Vihreiden alamäkeen on vaikuttanut moni ulkoinen seikka, jota vastaan ei ole ollut taistelunmahdollisuuksia. Lähitulevaisuudessa on kuitenkin vihreän valon pilkahduksia. Vihreiden ei pidä kääriytyä pohtimaan vikoja liiaksi, vaan suunnata ajatukset tulevaan, kirjoittaa Silja Keränen.
Kuntavaalien ehdokaslistoja tarkastelemalla voidaan tehdä tulkintoja puolueiden aktiivikentistä. Siinä missä esimerkiksi sosialidemokraattien aktiiviaika on näiden tilastojen valossa noin kuusi vuotta, lopettaa enemmistö vihreiden ehdokkaista harrastuksen jo ensimmäisiin kuntavaaleihinsa, kirjoittaa Jakke Mäkelä.
Puheenjohtajakandidaatti Sofia Virta haluaa ravistella vihreiden ydinkannattaja-ajatusta. ”En hahmota, mikä on se ydin, missä se on ja mikä on oikeaa vihreyttä. Jokainen, joka äänestää meitä on vihreä ja kuuluu joukkueeseen. Kannattajamittauksia on tulkittava laajemmin, ja pohdittava, miksi jätettiin äänestämättä.” Vihreiden jäsenäänestyksen tulos julkistetaan kesäkuun puoluekokouksessa.
Saara Hyrkkö on ehdolla vihreiden puheenjohtajaksi. Hänen mielestään vihreillä pitää olla kasvustrategia ja puolueen pitää omilla ratkaisuilla haastaa kokoomus ja demarit. ”Meidän pitää herättää luottamusta entistä isommissa joukoissa, eikä pidä antaa muiden sanoittaa mitä olemme. Meidän on otettava itse oma tarina haltuun, ja tarjottava ratkaisuja sekä isoihin kysymyksiin että ihmisen kokoisiin kysymyksiin.”
Ennakkosuosikkien kieltäytyminen laittoi vihreiden puheenjohtajapelin uusiksi. Eduskuntaryhmä on nyt suurennuslasin alla, mutta puheenjohtajaa voi etsiä kauempaakin. Puheenjohtajan ohessa myös puoluesihteeri menee vaihtoon, eikä varapuheenjohtajistokaan välttämättä säily muutoksitta, kirjoittaa Eero Karisto.
Vaalitappion jälkeen vihreät ovat uuden alun kynnyksellä. Ensin on syytä pohtia, mikä meni vikaan. Vihreät ovat unohtaneet oman potentiaalinsa puolueen asiantuntevassa jäsenistössä, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Vihreiden vahvuudet vaikuttavat kääntyneen puoluetta vastaan. Vahva osaaminen ilmastoasioissa on näyttäytynyt saarnaamisena ratkaisujen tarjoamisen sijaan. Tieteeseen nojaaminen on etäännyttänyt tärkeät näkemykset liian kauas ihmisten arjesta, kirjoittaa Hanna Tuovila.
Tappiovaalien jälkeen puolueissa aika yleinen selkäydinreaktio on vaatimus oppositioon jäämisestä ja johdon vaihtamisesta. Tappion tunnekuohuissa tehdään joskus turhan hätäisiä päätöksiä. Pahimmillaan ratkaisuja haetaan vääristä ääripäistä. Jos talo on kulahtanut, ei riitä, että vedetään päälle entistä värikkäämpi maali. Pitää katsoa myös perustukset, kirjoittaa Eero Karisto.
Eduskunnan jättävä Satu Hassi on vihreiden kokeneimpia poliitikkoja toimittuaan vihreiden tehtävissä ja edustajana miltei 40 vuotta. Hän on urallaan nähnyt monien vihreiden hankkeiden etenevän pilkasta ja vähättelystä osaksi jokapäiväistä arkea.
Vihreät ovat aiempaa vahvemmin ympäristöpuolue. Tämä tuli selväksi ainakin puoluekokouksessa puolueen johtohenkilöiden puheista. Muita suuria teemoja ovat koulutus ja turvallisuus, kirjoittaa Eero Karisto vihreiden puoluekokouksen tapahtumista.
Äänestäjiä pitää hakea eri puolilta yhteiskuntaa eikä vain perinteisistä profiileista, tuumii pitkän linjan vihreä aktiivi Taru Anttonen Verden Vihreiden tulevaisuus -sarjan haastattelussa. Anttosen mielestä vihreillä on kaikki mahdollisuudet kasvuun suureksi puolueeksi.
Salla Merikukka käsittelee valokuvanäyttelyssään vihreyden ja mieheyden dialogia. Keskusteluun tarvitaan Merikukan mukaan muitakin kuin poliitikan toimittajia ja kokoomuslaisia. Näyttelystä käy ilmi, että vihreä mieheys on moninaista.
Nämä kolme ovat kirkkonummelaisen kunnallis- ja aluevaltuutettu Markus Myllyniemen mielestä ensi vuoden eduskuntavaalien tärkeät teemat ja niistä pitää puhua ihmisiä kuunnellen ja heidän huoliinsa vastaten. Myllyniemi kaipaa myös enemmän aktivismia vihreisiin, vaikkei Koijärven kahleisiin tarvitsekaan palata. Verden Vihreiden tulevaisuus -sarja jatkuu.
Loimaalainen vihreä aktiivi Sampsa Heinonen kehottaa puhumaan arkisista asioista arkisin sanoin. Vihreiden ydinviesti ei saa hukkua vaikeasti avautuviin sanoihin ja käsitteisiin. Heinonen haluaa myös nostaa yrittäjien arvostusta. Verde jatkaa Vihreiden tulevaisuus -sarjaa.
Verden Vihreiden tulevaisuus -sarjassa kysytään politiikan aktiiveilta, mitä edessä näkyy. Oululainen vihreiden kansanedustaja Jenni Pitko on puheenjohtaja puolueen poliittisen ohjelman työryhmässä yhdessä Oras Tynkkysen kanssa. Pitkon mielestä yhteisten tavoitteiden lisäksi pitää rohkeasti keskustella myös vaikeista, puoluetta jakavista aiheista.
Verde on aloittanut sarjan, jossa kysytään politiikkaa eri rooleista katsovilta ihmisiltä näkemyksiä vihreiden tulevaisuudesta. Vihreiden nuorten toisen puheenjohtajan Jami Haaviston mielestä vihreiden pitäisi keskittyä omiin vahvuuksiin ja lakata huopaamasta siitä, ollaanko nyt oikealla vai vasemmalla.
Verde aloittaa sarjan, jossa kysytään politiikkaa eri rooleista katsovilta ihmisiltä näkemyksiä vihreiden tulevaisuudesta. Ensimmäisessä osassa politiikkaa nyt ulkopuolelta katsova Tuija Brax toivoo, että puolue keskittyisi entistä selvemmin pääasioihin.
Viimeaikaisten tapahtumien jälkeen vihreät näyttää vahvistavan asemaansa Suomen kolmanneksi Nato-myönteisimpänä puolueena kokoomuksen ja RKP:n jälkeen. Mikään läpihuutojuttu jäsenyyden kannattaminen ei silti ole, kirjoittaa Eero Karisto.
Jyrki Kasvin omaelämäkerta pursuaa elämisen ja tekemisen iloa eikä lopun häämöttäminen tee kirjasta synkkää. Teos näyttää myös suomalaisen yhteiskunnan vahvuuden, kun Kasvi etenee hyvin vaatimattomista oloista eduskuntaan.
Käsitys vihreiden vasemmistolaistumisesta on levinnyt vahvasti, mutta paljonko sille on katetta? Tutkijan mukaan vihreiden suhde talouspolitiikkaan ei näytä muuttuneen. Hallitusasetelma sekä vasemmistoliiton tuki ympäristöasioissa kuitenkin vaikuttavat mielikuvaan, jota myös oppositio ja keskusta ruokkivat.
Yleinen mielipide ei pidä takinkääntäjistä, mutta pitääkö ihailla niitä, jotka säilyttävät vanhan kantansa, vaikka tosiasiat muuttuvat? Vihreissä on ollut viime aikoina uutta pohdintaa sekä ydinvoimasta, geenimanipuloinnista että Nato-jäsenyydestä.
Kuvitteellisessa tilanteessa oranssit ja violetit voimat kamppailevat puolueen sisällä. Onko esimerkillä totuuspohjaa? Ja jos on, missä puolueissa, kysyy Oras Tynkkynen.
Vihreiden kanta ydinvoimaan on muuttunut myönteisempään suuntaan viime vuosina. Muutoksen takana on muun muassa vihreiden aktiivien työ sekä huolestuttavat tiedot ilmaston lämpenemisestä, kirjoittaa Antti Van Wonterghem.
Poliittinen keskustelu sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluista on helposti valtakunnan tasolla ohutta yläpilveä, sillä aluevaalien kysymykset ja valtuustojen politiikka konkretisoituvat monilta osin vasta alueilla, kirjoittaa Atte Harjanne.
Poliittinen toiminta perustuu Suomessa pitkälti vapaaehtoisuuteen. Vaalityötä tekevien jaksaminen on koetuksella, kun aktiivisuudesta palkitaan lisävastuilla. Kun yhdet vaalit ovat paketissa, on suuntauduttava seuraaviin, kirjoittaa Aisha Benahmed.
Yleisradio saanut käsiinsä puolueiden omaan käyttöönsä tilaaman mielikuvatutkimuksen puolueista. Tulos on vihreille kylmää luettavaa. Kuudesta mukana olevasta puolueesta vihreät vetää pohjat, kirjoittaa Eero Karisto.
Kokoomus on lähitulevaisuuden suuri kummajainen, joka voi vaikuttaa ratkaisevasti Suomen politiikan seuraavaan vaiheeseen. Kokoomuksen kannanotoissa näkyy aiempaa enemmän populismia, erityisesti verokeskustelussa, kirjoittaa Eero Karisto.
Kannabiskohu pudotti vihreiden kannatusta ja henkilövaihdokset nostivat sitä – ehkä. Vihreiden kannatus kääntyi Yleisradion tilaamassa kannatusmittauksessa vaihteeksi nousuun, ja syytä prosenttiyksikön muutokseen voi vain arvailla. Vihreät ovat useiden henkilövalintojen myötä olleet paljon julkisuudessa viime viikkoina, eikä se näytä ainakaan vähentäneen puolueen suosiota.
Kokoomuksen tilaama markkinatutkimus osoitti, että puolueella on eniten voitettavaa perussuomalaisten suunnalta ja sinne puolue on nyt suuntaamassa. Tämä voi kaksinapaistaa puoluekentän.
Kuuntele Verden podcastia: Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon