Yleisradion turvallinen tulevaisuus on yksi hallitusneuvottelujen uhanalaisimmista arvoista. Yleisradion rahoitusta osa puolueista haluaa leikata kahdesta syystä: joko siksi, että uskotaan Yen supistaminen parantavan yksityisen median kilpailukykyä tai siksi, että ei pidetä Ylen journalistisesta sisällöstä.
Vaarassa ovat nyt korkeatasoinen, kaikkien saatavilla oleva journalismi ja kansallinen kulttuuri. Vahvimmin Ylen rahoitusta haluavat leikata Perussuomalaiset ja Liike Nyt, mutta myös kokoomus on ilmoittanut haluavansa käyttää reilusti punakynää. RKP pitänee kuitenkin kiinni siitä, että leikkaukset eivät kohdistu ruotsinkieliseen palveluun.
Fiksu keskustalainen ystäväni ei talvella pitänyt elinkeinoministeri Mika Lintilän mahdollista alkoholinkäyttöä koskevasta Ylen uutisoinnista. Hän kertoi somessa kannattavansa Ylen rahoituksen leikkaamista, jotta asiaton uutisointi vähenisi.
Lasken tämän hetkellisen tunnekuohun piikkiin. Politiikassa ei voida tai ainakaan pidä säädellä median toimintaedellytyksiä sen mukaan, kuinka itselle mieluista journalismia se tuottaa. Asiallisen ja mieluisan raja tunnetusti on kuin se kuuluisa veteen piirretty viiva.
Perussuomalaisilla Ylen typistämisen perustelutkin tuntuvat kertovan, että syy nimen omaan on epämieluisa uutis- ja ohjelmatuotanto. Supistamisen lisäksi puolueessa on haluja määrätä, mitä niillä jäljelle jäävilläkin resursseilla tehdään. Haluaahan puoluetta hallitusneuvottelujen viestintäpolitiikkaa käsitelevään ryhmään kuuluva Sebastian Tynkkynen hallitusohjelmassakin käsitellä Ylen sisältöjä.
Kokoomus pro business
Kokoomuksessa perustelut liittyvät erityisesti pro business -ajatteluun. Halutaan siis helpottaa yksityisten yritysten toimintaedellytyksiä, ja uskotaan, että Yleisradion typistäminen on siihen hyvä keino.
Se on ylimalkainen oletus, ja jos se pitäisikin paikkansa, vastakkain ovat silloin yhä harvempien yritysten edun ja toisaalta kansallisen kulttuurin puolustaminen.
Vuosikymmeniä sitten keskikokoisissakin kaupungeissa ilmestyi useampi sanomalehti. Vähitellen lehdet kuolivat, fuusioituivat tai kuihtuivat. Seuraavassa vaiheessa maakuntalehdet alkoivat ketjuuntua.
Tilaa valemedialle ja somelle
Olipa kenenkin leikkaajan syy mikä tahansa, monenlaisia seurauksia siitä olisi:
Kaikenlainen valemedia saisi lisää tilaa, kun kriittistä journalistista mediaa olisi vähemmän saatavilla. Oikean tiedon määrä vähenisi ja mielikuva todellisuudesta helposti vääristyisi. On helppo ymmärtää, että perussuomalaisten kannalta parempi tilanne olisi, että heitä lähellä oleva Erilainen faktoja välttelevä some-pöhinä ruokkii niitä asenteita, jotka johtavat todennäköisemmin perussuomalaisten äänestämiseen. Perussumalaiset ovat somessa todella tehokkaita, joten Ylen kapasiteetin väheneminen palvelisi vahvasti perussuomalaisia.
Kuplat tiivistyisivät
Yleisradio on ainoa oikeasti valtakunnallinen media, joka on kaikkien suomalaisten saatavilla. Näin se myös pystyy ainutkertaisella tavalla kertomaan elämästä eri puolilla maata ja erilaisissa ympäristöissä.
Kansallisuutta korostavien tai arvostavien puolueiden luulisi vaalivan kansallista yhtenäisyyttä, mutta näinhän ei näytä olevan. Kuplautuminen tuntuu palvelevan juuri perussuomalaisia. Omia käsityksiä on helpompi vahvistaa oman kuplan sisällä, suojassa ulkopuoliselta informaatiolta.
Keskusta jää nyt oppositioon, mutta yllättävän vähän se ennen vaalejakaan puolusti Yleä. Kuplautumisen riskin luulisi kiinnostavan erityisesti keskustaa, jonka piiristä usein valitetaan sitä, että maaseudun ja maakuntien ääni ei kuulu.
On selvää, että ei helsinkiläinen tilaa Keskisuomalaista voidakseen seurata, mitä siinä maakunnassa tapahtuu. Mutta Yle tarjoaa yleisellä tasolla uutisia koko maasta.
Kuplautuminen on ongelma tietysti Helsingin Kalliossakin. Helsinkiläiset kuntapoliitikot valittavat usein, että muualla maassa ei tunneta pääkaupungin ongelmia.
Yle ei ole onnistunut kuplautumisen torjunnassa. Mutta pitääkö siitä sitten luopua vai yrittää aiempaa enemmän, toisin sanoen pikemminkin lisätä Ylen resursseja maan kattavassa uutistoiminnassa.
Monenlaista isänmaallisuutta
Hallitusneuvottelujen yhteydessä olemme kuulleet toistuvasti puhuttavan isänmaasta. Isänmaan kunnioittaminen ei näköjään yllä kansallisen kulttuurin vaalimiseen. Ylen rooliin suomalisen kulttuuri vaalimisessa on ainakin kolme ulottuvuutta. Yle tuottaa itse suomalaista ohjelmaa. Alihankinnoillaan se myös ratkaisevasti myötävaikuttaa suomalaisen tuotannon olemassaoloon niin että sitä pystytään myös viemään. Se mahdollistaa sitten sen tuotantokapasiteetin muunkin toiminnan, eli tukee muunkin median mahdollisuuksia.
Toiseksi Yleisradio myös tallentaa sitä kulttuuria – muutakin kuin omia ohjelmiaan niin että suomalainen kulttuuri säilyy.
Kolmanneksi Yleisradio myös tuo vanhempaa suomalaista kulttuuria suomalaisten saataville.
Yleisradiolta leikkaaminen tekee tilaa suomalaisen kulttuurin kustannuksella valemedia lisäksi myös kansainväliselle kaupalliselle medialle.
Mutta kulttuurin rooli Suomi ensin -politiikassa taitaa olla aika marginaalinen.
Keskisuomalainen Ylen kimpussa
Perussuomalaiset ja kokoomus ovat saaneet Ylen kurjistamiselle vahvaa tukea osasta kaupallista mediaa, jota edustaa Medialiitto. Näkyvimmin on esiintynyt Keskisuomalainen-konserni, sekä konsernin johto että Keskisuomalainen-lehti, jonka päätoimittaja Pekka Mervola vertasi taannoin Yleä Unkarin valtion hallitsemaan mediaan. Keskisuomalaisen konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi johtaa Medialiittoa, joka teki Ylen asemasta kantelun EU:n komissiolle. Kantelun seurauksena Ylen toimintaa koskevaa ohjeistuta on tarkennettu.
Keskisuomalainen-konserni omistaa myös Pohjois-Savon, Etelä-Savon, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Hämeen maakuntien ykköslehdet. Niiden lisäksi Keskisuomalainen omistaa suuren osan paikallislehdistä, yhteensä lähes puolen sataa sanomalehteä.
Keskisuomalainen siis haluaa rajoittaa levikkialueensa asukkaita saamasta muuta kuin oman konserninsa jakamaa journalismia. Voi miettiä, mikä tässä olisi lähin vertauskohta Unkarille.
Ei Keskisuomalainen ainoa ole. Vielä suurempi toimija on tietysti Sanoma, joka hallitsee Uudenmaan, Pirkanmaan ja Satakunnan valtalehtiä ja paljon muita. Myös paikallislehtimaailma on hyvin keskittynyt, mutta Yleä vastaan taistelua käyvät erityisesti maakuntalehdet.
Eli lähinnä muutama iso yhtiö.
median ja ylen rahoituksesta olisi keskusteltava enemmänkin, eikä vain yle, myös yksityinen.
pahin näyttää olevan mainos rahoitteinen media, ja kyllähän sen näkee alphabet ja meta yhtiöissä, yleensä tiedetään nimeltään google ja facebook. alphabet omistaa myös youtube sivuston.
tuntuu että joillakin on uskomus että yksityinen media olisi yksittäisten käyttäjien puolella, mutta todellisuudessa media yhtiöiden omat intressit alkaa sanella asioita.
mediassa pitää kuitenkin olla kilpailua sekä julkiselta ja yksityiseltä puolelta.
median keskittyminen suomessa konserneille huolestuttaa, lähinnä sanoma ja keskisuomalainen.
kuulin ehdotuksen että olisi media-vero, jonka varat sitten ohjataan käyttäjän valitsemaan mediaan. tässä mallissa mainosrahoitus pitää olla rajallinen tai kielletty. yle-veroa voi pitää esiasteena tällaiselle.
niin tai näin, ihmisten pitäisi kyseenalaistaa mediaa enemmän.