I Närpes pågar det brottsundersökningar kring arbetsrelaterad utnyttjande av växthusarbetare. Arbetstagarna kommer från länder där det inte alltid är lika självklart att lita på myndigheter som i Finland, och deras tröskel att kontakta myndigheter kan vara hög. Risken för utnyttjandet blir större utan språkkunskaper och kunskaper om arbetstagarnas rättigheter, skriver Tuula Närvä.
Närpiössä on käynnissä rikostutkinta kasvihuoneissa työskentelevien aasialaisten työperäisestä hyväksikäytöstä. Työntekijöillä saattaa olla kotimaastaan perittyjä epäilyksiä viranomaisia kohtaan, ja kynnys ottaa yhteyttä viranomaisiin voi olla suuri. Kun suomalaista järjestelmää ja kieltä ei tunne ja tietoa omista oikeuksista on vähän, hyväksikäytön riski kasvaa, kirjoittaa Tuula Närvä.
Kaivoslakia uudistetaan ja vihreät ovat linjanneet, että kaivannaisia tarvitaan muun muassa tuulivoimaloihin ja sähköautojen akkuihin. Uusiutuvia energialähteitä koskeva hypetys on valitettavan yleistä, eivätkä ne ole kaivosvapaa teknologiavaihtoehto. Ydinkaukolämpökin on kannatettava vaihtoehto, kirjoittaa Antti Van Wonterghem.
Suomessa napistaan aika ajoin korkeista työnteon veroprogressioista. Miksi lääkäri tekisi lisätöitä, jos saatavasta lisäpalkasta käteen jää vain puolet, toisen puolen mennessä veroihin ja veroluontoisiin maksuihin? Todellisuudessa keski- ja suurituloisten veroprogressiot ovat kuitenkin mitättömiä verrattuna heihin, jotka yrittävät yhdistää palkkatuloja sosiaaliturvaan, kuten työttömyys- ja asumistukeen, kirjoittaa Jarkko Lauspalo.
Hyvinvointiyhteiskuntamme on rakennettu keinotekoisen halvaksi pitkälti sote-alan matalilla palkoilla. Sote-alan työntekijöiden tarve tulee kasvamaan tulevina vuosina. Maatamme uhkaa hoitajapula, jos hoitajien palkkausta ei koroteta, kirjoittaa Eva Tawasoli.
Olen kampanjoinut aktiivisesti Nato-jäsenyyttä vastaan. Uudessa tilanteessa joutuu harkitsemaan kantojaan, mutta mikä niissä aiemmissa kannoissa oli oikein ja mikä osa niistä on pelastettavissa? Ja mikä on tehtävämme Pohjois-Atlantin puolustusliiton täysivaltaisena jäsenenä, kysyy Markus Drake.
Naton ympärillä kuhisee puhetta ja perusteluita, webinaareja ja sometusta. Mutta miksi toisella tapaa ajatteleva on niin perinpohjaisen väärässä? Ja miksi Suomessa on päättäjiä, jotka vasta nyt havahtuvat siihen, että heidän tietolaaristaan puuttuu tykkänään kaikki Nato-tietous?
Ukrainan siviiliväestöön kohdistetun väkivallan laajuus ja luonne ovat alkaneet paljastua. Kaikki asiantuntijat eivät ole yksimielisiä siitä, täyttyvätkö Ukrainan sodassa kansanmurhan kriteerit. Kansanmurhalle tyypillisiä piirteitä löytyy Venäjän virallisesta, epäinhimillistävästä retoriikasta, kirjoittaa Oula Silvennoinen.
Maskisuosituksen takana ei ole vahvaa tieteellistä näyttöä, mutta maskeja on meillä ja maailmalla suosittu verraten helppona ja halpana toimenpiteenä. Maskien hyöty on pienempi kuin suosituksista voisi päätellä, mutta viranomaiset ovat kovan paineen alla päätyneet niitä kannattamaan. Väestötason toimia ei kuitenkaan saisi päättää näin kevyin perustein, kirjoittaa Johanna Kohvakka.
Fortum pitää toiminnallaan yllä infrastruktuuria, joka edesauttaa syvään diktatuuriin ja tyranniaan vajoavan Venäjän kykyä käydä julmaa, tuhansia siviiliuhreja vaatinutta sotaa Ukrainassa. Valtion pitäisi Fortumin pääomistajana ottaa ohjat käsiin, kirjoittaa Eva Tawasoli.
Ukrainan sota on lähettänyt shokkiaallon globaaliin elintarvikevientiin ja keinolannoitteiden hinnat ovat moninkertaistuneet. Fossiilienergialla doupattuun maatalousjärjestelmään on vaikea löytää hyviä ratkaisuja, kirjoittaa Thomas Snellman.
Viimeaikaisten tapahtumien jälkeen vihreät näyttää vahvistavan asemaansa Suomen kolmanneksi Nato-myönteisimpänä puolueena kokoomuksen ja RKP:n jälkeen. Mikään läpihuutojuttu jäsenyyden kannattaminen ei silti ole, kirjoittaa Eero Karisto.
Nato ei ole mikään hyväntahtoisten aikomusten täyttämä keskustelukerho vaan sotilasliitto, jossa on varsin epäilyttäviä jäseniä. Haluammeko kuulua samaan riviin heidän kanssaan ja kenties joutua tukemaan heitä? En haluaisi, kirjoittaa Janne M. Korhonen.
Ukrainalaiset saavat nyt EU-maissa erityiskohtelun tilapäisen suojelun direktiivin mukaan. Venäjän uhka tuntuu koko Euroopassa niin vahvana, että rajat ovat auki. Tällaista auttamisintoa ei nähty Syyrian, Irakin tai Afganistanin kriisien kohdalla, kirjoittaa Leena Brandt.
Rajoitetustakin, ”muualla” käytävästä ydinsodasta seuraisi nopea ilmastonmuutos, jonka seurauksena kaksi miljardia ihmistä voi kuolla nälkään ja sekasortoon, kirjoittaa Kati Juva.
Säteilysairaus, sokeutuminen, palaminen – ydinaseet aiheuttavat suurta kärsimystä ja kuolemaa. On selvää, että ydinaseiden aiheuttamaan tuhoon ei ole olemassa mitään hoitoa. Ehkäisy on ainoa keino, kirjoittaa Kati Juva.
Hallitus sopii maaliskuussa KAISU:n, eli Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmasta. Asiantuntijalausuntojen mukaan suunnitelmaluonnoksen ilmastotoimet ovat riittämättömiä tai vaikutuksiltaan epävarmoja, kirjoittaa Ville Seppälä.
Biokaasulle on paljon käyttökohteita muun muassa raskaassa liikenteessa, työkoneissa, teollisuudessa ja laivaliikenteessä. Henkilö- ja pakettiautoille olisi sen sijaan aiheellista kohdentaa tukea sähköistymiseen. Biokaasun tuotannossa on vielä runsaasti kasvuvaraa, mutta kaasulähteiden määrä voi pienentyä muiden ilmastotoimien myötä, kirjoittavat Ville Seppälä ja Antti van Wonterghem.
Suomen alkoholipolitiikka heijastelee traumaattista suhdetta viinaan. Alkoholin tarjontaa vähentävät keinot johtavat välillä absurdeihin tilanteisiin esimerkiksi nettimyynnissä. Alkoholilakeja säädettäessä pitäisi muistaa kohtuus ja järkevyys, kirjoittaa Fatim Diarra.
Kulutuskäytävien käsite määrittää kulutukselle lattiat ja katot. Lattiat ovat ihmisen perustarpeet täyttävä kulutuksen määrä, katot ovat planeetan kantokyvyn rajat. Kulutuskäytävät vähentäisivät kulutuksen määrää vähemmän tuhoisalle tasolle. Käytännön toteutusta ennen olisi kuitenkin käytävä perusteellinen keskustelu ihmisen tarpeista, kirjoittaa Minna Kanerva.
Kuvitteellisessa tilanteessa oranssit ja violetit voimat kamppailevat puolueen sisällä. Onko esimerkillä totuuspohjaa? Ja jos on, missä puolueissa, kysyy Oras Tynkkynen.
Aluevaalien jälkeen on käyty vilkasta keskustelua vihreydestä. Vihreät ei ole pelkästään nuorten puolue, vaan kannattajia on kaikissa ikäryhmissä. Vihreät on kuitenkin perussuomalaisten lisäksi ainoa puolue, jolla ei ole omaa eläkeläisjärjestöä. Tänä keväänä olisi jo aika perustaa se, ehdottaa Hannu Tuominen.
Vihreiden kanta ydinvoimaan on muuttunut myönteisempään suuntaan viime vuosina. Muutoksen takana on muun muassa vihreiden aktiivien työ sekä huolestuttavat tiedot ilmaston lämpenemisestä, kirjoittaa Antti Van Wonterghem.
Aluevaalien jälkeen on virinnyt jälleen keskustelu Vihreän Langan kohtalosta. Verde syntyi puolitoista vuotta sitten jatkamaan vihreää journalismia ja tähän työhön saamme tänä vuonna puolueelta tukea. Puoluehallitus päätti asiasta joulukuussa ja sopimus allekirjoitettaneen lähipäivinä, kirjoittaa Leena Brandt.
Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on ollut aina vihreille tärkeä tavoite. Tasa-arvoisen vaalituloksen riemua estää asioiden sukupuolittuminen ja ongelmapuhe vihreistä naisista. Naisten esiinmarssi politiikassa ei ole ongelma, mutta heidän vähättelynsä on, kirjoittaa Rosa Meriläinen.
Vihreiden vahvuudet ovat olleet avoimuus, tietopohjaisuus ja vihreään talouteen nojaavat näkökulmat. Puolueemme ydinteemat ovat kuitenkin kaventuneet. Vihreät on risteyskohdassa, jossa voidaan jatkaa identiteettipolitiikkaa tai aloittaa puhtaalta pöydältä, kirjoittaa Markus Myllyniemi.
Ydinasekieltosopimuksen voimaantulosta on kulunut tänään vuosi. Ydinasekonfliktin riski on kasvanut, minkä takia sopimus on aiempaakin ajankohtaisempi. Yhä useampi Nato-maa on kiinnostunut sopimuksesta. Suomen pitäisi ottaa paikkansa ydinaseriisunnan tukijana, kirjoittaa Kati Juva.
Lääketieteellisestä tutkimuksesta on säästetty enemmän kuin kohtuullisesti. Tutkimus on pitkäjänteistä työtä, jonka tulokset tulevat käyttöön joskus vasta vuosien päästä. Yliopistosairaaloiden tutkimustyötä tukemalla turvataan myös väestön terveyttä, kirjoittavat Heidi Aaltonen, Panda Eriksson, Pekka Heikkilä ja Annika Laakso.
Aluevaalien ennakkoäänestys on päättynyt ja 26,3 prosentin äänestysaktiivisuus viittaa siihen, etteivät pahimmat pelot toteudu. Äänestäjät intoutuvat ehkä jopa kuntavaalien tasolle eli joka toinen äänestysikäinen käy uurnilla sunnuntai-iltaan mennessä. Näitä vaaleja vaivaa eurovaalien kaltainen ”en ymmärrä mistä äänestetään” -hokema, kirjoittaa Leena Brandt.
Haluavatko oikeistolaiset kurittaa köyhät hengiltä? Entä haluavatko vasemmistolaiset rangaista ahkeruudesta? Molemmat lienevät epätosia väitteitä, mutta silti päädymme uskomaan näin, kirjoittaa Santtu Paananen.
Autoilun sähköistyminen vähentää polttoaineiden tarjontaa myös maaseudulla. Valtion tukema energiaomavaraisuuslaina voisi auttaa haja-asutusalueiden asukkaita autonhankinnassa, kirjoittaa Janne M. Korhonen. Hänen mielestään laina pitäisi saada seuraavaan hallitusohjelmaan.
Ongelmapelaaminen on merkittävä kansanterveydellinen ja poliittinen ongelma. Rahapeliongelmien tunnistamista tulisi vahvistaa terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa. Hyvinvointialueilla on kannettava vastuuta rahapeliongelmista nykyistä paremmin, kirjoittavat Atte Harjanne ja Ville Savonlahti.
Palliatiivinen eli oireenmukainen hoito on alueellisesti eriarvoista Suomessa. Jokainen meistä ansaitsee arvokkaan kuoleman. Aluevaltuutetuilta tarvitaan toimia palliatiivisen hoidon ja saattohoidon parantamiseen hyvinvointialueilla, kirjoittaa Annika Laakso.
Poliittinen keskustelu on kärjistynyt somealustoilla, jotka rahastavat konflikteilla. Kasvimaa on alusta, jonka toivotaan luovan hyvää keskustelua ja parempaa vihreää politiiikkaa, kirjoittaa Janne Peltola.
Hallituksemme sanoo kuuntelevansa asiantuntijoita koronapäätöksissään. Infektiotautien asiantuntijuutta pitäisi kuitenkin tunnistaa paremmin ja tutkimustietoa viedä käytäntöön. Yhteiskunnallisen elämän pitäminen mahdollisimman normaalina on kansakunnan etu, kirjoittaa Johanna Kohvakka.
Venäjän mielestä Suomi ei saisi liittyä Natoon. Naton ongelmat ovat ydinasekeskeisyys ja konfliktinratkaisutavat. Paras tapa tukea liennytystä ja ydinaseriisuntaa olisi se, että Suomi pysyy osana länttä, mutta ei vielä liittoudu, kirjoittaa Kati Juva.
Maatalouden kannattavuus on jatkunut pitkään heikkona. Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat näkyneet satojen määrissä, ja ilman globaalia kauppaa eläisimme katovuotta. Moni tilallinen miettii, kannattaako toimintaa enää jatkaa, kirjoittavat Tuomas Laitinen ja Simo Räty.
Miehet ovat puheissa joko syrjäytymisvaarassa olevia ahdistavan miehenmallin murskaamia alkoholiongelmaisia mielenterveyspotilaita tai sähköautoista, lähijunista, metsästyksesta tai kalastuksesta kiinnostuneita. Entä jos ei ole kumpaakaan, pohtii Tuomas Saloniemi puheenvuorossaan.
Aluevaalien kokonaisuuteen pitää suhtautua kuten norsun syömiseen, pala kerrallaan. Lastensuojelun asiantuntija Onni Westlund on ottanut käsittelyyn puolueiden lastensuojeluohjelmat. Vihreiden kattava ohjelma on hänen mielestään valopilkku, kirjoittaa Leena Brandt.
Ilmastoaktivistit muistuttavat meitä siitä, mitä me välttelemme. Ilmastoahdistus ja -toivo ovat merkittävässä yhteydessä käytännön toimintaan ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Toivon luomiseksi tarvitaan kulttuuri, jossa aiheen pakoilu lopetetaan, kirjoittaa Julia Sangervo.
