Turkistarhaus – miljoonabisnestä veronmaksajien rahoilla?

Suomalaisten turkistarhojen saamat lintuinfluenssakorvaukset ovat puhuttaneet viime viikkoina. Valtioneuvostossa hyväksyttiin helmikuun lopussa ehdotus, joka kasvattaa turkistarhoille lintuinfluenssan takia maksettavia korvauksia yli 50 miljoonaan euroon. Lintuinfluenssatartuntoja löytyi kaikkiaan 71 tarhalta, eli joka neljänneltä kettutarhalta, ja turkiseläimiä määrättiin lopetettavaksi lähes 500 000 yksilöä. Ruokavirasto arvioi, että viranomaisten lopettamista turkiseläimistä tulee valtiolle yhteensä 50,7 miljoonan euron lasku.

On selvää, että korvata pitää, kun se on eläintautilakiin kirjattu. Kuitenkin jos katsomme turkisalan viime vuosien kannattavuutta, paljastuu jotain kiinnostavaa. Valtio maksaa, vaikka useat pankit ovat todenneet turkisalan niin kannattamattomaksi, ettei turkisalan toimijoille enää myönnetä lainoja. Valtio maksaa nyt paremman hinnan korvauksina tarhaajille kuin mitä he olisivat saaneet nahat myytyään. Valtio korvaa eläimestä satasen, vaikka huutokaupassa ketunnahasta maksetaan noin 50 euroa. Valtio maksaa, vaikka bioturvallisuustoimet ovat olleet tarhoilla riittämättömiä. Tämän on todennut muun muassa tartuntatautien torjunnasta vastaava sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (HS 10.8.2023) ja THL:n yksikön päällikkö Anna Katz jo viime syksynä (ESS 31.8.2023).

Nyt turkistarhat voivat 16.3.2024 alkaen hakea maatalouden väliaikaista investointitukea verkkojen tai muun lintuinfluenssalta suojaavan materiaalin hankintaan ja asentamiseen. Kuitenkaan edes näillä toimenpiteillä ei voida varmistaa sitä, että lintuinfluenssarumba ei jatkuisi taas uudestaan vaikka jo tänä vuonna.

Miljoonat olisi voinut käyttää korvauksina alan hallittuun alasajoon

Viime syksynä alkaneen lintuinfluenssaepidemian aikana maailmalla tehtiin toisin. Liettua kielsi turkistarhauksen, ja siitä tuli Euroopan unionin 20. maa, joka on kieltänyt turkistarhauksen joko täysin tai osittain. Siirtymäaikaa annettiin vuoden 2027 alkuun asti eli reilut kolme vuotta. 

Kiellon aikaan Liettuassa oli noin 44 minkkitarhaa, joissa oli noin miljoona minkkiä. Minkkien lisäksi maassa on tarhattu chinchilloja, joita oli noin 30 000 yksilöä 31 turkistarhalla. Liettua oli vielä vuonna 2022 Euroopan kolmanneksi suurin minkintuottajamaa.

Nyt Liettuan maatalousministeriö on tehnyt lainsäädännön siitä, miten korvausta turkistarhan sulkemisesta haetaan ja mitä voidaan korvata. Lainsäädännössä määritellään korvaukset turkiseläintalouden toimijoille, jotka lopettavat toimintansa ja suorittavat tarvittavat purkamis- ja jätehuoltotoimenpiteet. Lisäksi siinä käsitellään työnantajien korvausta irtisanomisista ja kuvaillaan työntekijöille maksettavien erokorvausten myöntämisen, laskemisen ja maksamisen menettelyjä. Korvaukset ovat kertaluonteisia ja maksetaan valtion budjetista. 

Korvausmäärät vaihtelevat riippuen siitä, lopetetaanko turkistarhaustoiminta ennen tiettyjä määräaikoja: 3 euroa eläintä kohden saa, jos turkistarhaustoiminta lopetetaan vuoden sisällä, 2 euroa eläintä kohden, jos turkistarhaustoiminta lopetetaan kahden vuoden sisällä ja 1 euro eläintä kohden, jos turkistarhaustoiminta lopetetaan ennen 31.12. 2026.

Ennen seuraavaa lintuinfluenssaepidemiaa ja turkistarhalta alkavan pandemian odottelua Suomen hallitus voisi laittaa työlistalleen turkistarhauksen lopettamisen korvausjärjestelmän, jotta kymmeniä miljoonia euroja ei tarvitsisi enää syytää kannattamattomaan liiketoimintaan, joka käytännössä on myös eläinrääkkäystä. Vinkkejä turkistarhauksen exit-suunnitelmaan löytyy Animalian Selvitys turkistarhauksen nykytilasta ja tulevaisuuden vaihtoehdoista -raportista, joka on julkaistu 2022. Alasajon suunnittelulla tämän mittaluokan lintuinfluenssarumba olisi ollut vältettävissä.