Olin vain 15-vuotias, kun 90-luvun alussa luin erästä ympäristöongelmia esittelevää kirjaa. Mieleeni on jäänyt kuvaaja, joka esitti maailman väestönkasvua. Käyrä kulki vuosisatoja lähes vaakasuoraan, mutta kääntyi 1900-luvun alussa äkisti lähes pystysuoraan ylöspäin. Lapsenkin oli helppo ymmärtää, että näin ei voi jatkua. Planeetta ei voi elättää loputtomiin kasvavaa väestöä. Luonto ja ekosysteemit tuhoutuvat paisuvan ihmismäärän alla. Julkisuudessa alettiin puhua väestöräjähdyksestä ja siitä seuraavista ongelmista. Maailman väestömäärä kasvoi kuitenkin edelleen. Pitenevä elinikä kasvatti väestömäärää entisestään.
Olemme siis vuosikymmeniä kantaneet huolta väestöräjähdyksestä. Meille on kerrottu, että maailmanloppu tulee, kun kasvavasta Kiinan väestöstä jokainen haluaa itselleen jääkaapin ja saman elintason, kuin meillä lännessä on. Ja siltä kehitys on todellakin pitkään näyttänyt. Mutta nyt äkkiä ja odottamatta vaikuttaa siltä, että ennusteet menevät täysin uusiksi. Tilastotieteilijät korjaavat väestönkasvun ennusteita joka vuosi – ja aina alaspäin. Väestö kyllä kasvaa edelleen, mutta syntyvyysluvut ovat pudonneet dramaattisesti. Maailma horjuu demografisen muutoksen reunalla, eikä kyse ole räjähdyksestä vaan romahduksesta. Monet maat kohtaavat uuden haasteen: väestömäärän jyrkän pudotuksen ja kansalaisten ikääntymisen.
Läntinen maailma on jonkin aikaa tottunut paikkaamaan omaa laskevaa syntyvyyttään maahanmuutolla. Samalla on kauhisteltu köyhimpien maiden korkeaa syntyvyyttä. Mutta nyt syntyvyys on monessa köyhemmässäkin maassa pudonnut alle väestön uusiutumisluvun, joka on 2,1 lasta per nainen. Kun syntyvyys on 2.1 lasta per nainen, ei väestön määrä kasva eikä kutistu. Kiinassa koko väestön kokonaismäärä on jo kääntynyt laskuun. Myös Intiassa syntyvyys on nyt painunut alle uusiutumisluvun. Monessa muussakin yllättävässä ja väkirikkaassa maassa syntyvyys on pudonnut jo alle kriittisen uusiutumisluvun. Esimerkiksi Bangladeshissa luku on nyt 2,0 lasta, Meksikossa 1,8, Turkissa 1,9, väkirikkaassa ja suuressa Brasiliassa 1,6, Iranissa myös 1,7 ja Thaimaassa vain 1,3 lasta per nainen (lähde: Maailmanpankki).
On toki vielä joukko maita, joiden lapsiluku on edelleen yli uusiutumisluvun. Pääosa näistä maista sijaitsee Afrikassa, mutta sielläkin lapsiluku on ollut laskussa. Lisäksi korkean syntyvyyden maita on Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Kuitenkin isossa osassa maailmaa suuret lapsiperheet ovat kadonneet. Yhä enemmän on myös kokonaan lapsettomia ihmisiä. Lapsiluvun romahduksen seurauksena on väistämätön väestön ikääntyminen, koska myös keskimääräinen elinikä on kasvanut kaikkialla.
Syntyvyyden muutoksen taustalla olevat tekijät ovat monitahoiset. Syntyvyyttä ovat laskeneet sekä naisten koulutus ja työllisyys ja yhteiskunnallisten normien ja arvojen muutos että maailmanlaajuinen kaupungistumisen megatrendi, joka nostaa lapseen liittyviä taloudellisia kustannuksia.
Väestönmäärän romahdus tuo haasteen taloudelle
Muutos väestörakenteessa vaikuttaa talouteen merkittävästi. Maapallon väestö on kasvanut roimasti edellisen sadan vuoden aikana. 1900-luvun alussa meitä oli noin 1,5 miljardia ja tänään jo kahdeksan miljardia. Väestömäärän yli viisinkertaistuminen väestön kasvuvaiheen aikana on itse asiassa ollut vuosisadan voimakkaan talouskasvun tärkeimpiä syitä. Talouskasvua seuraa pääasiassa kahdesta tekijästä: tuotannontekijöiden määrällisestä kasvusta sekä niiden toiminnan tehostumisesta. Merkittävin tuotannontekijä ovat olleet työikäiset ihmiset. Toisella puolella yhtälöä on kulutuskysyntä. Siihenkin vaikuttaa ihmisten määrä. Erityisesti nuoret ihmiset kuluttavat, sillä he tarvitsevat itselleen asunnon, lapsilleen tarvikkeita ja niin edelleen.
Kiinan nopea väestönkasvu on ollut maan talouden ja kehityksen kulmakivi, ja se on vaikuttanut koko maailmaan. Nyt Kiinalla on edessä historiallinen käännekohta, sillä väestömäärä on jo alkanut pienentyä. Olemme tottuneet Kiinan 10 prosentin vuosittaisiin talouskasvulukuihin. Pitkän aikavälin ennusteet (Bloomberg) antavatkin varsin synkän kuvan Kiinan talouden tulevaisuudesta. Kasvutahti hyytyy tasaisesti ja on enää prosentin tasoa vuonna 2050.
Väestön ikääntyminen muovaa jatkossa myös monien muiden maiden talouksia, yhteiskuntia ja globaaleja geopoliittisia näkymiä perustavalla tavalla. Seuraukset ovat laajoja koskien paitsi talouskasvua, myös sosiaaliturvajärjestelmiä ja geopoliittista tasapainoa. Kehitys nostaa esiin täysin uusia kysymyksiä yhteiskuntien kestävyydestä, joustavuudesta ja sopeutumisesta.
Yhteiskunnan dynaamisuuden ja uusien teknologioiden käyttöönoton kannalta väestön ikärakenteella on myös merkitystä. Uudet, digitaaliset tavat tehdä asioita leviävät kulovalkean tavoin nuorten keskuudessa. Vanhemmat sukupolvet seuraavat perässä, jos seuraavat. Voi olla, että nuori väestö antaa kilpailuedun kehitettäessä uusia ratkaisuja ja tuotteita markkinoille.
Vaikka luonnon kantokyvyn ja rajallisten resurssien riittävyyden kannalta väestömäärän kääntyminen laskuun tulee olemaan helpotus, taloudellisesti väestöromahduksen seuraukset ovat haastavia. Kutistuva työvoima ennustaa hitaampaa kasvua, vanheneva väestö vähentynyttä kuluttajakysyntää ja haasteita tuottavuuden ylläpitämisessä.Ikääntyvien maiden hallitukset joutuvat verotulojen ehtyessä taloudellisesti ahtaalle, kun kasvavan vanhusväestön hoito ja eläkkeiden maksu vievät varoja ja työvoimaa.
Väestörakenteen muutoksen sosiaaliset seuraukset merkittäviä
Sosiaaliset seuraukset ovat yhtä merkittäviä. Yhteisöjen rakenne muuttuu, kun lapsia on vähemmän ja vanhuksia enemmän. Vanhusten huollon kustannusten noustessa hoivan taakka siirtyy yhä enemmän valtiolta yksittäisille perheille. Samalla yhä harvemmaksi käyvä joukko nuoria ihmisiä huolehtii perheen vanhenevista jäsenistä.
Kansainvälisesti demografisen laskun myötä jännitteet maahanmuuton ympärillä kärjistyvät. Työvoimapulasta kärsivät maat tarvitsevat maahanmuuttajia paikkaamaan työvoimavajetta, mikä kärjistä keskustelua identiteetistä, integraatiosta ja taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta.
Maailman geopoliittinen tasapaino saattaa muuttua, kun erityisesti Afrikassa, osassa Aasiaa ja Lähi-idässä maat, joissa on nuorempi väestö, voivat hyödyntää edullista väestörakennettaan vahvistaakseen asemaansa maailmannäyttämöllä. Intia ja Kiina esimerkiksi kulkevat eri tahtia tässä kehityksessä. Intian syntyvyys on nyt pudonnut alle uusiutumistason, mutta maalla on suuri määrä nuorta väestöä vielä pitkään, kun taas Kiina syöksyy jo vauhdilla demografiseen luisuun. Iranissa on nuori väestö, mutta sen syntyvyys on merkittävästi alhaisempi kuin naapurimailla Afganistanilla, Irakilla ja Pakistanilla. Huomattavat erot syntyvyydessä voivat muuttaa merkittävästi maiden väestösuhteita ja niiden välistä voimatasapainoa. Kannattaa panna merkille sekin, että Venäjän syntyvyys oli vuonna 2020 vain 1,5 lasta per nainen ja Ukrainan 1,2 lasta. Vielä ei voi nähdä, miten sota muuttaa lukuja.
Mikä avuksi väestönromahdukseen?
Väestöromahduksen riskien lieventäminen vaatii politiikoilta kattavia strategioita, jotka käsittelevät sekä sen syitä että seurauksia. Käytännön toimenpiteisiin syntyvyyden lisäämiseksi voivat kuulua esimerkiksi taloudelliset kannustimet, kuten muutokset lapsilisään ja vanhempainvapaaseen. Näillä vaikuttaisi kuitenkin olevan vain vähäistä vaikutusta syntyvyyteen. Tarvitaan todennäköisesti merkittävästi voimakkaampia taloudellisia kannustimia, jotta syntyvyys saataisiin nousemaan edes taloudellisesti kestävälle tasolle, joka eräiden talousajattelijoiden mielestä on 1,7 lasta per nainen.
Laitaoikeisto on usein käyttänyt käsitettä väestönvaihto luomaan mielikuvaa, että jokin taho tietoisesti ja suunnitelmallisesti on väestöllisen muutoksen takana. Suomessa vallitseva tilanne johtuu kuitenkin suomalaisten omasta alhaisesta syntyvyydestä ja sen seurauksena kasvavasta tarpeesta ulkomaiselle työvoimalle. Suomi vanhenee maailman maista kolmanneksi nopeimmin Japanin ja Italian jälkeen. Tarvitsemme työntekijöitä ulkomailta, jotta talous pysyy käynnissä ja verotulojen riittävyys hyvinvointipalveluiden ylläpitoon voidaan varmistaa.
Maahanmuuttopolitiikan uudistaminen työvoiman lisäämiseksi, maahanmuuttajien aktiivinen kouluttaminen sekä investoiminen automaatioon ja tekoälyyn työvoimapulan kompensoimiseksi ovat myös tarpeellisia keinoja, joilla tuloksia saadaan nopeammin kuin syntyvyyttä nostamalla. Lisäksi työurien pidentäminen ja elinikäisen oppimisen edistäminen, sekä ikääntyvien osa-aikatyöhön kannustaminen voivat auttaa pitämään vanhenevan väestön kauemmin mukana työelämässä.
Syntyvyyden romahdus ja maiden ennakoitua nopeampi ikääntyminen tuo mukanaan haasteen, joka vaatii poliitikoilta ratkaisunhalua ja kykyä katsoa pidemmälle tulevaisuuteen. On osattava ottaa huomioon erilaiset seuraukset, niin taloudelliset kuin sosiaaliset vaikutukset sekä muutokset poliittisissa voimasuhteissa. Tekemällä ajoissa oikeita toimia väistämättömään demografiseen muutokseen voidaan sopeutua hallitusti, ja se voi jopa tarjota mahdollisuuksia innovoida ja uudistaa yhteiskunnan rakenteita. On tärkeää sekä estää tilanteen kriisiytyminen taloudellisesti, ja samalla tarjota hyvä vanhuus ja riittävä hoiva sitä tarvitseville.
Futuristit voivat ehkä keksiä vielä muitakin ratkaisuja, kuten terveen ja toimintakykyisen eliniän radikaalin pidentämisen tai jopa keinokohtuteknologian kehittymisen. Nämä ovat tieteiskirjallisuutta tänään, mutta viime vuosikymmenien aikana olemme nähneet useamman futuristisen idean muuttuvan todeksi. Seuraavan 20 vuoden halki navigoimiseen näistä ei kuitenkaan vielä ole apua. Populistiset poliitikot keskittyvät puhumaan ongelmista ja etsimään syntipukkeja. Näin toimien he ovat osa ongelmaa, ja antavat tilanteen pahentua. Vaaditaan poliitikolta rohkeutta lausua ääneen, että alhainen syntyvyys ja vanheneva väestö ajavat nykyisen yhteiskunnan kriisiin, jollei uudistuksia tehdä. Tällä hetkellä käytettävissä olevia keinoja ovat tuottavuuden nosto, nuorten ihmisten maahanmuutto, eläkeiän nosto, eläkkeisiin kohdistuvat leikkaukset, kustannusten karsiminen esimerkiksi muuttamalla hoivapalveluita maksullisiksi ja leikkaamalla yhteiskunnan maksamia tukia (kuten yritystuet). Koulutukseen tai lapsiperheisiin kohdistuvat leikkaukset olisivat vaarallisia tilanteessa, jossa alhainen syntyvyys on jo nyt oleellinen osa ongelmaa.
Filosofisesti ollaan myös ison kysymyksen äärellä. Nykyisellä syntyvyyden tasolla Korean väestömäärä romahtaa 80% vain kahdessa sukupolvessa. Mikä on ihmiskunnan tulevaisuus, jos lapsia ei synny? Onko sitä? Vai onko edessä omaan valintaan perustuva sukupuutto? Jäävätkö jäljelle vain ne ääriuskonnolliset liikkeet, joissa ehkäisyä ei hyväksytä? Miltä sellainen tulevaisuus näyttäisi?
Vaikka syntyvyyden jyrkkä lasku auttaakin vähentämään kulutuksesta johtuvaa ympäristökuormaa, on huolehdittava myös sivilisaation perusteista ja jatkuvuudesta. Siis siitä, että meillä on ensi vuosisadallakin uusi sukupolvi lapsia ihailemassa luonnon ihmeitä. Ei ole kovin mielekästä rakentaa yhteiskuntaa ja sivilisaatiota, jonka loppu näyttäisi häämöttävän vain muutaman sukupolven päässä.
0 kommenttia