Parhaimmillaan EU on paljon kokoaan suurempi. Se voi laatia esimerkillään globaalit säännöt tietosuojalle, digitaalisille alustoille ja vastuulliselle yritystoiminnalle.
Useita vuosia valmisteltu ja neuvoteltu yritysvastuudirektiivi saa vihdoin valtavasti huomiota, kun se on kaatumaisillaan. Joukko jäsenmaita on päättänyt äänestää tyhjää, myös Suomi. Tyhjää äänestäminen on kuitenkin täsmälleen sama kuin äänestäisi vastaan, vaikka se kuulostaa viattomammalta. ”Death by abstention” on nyt todellinen vaara. Määräenemmistöstä puuttuu neuvostossa yksi iso jäsenmaa ja yksi pieni jäsenmaa.
Kulisseissa peli on todella likaista. Viime aikoina on tapahtunut useammin, että yksi tai useampi jäsenvaltio irtautuu jo neuvotellusta sopimuksesta ja aloittaa eurooppalaisen iltalypsyn.
Ennen niin vastuuta kantavana maana EU:ssa tunnettu Saksa käynnisti ketjureaktion. Kolmen puolueen hallituksen pienin puolue, liberaali FDP ilmoitti kuukausi sopimuksen syntymisen jälkeen, että se vastustaa direktiiviä, koska yrityksille ei saa enää lisätä hallinnollista taakkaa. Kolmen puolueen hallituksen tulee tällöin sisäisten pelisääntöjensä mukaisesti äänestää tyhjää. Kannatusalhossa oleva FDP pitää liittokansleri Scholzia panttivankinaan. Vihreä ulkoministeri Annalena Baerbock totesi, että Saksan toiminta vahingoittaa maan luotettavuutta kumppanina ja painoarvoa EU:ssa.
Asiat ovat todellisuudessa vieläkin hullummin. Saksan FDP:n kerrotaan luvanneen Italialle, että se auttaa torjumaan Italialle hankalan pakkaus- ja pakkausjätedirektiivin, josta neuvottelut ovat vielä meneillään. Kunhan Italia auttaa Saksaa kaatamaan yritysvastuudirektiivin!
Härskimpää kytkykauppaa en ole nähnyt.
Jos direktiivi kaatuu, jo vastuullisesti toimivat yritykset menettävät asemiaan
Parlamentin pitääkin kysyä, neuvotteleeko jäsenmaita edustava neuvosto pakkaus- ja pakkausjätedirektiivistä vilpittömästi ja tosissaan, vai onko kyseessä suuremman luokan vedätys.
Joko Saksa tai Italia on saatava yritysvastuudirektiivin puolelle, muuten se kaatuu. Lisäksi tarvitaan vielä yksi pieni jäsenmaa. Se voisi olla Suomi.
Suomella on kuitenkin pieni ongelma, jonka takia se ei hyväksy yritysvastuudirektiiviä. Suomi ei halua vahvistaa yritysten toiminnan vahingonkärsijöiden asemaa ns. edustajakanteella. Suomea ei liikuta se, että haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset eivät pysty vaatimaan oikeuksiaan ilman apua. Euroopassa toimivien brändien vaatteita Bangladeshissa valmistavien tehtaiden köyhien naisten on todella vaikeaa saada oikeutta ja hyvitystä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista. Sama pätee Brasiliassa maansa ulkomaiselle kaivosyritykselle menettäneeseen alkuperäiskansaan. EU:n sisälläkin yritykset syyllistyvät marjanpoimijoiden, teurastamotyöläisten ja rakennustyöläisten oikeuksien vakaviin rikkomuksiin. Direktiivi koskee myös yritysten arvoketjuissaan aiheuttamia ympäristötuhoja.
Jos direktiivi kaatuu Saksan pienpuolueen sabotaasiin, jo vastuullisesti toimivat yritykset menettävät asemiaan vastuuttomille yrityksille. Yritykset joutuvat myös painiskelemaan toisistaan poikkeavien kansallisten vastuusäädösten kanssa EU:n sisämarkkinoilla. Pettymys olisi valtava.
En muista, että yhdenkään EU-lain puolesta olisi esitetty niin monta vetoomusta. Joukossa ovat YK:n Global Compact, YK:n ihmisoikeusvaltuutettu ja lukematon joukko eurooppalaisia ja ulkomaisia yrityksiä, kansalaisjärjestöjä ja ammattiliittoja. Tuki on maailmanlaajuista, koska markkinat ovat maailmanlaajuiset.
EU:lla on merkitystä. Jos se haluaa.
0 kommenttia