Ilmasto ja luonto ovat perussuomalaisia lukuunottamatta selkeästi näkyvillä suomalaisten puolueiden vaaliohjelmissa. Vihreille teema on ykkösenä, muilla kauempana kärjestä. Vihreitä ja vasemmistoliittoa lukuunottamatta tavoitteiden lisäksi ei juuri esitetä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, vaikka keinot ja asian kiireellisyys ovat hyvin tiedossa.
Metsänomistajat saavat perinteisesti tuottoa myymällä puuta sahoille ja sellutehtaille. Ilmastokriisi ja luontokato tuovat mahdollisuuksia uusille tulolähteille, sitä mukaa kun hiilinieluista ja metsien suojelusta maksetaan. Eurojen lisäksi tarvitaan selkeitä pelisääntöjä.
Vaalikoneilla on ohjaamisvaltaa ehdokasvalinnassa, mutta ei juurikaan vastuuta ehdokkaiden aidosta erottelusta. Päällekkäiset vaalikoneet kuormittavat ehdokkaita tarjoamatta aitoa lisäarvoa. Väitteiden monitulkintaisuus nostaa niin ehdokkaan kuin ehdokasta etsivän karvat pystyyn.
Eduskuntavaalien alla on puolueilta odotettu ohjelmajulistuksia ja talousehdotuksia. Vihreät löivät tänään pöytään omansa. Ohjelmassa korostuvat köyhyys, koulutus ja ympäristö ja talousluvuissa ekologinen verouudistus, fossiilitalouden yritystuet ja terveysverot.
Vihreiden kannatus on puolueen historiaan nähden korkealla tasolla, mutta osa viime kauden suurvoitosta on sulanut. Kuinka perusteltu on mielikuva kannatusvaikeuksissa kamppailevasta puolueesta, kysyy Eero Karisto.
Hinnat ja vuokrat kertovat, että edelleen kaikki haluavat keskustaan: liikkeet, toimistot ja asukkaat. Kaikki eivät kuitenkaan keskustaan mahdu. Helsinki tarvitsee uuden yleiskaavan, joka sallii toimistojen muuttamisen asunnoiksi ja palvelujen uudelleen sijoittamisen, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Liike Nyt sai kaipaamaansa julkisuutta, kun muutama päivä spekuloitiin kokoomuksen hylkäämän Wille Rydmanin uudesta kotipesästä. Rydman olisi politiikkansa puolesta sopinut Liike Nytin riveihin – kuten lähes kaikki muutkin. Se ehkä onkin liikkeen ongelma: kun seinät ovat liian kaukana toisistaan, on vaikea kuvitella olevansa missään sisällä.
Tieto- ja viestintätekniikan eli ICT:n roolista ympäristökriisin ajassa on vaikea saada kiinni. Toisaalta digitalisaatiota hypetetään, koska se tuo ratkaisuja kestävyyskriisiin. Toisaalta se tuhlaa harvinaisia maametalleja. Videoiden suoratoisto syö koko ajan enemmän energiaa ja ovat sitä kautta osa ilmastokriisiä.
Keskustan kannatusalhon yksi mielenkiintoinen seuraus hallitusrintamassa tempoilun lisäksi on ollut puolueen nuorisojärjestön profiloituminen. Vain vähän aikaa sitten keskustanuoret moittivat emopuoluetta neliraajajarrutuksesta sekä ympäristötoimien jarrutuksesta. Viesti ei mennyt perille, kirjoittaa Eero Karisto.
Parin viikon kuluttua maailman ilmastoneuvottelijat kokoontuvat Egyptiin YK:n COP27-ilmastokokoukseen. Kehittyvien maiden edustajat tuovat neuvottelupöytiin isoja rahoitustoiveita. Dollareita, euroja ja jenejä tarvitaan sitä enemmän, mitä kauemmin ilmastotoimissa viivytellään.
Presidentinvaalien mielenkiintoisin kysymys tällä hetkellä on kokoomuksen tuleva ehdokas. Sen vaihtoehdoissa on ehkä eniten keskinäisiä eroja. Jos ulkopolitiikan osaaminen ratkaisee, suomalaiset äänestävät toisella kierroksella Pekka Haaviston ja Alexander Stubbin välillä, kirjoittaa Eero Karisto.
Saksan vihreiden ennätyskannatus on lähtenyt laskuun energiakriisin myötä. Vihreät ei ole koko maan puolue Saksassakaan, vaan kannatus on jakautunut maantieteellisesti. Kriisitilanteessa paljon on laskettu suositun vihreän ministerin Robert Habeckin onnistumisen varaan.
Budjettikeskustelun päähuomio keskittyy valtionvelkaan. Keskustelussa näyttää unohtuvan, että elämme poikkeuksellisia aikoja. Velkaantumisen hoitotapoja arvioitaessa on unohtunut helpoin ratkaisu, Tanskan malli. Sen veroasteella Suomen talous olisi tasapainossa, kirjoittaa Eero Karisto. Budjetin lähetekeskustelu päättyy tänään tiistaina.
Puolueiden merkittävin tuloerä on verovaroista maksettava puoluetuki, mutta rahoituslähteitä on muitakin. Puolueiden saaman ja käyttämän rahan pystyy pääosin jäljittämään, mutta korruption ehkäisemiseksi avoimuuskäytäntöjen yhtenäistäminen olisi suotavaa, kirjoittaa Eetu Lehto.
Hoitajien työtaistelun jatkuminen on alkanut jakaa kansalaisten käsityksiä. Osa tukee hoitajien vaatimuksia edelleen varauksetta, mutta valmius vaarantaa ihmishenkiä ja poikkeuksellisen räyhäkäs retoriikka ovat nakertaneet hoitajaliittojen nauttimaa ymmärrystä. Keskustelusta pidetään piilossa sitä tosiasiaa, että sote-uudistukseen kuuluva palkkojen harmonisointi joka tapauksessa täyttää ainakin palkkakuopan syvimmät kohdat, kirjoittaa Eero Karisto.
Keskittyminen bruttokansantuotteen kasvuun saa meidät näkemään ihmiskunnan luonnosta erillisenä.
Kumpi blokki voittaa ja mitä tehdään ruotsidemokraateilla? Ruotsin vaalipäivä ensi sunnuntaina antaa vastauksen voittajasta, mutta tie hallitukseen on vielä mutkainen ja kivinen. Ruotsin ympäristöpuolueellekin voi avautua hallituspaikka, mutta ensin sen on ylitettävä valtiopäivien vaalikynnys, neljä prosenttia.
Keskustelu julkisesta velasta on Suomessa aktiivista ja omaperäistä. Siinä on runsaasti tunnetta, mutta tietoa puuttuu. Julkinen velka on perin suomalainen huolenaihe. Eniten huolta tuntuvat kantavan ne tahot, jotka haluavat yleisesti pitää yhteiskunnan roolin pienenä, kirjoittaa Eero Karisto.
Euroopan energiakriisi johtuu vuosikausia harjoitetusta lyhytnäköisestä energiapolitiikasta. Maat ovat investoineet liian vähän ydinvoimaan ja luottaneet liikaa siihen, että naapurimaasta voi tarvittaessa ostaa energiaa. Solidaarisuus on Euroopassa kovilla ensi talvena, kirjoittaa Rauli Partanen.
Kolme keskeistä vihreää toimijaa Tampereella on irtisanoutunut tehtävistään. Lähtijöiden perusteluissa mainitaan muun muassa kuplautuminen, väärät toimintamallit ja keskiöön noussut ”oma näkyminen”. Kolmen puheenjohtajan lähtö ei tee eduskuntavaaleihin valmistautumista ainakaan mitenkään helpommaksi Pirkanmaalla.
Kannatuskyselyistä päätellen oleellisin kysymys ensi kevään eduskuntavaalien jälkeisessä politiikassa on, istuuko kokoomus seuraavassa hallituksessa vihreiden vai perussuomalaisten kanssa. Se jakolinja on yleisestikin Suomen politiikan keskeinen tekijä, kirjoittaa Eero Karisto.
Kun mittarina pidetään ylikuolleisuutta, ovat kaikki pohjoismaat, myös parjattu Ruotsi, menestyneet hyvin koronapolitiikassa. Koronan tukahduttaminen on osoittautunut mahdottomaksi ja sen kanssa on vain opittava elämään, kirjoittaa Johanna Kohvakka.
Sosiaalinen media ja suoratoistopalvelut ovat helpottaneet teosten laillista saatavuutta. Useimmat vauraampien maiden asukkaat eivät koe enää tarvitsevansa The Pirate Bayn kaltaisia vertaisverkkopalveluita. Piratismi alkoi vähentyä, kun lailliset palvelut paranivat, aivan kuten ennustin, kirjoittaa Ahto Apajalahti.
Kirjoitin runsas vuosi sitten hoitoalan palkoista Verdeen. Kirjoituksen perusajatuksena oli, ettei työehtosopimusjärjestelmä pysty korjaamaan rakenteellisia vääristymiä keskinäisen kateuden vuoksi. Siksi suosittelin hoitajille tähtäämistä korotuksiin liukumien kautta. Niin lääkäritkin ovat menestyksellisesti toimineet.
Eduskunnan käsittelyssä oleva tekijänoikeuslain muutos on hyvä esimerkki siitä, miten lainvalmistelua ei pitäisi tehdä. Lobbarit pääsivät vaikuttamaan lakiehdotuksen sisältöön siten, että huolellisesti valmisteltu esitys väännettiin viime metreillä uusiksi suljettujen ovien takana, kirjoittaa Ahto Apajalahti.
Perussuomalaiset käyttää uutta keinoa kritiikin suitsimiseksi. Jussi Halla-aho antaa ymmärtää, että jos puhut natsi- ja fasistiongelmasta Suomessa, olet Putinin asialla. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ei ymmärrä, miten Venäjän propaganda toimii, kirjoittaa Oula Silvennoinen.
Biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen höllennys kasvattaa Suomen öljyn kulutusta. Hallitus teki päätöksen, vaikka IEA on vaatinut öljyn kulutuksen leikkaamista. Öljyn käytöstä pitäisi päästä eroon. Useimmat biopolttoaineistakin ovat kuitenkin ongelmallisia, kirjoittaa Kimmo Klemola.
Tuore IPCC-osaraportti löytää valtaisen kimaran ratkaisuja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Yhteistä keinoille on, että tekemisellä on kiire, sillä tämä vuosikymmen on ratkaiseva, kirjoittaa Leena Brandt.
Vanha sanonta, jonka mukaan vaalit voitetaan keskeltä, ei tunnu kiinnostavan nyt kokoomusta, joka näyttää vetäytyvän yhä jyrkemmin sanankääntein oikealle, kirjoittaa Eero Karisto.
Ukrainan sota on tuonut ongelmia maatalouden energian ja lannoitteiden saatavuuteen. Nyt pitäisi suunnitella monipuolisia biokaasulaitoksia ja verottaa neitseellisten ravinteiden käyttöä. Lisää maataloustukia jakamalla ei nykyisiä ongelmia pystytä ratkaisemaan, kirjoittaa Irma Saloniemi.
Suomessa on tekeillä sosiaaliturvauudistus, jonka pitäisi korvata nykyinen tukien viidakko yhtenäisellä, selkeämmällä mallilla. Vihreät on julkistanut omat suuntaviivansa, joissa korostuu kattava, joustava ja riittävä turva eri elämäntilanteissa eläville, kirjoittaa Leena Brandt.
Euroopan liian suuri riippuvuus venäläisestä energiasta on noussut keskusteluun Ukrainan sodan myötä. Nyt pohditaan vaihtoehtoja idästä tulevalle raakaöljylle, kaasulle, hakkeelle ja ydinvoimahankkeille. Vaihtoehtojen on oltava toimitusvarmoja, kirjoittaa Rauli Partanen.
Suomi seuraa osana länsimaailmaa Venäjän toimia Ukrainassa. Samalla Suomessa mietityttää myös se, mitä Vladimir Putinin työlistalla on sen jälkeen. Keskustelu on kovin tiiviisti keskittynyt sotilaallisen uhan todennäköisyyteen, kirjoittaa Eero Karisto.
Suomessa elää noin 3 000 paperitonta, jotka ovat tulleet maahan 2015-16. Tämä joukko pitäisi päästää pois varjoyhteiskunnasta, sillä muutakaan ratkaisua heidän tilanteeseensa ei ole löytynyt, kirjoittaa Leena Brandt.
Mannerheimintien tukkineet mielenosoittajat ovat ylittäneet kansalaistottelemattomuuden sopivuuden rajat. Aggressio ja öykkäröinti eivät vie asioita eteenpäin. Sekavista viesteistä erottuu kuitenkin yksi: nyt tarvitaan reilu muutos. Siitä vihreät ovat puhuneet jo pitkään, kirjoittaa Leena Brandt.
Aluevaalien tulos oli vihreille iso pettymys, kun kannatus jäi 7,3 prosenttiin. Vaikka Helsinki oli poissa kuvioista, olisi kuntavaalien tasoinen tulos muualla Suomessa ollut selvästi suurempi. Vielä vihreitäkin pettyneempiä oltiin vain perussuomalaisten joukoissa, sillä puolue jäi kauas kolmen suuren joukosta, kirjoittaa Leena Brandt.
Alkava vuosi on vihreille vaikea. Hallituksen pöydällä on suuria vihreille tärkeitä asioita, ja pöydän toisella puolella keskusta, jolla on todellinen huoli tulevaisuudestaan ja mielessä 2023 eduskuntavaalit, arvioi Eero Karisto tulevaa vuotta.
Ympäristöministeriön suunnitelmaluonnos esittelee tulevien vuosien päästövähennystoimia. Toimet tulevat tarpeeseen, mutta päästövähennyksiin liittyy paljon epävarmuutta, kirjoittaa Ville Seppälä.
Uudistaminen on vihreiden aluevaaliohjelmassa keskiössä monin tavoin. Ohjelma vaikuttaa huomioivan myös keskustan hellimiä syrjäseutuja ja vanhuksia. Aluevaaliohjelmassa on mukana myös tuttuja maailman parantamisen teemoja, kirjoittaa Eero Karisto.
Vihreiden investointien on oltava yhtä kannattavia kuin minkä tahansa muun investoinnin. Verotuksella voidaan parantaa investointien houkuttelevuutta, mutta julkisen rahan tarjoaminen voi valua osakkeenomistajien taskuihin, kirjoittaa Eveliina Laakso.
Kuuntele Verden podcastia: Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon
