Vaalitappiosta huomio perustuksiin

Tappiovaalien jälkeen puolueissa aika yleinen selkäydinreaktio on vaatimus oppositioon jäämisestä ja johdon vaihtamisesta. Tappion tunnekuohuissa tehdään joskus turhan hätäisiä päätöksiä. Pahimmillaan ratkaisuja haetaan vääristä ääripäistä. Jos talo on kulahtanut, ei riitä, että vedetään päälle entistä värikkäämpi maali. Pitää katsoa myös perustukset, kirjoittaa Eero Karisto.

6.4.2023 | Analyysi

Arkistokuva.

Politiikan idea on vaikuttaa asioihin. Oppositiossa vihreätkin varmaan kasvaisivat tulevalla kaudella. Mutta samalla seuraisivat sivusta, kun ympäristöministeriö lakkautetaan tai ainakin supistetaan, metsien hakkuita lisätään, ilmastotavoitteet pidetään, mutta keinoista luovutaan, syrjäytyminen lisääntyy leikkausten myötä, maahanmuuttajien ja pakolaisten asemaa heikennetään, samoin kehitysapua.

Kone yskii

Jos sähköpyörän moottori pätkii, ongelma ei ratkea kuskia vaihtamalla. Kone täytyy huoltaa.

Kone on vihreiden ytimessä se jokin, joka kerää tietoa, valikoi ja soveltaa sitä, miettii strategiaa, luo painopisteitä, ja sen perusteella tukee puolueen johtoa ja kansanedustajia näiden linjanvedoissa ja puheissa. Valmistelee puolueen politiikkaa.

Ulkoapäin näyttää, että vihreiden kone on jo vuosia lukenut kannatustilastoja ja todennut, että vihreistä on virta vienyt vasemmalle. Siitä on tehty johtopäätös, että vuodon tukkiakseen vihreiden pitää mennä myös vasemmalle.

Kun tuli julki kokoomuksen tutkimustieto, jonka mukaan kokoomuksen kannattajilla on kovin vähän rajapintaa vihreisiin päin, vihreissä pääteltiin, että eipä sieltä sitten ole kannatusta saatavissa. Johtopäätös ilmeisesti olisi pitänyt olla ihan päinvastoin: jos kokoomuksesta ei virtaa äänestäjiä vihreisiin, syy on vihreissä oleva muuri sinne päin. Sitä varmaan kannattaisi madaltaa.

Vihreiden, demarien ja vasemmistoliiton välillä tapahtuu siirtymiä, mutta ne suuret liikkuvien äänestäjien potentiaalit ovat jossain puoluekentän keskivaiheilla, jossa on helppo siirtyä eri puolueisiin tuulen tai muun mukana. Nyt siellä olisi enemmänkin tilaa, kun kokoomus näyttää liukuneen yhä enemmän oikealle.

Huomio yhdistäviin tekijöihin

Vihreissä on haettu puolueen sisällä niukkoja voittoja milloin uskontoon, milloin huumeisiin, seuraavaksi ehkä viinien ja lääkkeiden myynnin rajoitusten helpottamisessa. Puolueen kuitenkin kannattaa keskittyä sellaisiin asioihin, jotka niitä yhdistävät. Niukin enemmistöin päätetyt linjanvedot yleensä heikentävät puoluetta, aiheuttavat jopa erovirtoja.

Aluepolitiikkakin jakaa vihreitä. Suomessa puolue voi olla iso, vaikka se olisi kuinka pieni Helsingissä, mutta ei voi olla iso, jos se on iso vain Helsingissä. Helsinki-keskeisyys on perinteisesti ollut vihreiden ongelma. Vastakkainasetteluja on näkynyt puolin ja toisin, ja muutamat ylilyönnit jatkavat niitä.

No, nyt vihreät ei ole iso edes Helsingissä. Osasyitä siihen ovat yleinen kannatuksen lasku ja taktinen äänestäminen, mutta on muutakin: Äänestäjiltä vaalikentillä kuulemani kriittinen palaute ei koskenut valtakunnan politiikkaa, vaan Helsingin kuntapolitiikkaa.

Näin oli myös kuntavaalien aikana. Silloin muutamat helsinkiläiset kuntapoliitikot selittivät omaa tappiota valtakunnan politiikalla. Aika moni keskustelu osoitti, että vihreät saavat niskaansa päätökset, joita kaikki muutkin ovat olleet tekemässä. Mutta miksi?

Elämää Instagramin ulkopuolella

Viestinnän osaaminen tuntuu nykyisin merkitsevän sitä, miten viestin saa leviämän Instagramissa mahdollisimman tehokkaasti. Ainakin minä törmään Instagramissa todella usein vihreiden postauksiin, joissa kerrotaan ”loistavia uutisia”.

Sen sijaan Facebookissa vihreiden panokseen törmään selvästi harvemmin. Samoin journalistisessa mediassa. Vaalien oppeihin kuuluu myös se, että Tiktokista maailmankuvansa rakennusaineet hakeville ei ole juuri vihreitä palikoita tarjolla. Jotenkin tuntuu, että viesti tavoittaa turhan rajallisen ikäluokan.

Perinteisesti viestinnän osaaminen on keskittynyt siihen sisältöön. Aika moni ”loistava uutinen” on paljastunut kohtuulliseksi kompromissiksi.

Se tiedetään, että vaaleissa menestyy se, jolle tärkeistä aiheista politiikassa puhutaan. Kunkin puolueen kone tekee töitä auttaakseen puoluetta valtaamaan ilmaherruuden, mutta myös löytämään tilaa siinä keskustelussa, jota käydään.

Journalismi ei ole vielä kuollut

Vihreitä on moitittu talouspolitiikan laiminlyömisestä. Ohjelmia ja ulostuloja kuitenkin on olemassa, mutta ne eivät leviä. Journalistista mediaa tuntuu kiinnostavan vihreiden politiikassa lähinnä vain ympäristöasiat ja riitely keskustan kanssa ja mieluummin niiden yhdistelmä. Niin, ja huumeet, intersektionaalinen feminismi ja translaki.

Yksi oleellinen epäonnistuminen vihreiden viestinnässä on yleinen mielikuva, että kaikki puolueethan ovat jo vihreitä. Viesti siitä, se ei näy teoissa, ei ole mennyt perille. Ei riitä, että vihreät sanovat sen itse, se viesti pitäisi saada läpi journalistisessa mediassa. Journalistisella mediallakin on oma roolinsa, vaikka vaaleja käydään yhä enemmän somessa. Journalistinen media on sitä paitsi läsnä myös somessa.

Ongelma siis on, että vihreiden viesti ei leviä journalistisessa mediassa. Kun on ongelma, sen ratkaiseminen jää yleensä sille, jota se eniten haittaa. Kysymys on suhteesta mediaan. Jos Muhammed ei tule vuoren luo, vuoren pitää mennä Muhammedin luo.

Eero Karisto / Verde

6.4.2023 15:53

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

3 Kommentit

  1. Täydennyksenä sitaatti Sumen Kuvalehden laskelmista:
    “Vaikka kaikki Sdp:n aivan vaalien alla samat lisä-äänet olisivat tulleet vihreiltä ja vasemmistoliitolta, se selittäisi kaksikon yhteenlasketuista tappioista vasta alle puolet.”
    Vihreiden tappioista lienee siis mennyt melkoinen osa katsomoon ja porvaripuolueille.

    • ihan kummaliset vaalit nämä, selkeästi iso kolmonen voitti ja pikku puolueet hävisi, ehkä kristillisdemokraatit oli pieni poikkeus. eikä tämä asetelma näytä kivalta seuraavissa vaaleissa. eli mikä on todennäköisyys että iso kolmosta äänestetään jatkossa, olen … öhöm … pessimistinen pikkupuolueiden kannalta.

      taktikointia oli, mutta myös isojen sisällä. minusta näyttää aika selkeältä että vihreistä noin 100 000 ääntä meni kokoomukseen. liberaalipuolue ei näyttänyt kiinnostavan, jonka pistin merkille.

  2. Perinteisesti viestinnän osaaminen on keskittynyt siihen sisältöön. Aika moni ”loistava uutinen” on paljastunut kohtuulliseksi kompromissiksi.

    Tämä on mikä itselläni tökkii Vihreiden viestinnässä. “Loistavat uutiset” esim. kaivoslain kohdalla olivat sellainen pettymys kun asiaan paneuduin, että mieli oli maassa sen myötä moneksi viikoksi, ja vihreiden viestintä “positiivisen kautta” aiheutti sen että jouduin miettimään että ovatko Vihreät sittenkään puolue minulle. Niin surkealta uudistus itselleni näytti odotuksiin nähden, ja toisaalta Vihreiden viestinnästä esim. somessa jäi käsitys että Vihreät pitivät sitä voittona.

    Esimerkiksi Ohisalon twiitti:
    https://twitter.com/mariaohisalo/status/1567835907864117250

    Itse olisin paljon mieluummin kuullut että “Kaivoslain uudistus on valmis. Yritimme parhaamme, mutta valitettavasti vastarinta todellisiin uudistuksiin oli liian suurta, muilta puolueilta ja eturyhmiltä. Laki parani kyllä hieman, mutta surkea vähän tavoitteisiimme nähden.”

    Siitä olisi enemmän jäänyt fiilis että kyllä tässä ollaan samaa porukkaa jolla yhteiset tavoitteet. Ohisalon twiitin jälkeen lähinnä jäi fiilikset että tämäkö oli Vihreiden kunnianhimolle tarpeeksi hyvä tulos.

Lähetä kommentti

Kuuntele Verden podcastia!

Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon

Kuuntele Verden podcastia: Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon