Maailman ilmatieteen järjestö WMO tiedotti 12. tammikuuta, että viime vuosi murskasi globaalin lämpöennätyksen, ja vieläpä todella reippaalla kaulalla. Aiemmin saman viestin ovat omien tilastojensa pohjalta kertoneet niin avaruusjärjestö Nasa, sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAA kuin Iso-Britannian Met Officekin. Vuosi 2023 oli mittaushistorian kuumin.
Tämä oli myös EU:n Copernicus-ilmastopalvelun ilmastovuosikatsauksen viesti. Sen julkistuksen yhteydessä palvelun varajohtaja Samantha Burgess täydensi aikaperspektiiviä vielä pidemmälle: Vuosi 2023 oli todennäköisesti maapallon kuumin ainakin 100 000 vuoteen.
Satatuhatta vuotta on pitkä aika. Homo sapiens aloitti lajina taivalluksensa noin 300 000 vuotta sitten, mutta niin sanottu nykyaikainen käyttäytyminen – nykyisenkaltainen kyky abstraktiin ajatteluun, monimutkaiseen kieleen, kulttuuriin ja teknologiaan – on todennäköisesti tuoreempaa perua. Määrittely ei ole yksioikoinen, mutta sen alku aikataulutetaan tyypillisesti jonnekin tuon viimeisen sadan tuhannen vuoden ajalle. Sen voi ajatella myös ihmiskunnan alkuna.
Siten vuosi 2023 oli todennäköisesti kuumin, mitä me ihmiskuntana olemme koskaan kokeneet. Tuhansien ihmissukupolvien aikana meitä ennen kukaan ei ole elänyt näin kuumalla planeetalla.
Let that sink in, niin kuin amerikaksi sanotaan.
1,5 asteen tavoite ilman ylitystä enää teoreettinen
Tarkkoja lämpötilamittauksia on toki kasassa vasta vajaan parinsadan vuoden ajalta. Menneistä ilmasto-oloista saadaan tietoa muilla tavoin, kuten jääkairauksista.
Yksittäinen ihminen ei myöskään tietenkään koe maapallon keskilämpötilaa, vaan aina paikallisen sään jonakin hetkenä. Kuumenneen ilmakehän seuraukset koettiin eri puolilla maailmaa tulvina, myrskyinä, helleaaltoina ja laajoina maastopaloina.Ilmasto oireilee nyt liiasta hiilestä monin tuhoisin tavoin.
Ei ilmasto ihmiskunnan historian aikana tietenkään aina ennenkään ole mukava ollut. Veiksel-jääkausi piti planeettaa otteessaan kymmenien tuhansien vuosien ajan, ja aika ajoin tulivuorenpurkaukset ovat senkin jälkeen viilentäneet hetkellisesti ilmastoa ja aiheuttaneet nälkää ja vilua.
Jääkaudet antavatkin perspektiiviä siihen, kuinka pahasti olemme muuttaneet ilmastojärjestelmää nyt. Kun viime jääkausi oli kylmillään, Suomen päällä oli enimmillään pari kilometriä jäätä. Tuolloin globaali ilmasto oli kuitenkin vain noin viisi astetta esiteollista aikaa viileämpi.
Nyt olemme lämmittäneet ilmastoa esiteollisen ajan lukemista jo reilun asteen, ja tuo luku päivittyy vuosi vuodelta ylöspäin. WMO arvioi viime vuoden olleen noin 1,45 °C esiteollista aikaa lämpimämpi. Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen rajaa kolkutellaan jo konkreettisesti, vaikka se toki viittaa yksittäistä vuotta pidempään keskiarvoon. Käytännössä 1,5 asteen tavoite ilman ylitystä on silti enää teoreettinen.
On erittäin mahdollista, että tästä vuodesta tulee vielä kuumempi. El Niño -ilmiö jyllää voimalla vielä ainakin kevään ajan, ja merialueita viilentäneiden laivojen rikkipäästöjen sinänsä perusteltu leikkaus näyttäisi nyt pahentavan lämpenemistä.
Valtamerien pintavesien lämpötilat sahaavat paraikaa uusia ennätyksiä erittäin poikkeuksellisen ennätysvuoden 2023 jälkeen. Peruskoulun fysiikasta on hyvä muistaa, että veden lämmittäminen vaatii moninkertaisesti energiaa ilman lämmittämiseen verrattuna. Meriin on siis pakkautunut valtavasti ylimääräistä energiaa. Ja vaikkei 2024 kirisi kuumimmaksi, kuuma siitä tulee joka tapauksessa. Lämpöennätys ei siinäkään tapauksessa kauaa vanhene, sillä lämpenemistä ei olla saatu kuriin.
Fossiilienergiasta luopuminen, päästövähennykset ja ilmastonmuokkaus ratkaisuja
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Olennaista on tietysti fossiilienergiasta luopuminen niin nopeasti kuin mahdollista. Dubain ilmastokokouksen tavoitekirjaus asiasta oli vähimmäisvaatimus sille, että kansainvälisen ilmastopolitiikan uskottavuus säilyi missään määrin. Myös maankäyttö on saatava kestäväksi niin, että hiilensidonta vahvistuu. Ilmastonmuutoksen hillinnän rinnalla on välttämätöntä sopeutua muutokseen, joka näyttäisi nyt tapahtuvan odotettua nopeammin ja rajummin. Kriittisen tärkeä osa sopeutumista on myös vaikuttava luontopolitiikka, jolla annetaan ekosysteemeille ja eliölajeille tilaa sopeutua siinä määrin, kuin ne pystyvät.
Käänteen päästöjen nopeaan globaaliin vähenemiseen tulisi tapahtua aivan välittömästi näinä vuosina. Urakka jatkuu silti vielä vuosikymmeniä, ja samalla pitäisi valmistautua sitomaan ylimääräistä hiiltä ilmakehästä pois globaalissa, teollisessa mittakaavassa. Se on nimittäin edellytys ilmaston vakauttamiseksi lopulta sinne Pariisin sopimuksen tavoitteiden tuntumaan. Valmistautua kannattaisi myös ilmastonmuokkaukseen tutkitulla tiedolla ja sääntelykehikolla, sillä tätä korttia saatetaan tarvita laastarina ajan ostamiseksi. Päästövähennyksiä se ei missään tapauksessa korvaa.
On joka tapauksessa syytä tiedostaa, että olemme jo keikauttaneet planeetan ilmaston vaaralliselle polulle, jolla on edessä monenlaisia ikäviä yllätyksiä.
Menneisyys on vieras maa. Tulevaisuus on vieras planeetta. Se, millainen se on, on yhä käsissämme, mutta mitään sellaista tulevaisuutta, jossa kaikki jatkuu kuten ennenkin, ei ole tarjolla.
Siksi sellaiseen ei kannata tuudittautua missään päin maailmaa tai millään yhteiskunnan alalla, vaan ryhdistää toimia mahdollisimman hyvän tulevaisuuden puolesta.
0 kommenttia