Jos minua yllättäen pyydettäisiin sisäministeri Rantasen seuraajaksi, asettaisin ehdoksi miljardin euron lisäbudjetin käytännön toimiin ulkomaalaislain ja rajavartiolain soveltamisessa. Eduskunnan päätöstä odotettaessa laittaisin lainvalmistelijat töihin, jotta eduskuntaan nopeasti saadaan myös tarvittava korjaussarja molempiin lakeihin.
Tosiseikkojen tunnustaminen on viisauden alku. Venäjän toteuttama Krimin valtaus (2014) ja hyökkäyssota Ukrainassa (2022) sekä Suomen Nato-jäsenyys (2023) ovat johtaneet tilanteeseen, jossa emme voi odottaa Venäjän vartioivan 1370 kilometrin mittaista Suomen itärajaa puolestamme. Tahdoimme tai emme, Suomi on nyt uusi Kreikka.
Globaalit elintasokuilut, konfliktit ja epävakaus sekä ilmastonmuutos tulevat aiheuttamaan pysyvästi paineita Suomen itärajalla. Näin tapahtuu riippumatta Putinista ja siis myös sellaisissa ihanneolosuhteissa, joissa Venäjä olisi demokraattinen ja ihmisoikeuksia siedettävästi kunnioittava maa.
Viisas olisi nähnyt tämän aiemmin ja liittynyt EU:ssa niiden maiden joukkoon, jotka vaativat yhteistä vastuuta ja sen oikeudenmukaista jakoa.
Venäjän populistit käyttäytyvät samalla tavalla
Suomi ei ole Pohjois-Korea. Venäjä taas ei ole Suomen alihankkija. Ennemminkin odotan, että Venäjällä populistit tulevat käyttäytymään samalla tavoin kuin muuallakin: alistamalla pakolaiset, turvapaikanhakijat ja ilman oleskelulupaa olevat ulkomaalaiset identiteettipolitiikan välikappaleiksi.
Myös Venäjällä – jopa Putinin diktatuurin jälkeen siedettävästi demokraattisena maana – vaatimukset ”rajojen sulkemisesta” ja ”laittomien maahantulijoiden” poistamisesta saattavat nousta dominoimaan poliittista keskustelua ja tiedonvälitystä. Kuten Suomessa on nähty, seurauksena on huutokauppa, jossa populistit toimivat meklareina, yrittäen saada muut korottamaan tarjouksiaan. Miksi näin ei tapahtuisi Venäjällä? Miksi ei-toivotut ulkomaalaiset eivät silloin tulisi Suomen rajalle, joko vapaasta tahdostaan tai viranomaisten myötävaikutuksesta, jonka aste voi vaihdella sallimisesta auttamisen kautta vainoon?
Huutokaupasta puheen olleen, Suomessa oppositiopuolueet ovat reagoineet perussuomalaisten rajasulkuun vaatimalla lisää rahaa ja vauhtia esteaidan rakentamiseen itärajalle. Tämä on Donald Trumpin tunnetuksi tekemä keino tehdä identiteettipolitiikkaa ja demonisoida maahan pyrkiviä todellisia tai kuviteltuja ”toisia”.
Kun asettaisin sisäministeriksi ryhtymisen ehdoksi miljardin euron lisäbudjetin, en käyttäisi tätä rahaa raja-aidan rakentamiseen vaan riittävän suurien järjestely- ja vastaanottokeskusten perustamiseen, jotka voisivat toimia voimakkaasti aaltoilevien hakijamäärien puskurina. Ensisijainen tapa tulla EU- tai Schengen-maiden ulkopuolelta Suomeen olisi ennalta haettu viisumi, joiden kohdalla haluaisin laajentaa perhe- ja työperäisen maahanmuuton perusteita ja nopeuttaa käsittelyaikoja.
Isot keskukset maahantulijoille
Lisäksi kaikilla rajanylityspaikoilla otettaisiin vastaan turvapaikkahakemuksia, jotka käsiteltäisiin yksilöllisesti, laillisesti ja joutuisasti. Itärajan järjestely- tai vastaanottokeskusten kapasiteetti olisi luotava kymmenien tuhansien asiakkaiden tarpeisiin. Ne olisivat enemmän maaseutukaupungin kuin vankilan kaltaisia.
Olosuhteiden tulisi olla kansainvälisesti mallikelpoiset myös terveydenhoidon, lasten koulunkäynnin, ammatilliseen koulutuksen ja sosiaalisen elämän suhteen. Osa turvapaikanhakijoista olisi jonkin aikaa vapaudenriiston kohteena, mutta myös heitä kohdeltaisiin asiakkaina ja turvaten vapaudenriiston perusteiden säännöllinen tuomioistuinkontrolli.
Kaikille asiakkaille tarjottaisiin työ- tai opiskelumahdollisuus ja toimiva asuinympäristö. Satsaisin paljon siihen, että keskukset olisivat monikulttuurisia. Ketään ei pakotettaisi luopumaan omasta identiteetistään, ja olosuhteet luotaisiin sellaisiksi, että eri identiteetit – mukaan lukien Suomessa vanhastaan edustetut – jatkuvasti kohtaisivat toisensa ja rikastaisivat toisiaan.
Joutuisimme myös varautumaan siihen, ettei kaikkia hylättyjä turvapaikanhakijoita kyettäisi palauttamaan kotimaihinsa. Myös heillä tulisi olla alusta lähtien tiedossa mahdollisuus aikanaan – ehkä kahden vuoden päästä – hakea Suomen oleskelulupaa mm. opiskelu- tai työpaikan saamisen tai osoitetun Suomeen integroitumisen perusteella.
Elämän vastaanotto- ja järjestelykeskuksessa tulisi olla normaalia, motivoivaa ja kunkin yksilön autonomiaa kunnioittavaa sen suhteen, haluaako hän valmistautua elämään Suomessa vai jossakin muualla.
Keskukset loisivat työpaikkoja ja yritystoimintaa itärajan tuntumaan. Ne olisivat pysyvä kustannuserä valtion budjetissa, mutta myös verotulojen ja taloudellisen toimeliaisuuden lähde.
Suomalainen kulttuuri ei ole vaarassa
Ikääntyvä Suomi tarvitsee tekijöitä. Tilausta on myös uusille vientituotteille. Suomi viestisi maailmalle, että muuttoliikkeet ovat osa uutta maailmanjärjestystä, että niiden asettama haaste on mahdollista hoitaa ihmisoikeuksia kunnioittaen. Suomeen pyrkijöillä olisi käytettävissään kaksi nopeaa oikotietä: joko lain edellytykset täyttävä viisumihakemus ennalta taikka todennettu kansainvälisen suojelun tarve. Muut joutuvat joko kääntymään pois rajalta tai odottamaan pari vuotta vastaanottokeskuksessa, kunnes joko oleskeluluvan edellytykset täyttyvät tai henkilö päättää luopua pyrkimästä Suomeen.
Entä huolestuttaako minua Suomen valtion velvollisuus turvata suomalaisen elämänmuodon ja kulttuurin säilyminen? Ei. Kyseessä on rasistisen väestönvaihtoteorian uusi versio, joka paremmin sopii lausuttavaksi kahvikuppia ja pikkusormea nostaen kuin meluisassa kapakassa oluttuopin ääressä kuulemamme karkeat versiot.
Biologisesti suomalaiset ovat sekoitus eri ilmansuunnista tulleita geenejä. Suomalainen kulttuuri on muodostunut niistä aineksista, joita edeltäjillämme oli, kehittynyt näiden ainesten rikastaessa toisiaan. Se jopa syntyi tietoisella päätöksellä ”olkaamme siis suomalaisia”, kun Suomi autonomian aikana päätti nousta kansakuntien joukkoon.
Suomalainen kulttuuri rakennettiin monikulttuurisena ja on sitä edelleen. Jatkossakin kulttuuri syntyy ja kehittyy niiden kesken, jotka elävät yhdessä. Uudet geenit sopivat suomalaiseen elämänmuotoon yhtä hyvin kuin Wille Rydman perussuomalaisiin.
ulkomaalaispolitiikka-keskustelu on mennyt pahaksi öyhöttämiseksi, niin olen välttänyt jo itsekin sitä.
karkea sääntö on että turvapaikkaviisumit, työluvat, opiskeluluvat jne pitäisi myöntää lähtömaassa tai lähtöalueilla. rajalla myönnettäisiin vain kriittiset tapaukset. turvapaikka sopimus on uusittava, uusiminen ei välttämättä tarkoita että rajat täysin kiinni.
tuo lisärahoitus hakemusten käsittelyyn on kuitenkin asiallista. eihän vastustajatkaan halua että kielteiset tapaukset notkuu keskuksissa.
veikkaan kuitenkin että oikeisto ei halua korjata ongelmia, vaan lisätä niitä. ongelmilla kun tulee uudelleen valituksi vaaleissa.