan ja pohti lukiessaan Don Quijoten antia tähän päivään.
Turkki käy säälimättä Syyrian Kurdistanin, Rojavan, kimppuun, mutta toiminta jää nyt Gazan
tapahtumien varjoon. Suomikaan ei ole reagoinut Rojavan tilanteeseen ja syy hiljaisuuteen on arvattavissa. Nato-jäsenyyden ja sitä edeltäneen Turkin myötäilyn seurauksena tapahtunut ulkopoliittinen suunnanmuutos on tehnyt Turkista vaikean palan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiselle johdolle, kirjoittaa Rojavan itsehallintoa kannattava Leo Castrén.
Suomen on mahdollista omaksua rauhantahtoinen ja sotilaallisen voiman käytön suhteen kriittinen linja myös Naton jäsenenä. Joku voisi kutsua tällaista linjaa pilkallisesti pasifistiseksi tai minimalistiseksi, mutta itse valitsen toisenlaisia adjektiiveja kuten vastuullinen, tulevaisuuteen suuntautunut, jopa isänmaallinen, kirjoittaa Martin Scheinin.
Katujengeistä käytävässä keskustelussa korostuvat pelko ja ennakkoluulot. Rasismi ja ksenofobia värittävät keskustelua, unohtaen todellisen nuorten hyvinvoinnin huomioon ottamisen. Ratkaisuksi ei riitä pelkästään kovennetut rangaistukset, vaan tarvitaan syvempää ymmärrystä yhteiskunnan rakenteellisista ongelmista, kirjoittaa Emmi Sinisalo.
Ruotsin metsät palavat, ihmisiä evakuoidaan, vanhemmat etsivät kaaoksessa lapsiaan. Joku haluaa auttaa kaikkia, toinen ei ketään. Joku ryhtyy järjettömään tuhoon ja toinen haluaa elää ensimmäisessä luokassa ja syödä sen viimeisenkin ankeriaan. Ruotsalainen Jens Liljestrand kirjoittaa vaikuttavasti siitä, mikä on edessä.
Tekoäly luo sekä uhkia että mahdollisuuksia. Uhkia ovat sodankäynnin tehostuminen, disinformaatio sekä taloudellinen eriarvoisuus, kun työpaikkoja katoaa automatisaation myötä. Toisaalta tekoälyllä on mahdollisuus edistää ekologisesti kestävää taloutta, tieteellistä tutkimusta ja talouskasvua. Kriittisenä haasteena on yhdistää hyödyt ja uhkien ehkäisy, jotta tekoälystä tulee ihmiskunnan liittolainen, ei vihollinen, kirjoittaa Alviina Alametsä.
Vihreät on suurin kärsijä siinä murroksessa, jonka perussuomalaiset sai aikaan Suomen poliittisella kentällä. Vihreille tärkeät ympäristökysymykset pysyvät kyllä agendalla, mutta monille vihreiden potentiaaliselle kannattajalle riittävät demarien ja kokoomuksen kauniit ympäristöpuheet, kun huomio keskittyy kolmen suuren välisiin voimasuhteisiin. Näin siitä huolimatta, että ympäristöasiat näyttävät olevan näille puolueille usein arkista kauppatavaraa.
Ahtaalle ajettu luonto köyhtyy. Luontokadon pysäyttäminen vaatiikin luonnonsuojelulta sekä määrää että laatua, kirjoittaa Atte Harjanne.
Iida Turpeisen esikoisteos tarjoaa vaikuttavan matkan vuosisatojen halki, seuraten sukupuuttoon kuolleen merinisäkkään luurangon matkaa Beringinsaarelta Helsingin luonnontieteelliseen museoon. Turpeinen sulauttaa historialliset hahmot ja eläinten tarinat syvälliseen pohdintaan sukupuutosta kauniiseen ja viihdyttävään tekstiin, mikä tekee teoksesta vahvan ehdokkaan Finlandia-palkinnolle.
Ilmastonmuutos on myös ihmisoikeuskysymys. Ihmisoikeuksien näkökulmasta tehdyt valitukset ovat koskeneet valtioiden vastuuta rajat ylittävistä ihmisoikeusloukkauksista. Harva on toistaiseksi johtanut toimenpiteisiin.
Ilveskuiskaaja-dokumenttielokuva elää suomalaisen luonnon ehdoilla. Pääsemme seuraamaan metsän elämää ilman kansainvälisistä luontovideoista tuttua vilskettä. Nämä isot kissat ansaitsevat paikkansa luonnossamme, kirjoittaa Hannu Tuominen.
Kiinan talous yskii ja väestö lähtee supistumaan vauhdilla. Kiinan merkitys on silti jatkossakin valtava, ja autoritaarisen vallan toimintaa nopeasti muuttuvassa maailmassa on vaikea ennakoida, kirjoittaa Atte Harjanne.
Suomessa asuvien maahanmuuttajien asemasta on käyty viime kuukausina räiskyvää keskustelua. Vähemmälle on jäänyt keskustelu eri yhteisöjen sisäisistä toimintatavoista, tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista. Kansallisteatterin uusi näytelmä nostaa esiin paitsi rasismia myös muslimiyhteisöjen naisiin ja tyttöihin kohdistuvia rajoituksia.
Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen on syntynyt lukuisia kansainvälisiä ja kansallisia terrorismin vastaisia lakeja ja sopimuksia, joiden hyvät tarkoitusperät ovat usein kääntyneet negatiivisiksi tavallisten ihmisten ja ihmisoikeuksien kannalta. Paniikin aikana tehdyt poliittiset päätökset ovat haitallisia sekä ihmisoikeuksille että tehokkaalle terrorismin torjunnalle, kirjoittaa Martin Scheinin.
Hallituksen asuntopolitiikan linjaukset vievät pienituloisia vuokra-asujia ahdinkoon. Muutokset asumistukeen, kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon ja toimeentulotukeen kasautuvat osin samoille perheille. Asumisoikeustuotannosta luopuminen osuu erityisesti Helsinkiin, jossa on kaavailtu ASOa hitas-järjestelmän korvaajaksi, kirjoittaa Tuomas Rantanen.
Hallitus aikoo leikata asumistukea kymmenillä euroilla kuukaudessa. Aikuiselle työssäkäyvälle muutama kymppi ei välttämättä ole iso raha, mutta opiskelijan se pistää valinnan äärelle. Leikkausten suunnittelijat laittavat liikaa luottoa sille, että jokaisen opiskelijan vanhemmat voivat tukea lastaan rahallisesti, mutta tämä ei vain ole totta, kirjoittaa Emmi Sinisalo.
Etelämannerta ympäröivä jääpeite on vuodenaikaan nähden romahtanut. Muutoksen mittakaava uhkaa käsityskykyä, ja herättää huolen ilmastojärjestelmän keikahduksesta, kirjoittaa Atte Harjanne.
Putinia vastustava suomenvenäläisten yhteisö on vahvistumassa. Voimannäytteenä ryhmä otti voimakkaasti osaa kansainväliseen mielenosoitusten sarjaan viime sunnuntaina. Anna Politkovskajan murhan aiheuttamasta järkytyksestä syntynyt Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi voitaisiin elvyttää uudelleen, kirjoittaa Heidi Hautala.
Kolmen tekijän kirja ilmastopolitiikan voittajista ja häviäjistä keskittyy maaseudun häviäjiin, turvetuottajiin ja maatiloihin. Vihreä siirtymä on kuitenkin tuonut uutta työtä ja tuloa maaseudulle, mitä kirjan tekijät eivät nosta esiin. Kirjan teksti vie mukanaan ja avaa monia näkökulmia, mutta ei tuo ilmastokysymyksiä seuranneelle uutta, kirjoittaa Jussi-Pekka Teini.
Hömötiaisen alamäki jatkuu tehometsätalouden vauhdittamana. Kalasääsken tarina on toisenlainen, sen kanta on vahvistunut vainon ja myrkkyjen vähenemisen myötä. Luontokadosta on puhuttu pitkään ja meillä on keinoja sen torjumiseksi. Aika vain uhkaa loppua kesken, kirjoittaa Hannu Tuominen.
Tänä vuonna konkurssiin on haettu lähes 30 prosenttia enemmän yrityksiä kuin viime vuonna. Valtaosa konkurssiin haetuista yrityksistä on pieniä. Nyt on tärkeää pysähtyä ja varmistaa, ettei yksikään yrittäjä sairastu, menetä työkykyään tai elämänhaluaan maksuvaikeuksien tai velkaantumisen vuoksi, kirjoittaa Maria Korpisalo.
Kesän 2023 ykkösaihe suomalaisessa mediassa ei ollut Ruokolahden leijona tai mökkeilijää puraissut hauki, vaan rasismi ja syrjintä. Kerrankin puhuttiin yhteiskunnallisesti ja moraalisesti tärkeästä asiasta. Syrjinnän kieli, juridiikka, politiikka ja moraali ovatkin oikeasti vaikea asia, kirjoittaa Martin Scheinin.
Kokoomuksen tulevaisuuden kannalta oleellista on, missä vaiheessa nykyisen hallituspolitiikan hiljaiset ymmärtäjät kokevat jo ymmärtäneensä liikaa. Toinen mahdollisuus on, että kasvava perussuomalaisia lähentynyt joukko saavuttaa enemmistön. Se merkitsisi melkoista käännettä puolueen historiassa.
Ihmisoikeudet, oikeusvaltio, ay-liike, ympäristötuhot. Maailman mahtisuvuilla on monilla alueilla mahdollista pitää yhteiskuntaa ja ympäristöä pelinappuloina. Hannu Sokalan kirja Maailman 50 vaarallisinta sukua käy läpi sukuja, joilla on vaikutusvaltaa yritysomistusten ja esimerkiksi tiedotusvälineiden kautta.
Lohikantojen tila on huolestuttava. Liikakalastuksen lisäksi lohta uhkaa myös Itämeren saastuminen, jota pohjoisen kaivoshankkeet osaltaan lisäävät. Ruotsin ja Suomen rajajoella pelätään lohenpyynnin rajoituksia ja pohjoiseen laskevalla Tenojoella lohestus on jo kolmatta kesää kielletty, kirjoittaa Kari Alaniska.
Ajatus siitä, että Talvivaaran kaltainen ympäristökatastrofi voisi tapahtua uudelleen Suomessa, kuulostaa mahdottomalta. Valitettavasti kolumnin otsikko ei ole huomion vuoksi kärjistetty, vaan todellinen tulevaisuudenkuva. Kittilän kultakaivoksen aiheuttamat ympäristöhaitat ovat selvät, mutta silti toimintaa laajennetaan vuoteen 2026 mennessä, kirjoittaa Emmi Sinisalo.
Planeetan kantokyky on koetuksella. Meidän on välttämätöntä vähentää aivan kaikkea kulutusta, energiankäyttöä ja luonnonvarojen hyödyntämistä radikaalisti.
Ilonpilaaja sanoo suoraan ja ikävästi: sähköautoilla ei ratkaista ilmastonmuutosta.
Pienten paikkakuntien näköalattomuus kääntyi konservatiivipopulistien ääniksi ja on omiaan ruokkimaan poliittisia vastakkainasetteluja. Suomella ei kuitenkaan ole varaa alueiden väliseen kulttuurisotaan. Siksi tarvitaan uudenlaista aluepolitiikkaa ja näkökulmien avartamista jokaiselta, kirjoittaa Atte Harjanne.
Punnitseva demokratia pyrkii antamaan äänen äänettömille, jotta päätöksentekoon syntyisi pitkäjänteisyyttä. Uutuusteoksessa esitellään sekä teoreettista pohdintaa että käytännön toteutuksia punnitsevan demokratian malleista.
Joukko metsäalan asiantuntijoita kantaa huolta maailmanlaajuisesta metsäkadosta. Kannanotossaan he esittävät, että Suomen tulee ottaa vakavasti roolinsa ilmastonmuutoksen torjujana metsien ja metsäasiantuntemuksen maana kansainvälisesti.
Perjantaina julkaistun hallitusohjelman toimenpiteet syventävät suomalaisten työssäkäyvien köyhyyttä. Oikeudenmukaisuudesta tuli hallitusohjelmassa markkinatalouden vastakohta, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Vihreät näkevät itsensä yleispuolueena, jossa ekologinen kestävyys on kaiken a ja o. Valtavirtamediaan välittyy kuitenkin ainoastaan “yleispuolue”-diskurssi, eikä se, että vihreän politiikan takana olisi aina ekologinen perustelu, kirjoittavat Minna Kanerva ja Outi Leskinen.
Vihreän siirtymän investointeja tarvitaan koko maailmassa lisää, jotta ilmastotavoitteet saavutetaan. Siirtymästä on hyötyä myös omavaraisuudelle, turvallisuuspolitiikalle ja taloudelle Suomessa. Nyt ei pidä jäädä voivottelemaan siirtymän vaikeutta.
Vihreiden alamäkeen on vaikuttanut moni ulkoinen seikka, jota vastaan ei ole ollut taistelunmahdollisuuksia. Lähitulevaisuudessa on kuitenkin vihreän valon pilkahduksia. Vihreiden ei pidä kääriytyä pohtimaan vikoja liiaksi, vaan suunnata ajatukset tulevaan, kirjoittaa Silja Keränen.
Verdeä kehittämällä laajennetaan vihreää poliittista keskustelua. Tarvitsemme ammattimaisesti työstettyä Verde-journalismia vihreän politiikan välittämiseen enemmän kuin koskaan aiemmin, kirjoittavat Mari Holopainen ja Hannele Tallqvist.
Liian vähäinen liikkuminen käy kalliiksi terveydelle ja taloudelle. Ihmisten liikkeelle saaminen vaatii laajaa keinovalikoimaa kaupunkisuunnittelusta harrastamisen kulttuuriin.