Hoitajat: tähdätkää palkkaliukumiin!

Hoitoalan liiton kuuluvat ammattiliitto Jytyyn. Jytyssä ajatellaan, että hoitajien työvoimapulan varjolla saatavat korotukset on mukavaa saada saman tien kaikille muillekin. Työmarkkinalogiikan nojalla Tehy ja Super sitoivat itsensä tähän, vaikka piti ymmärtää, että jos kaikille pitää saada samat korotukset, ne eivät voi olla kovin korkeita.

Tehy ja Super kaatoivat kunta-alan sopimukset ja ilmoittivat (lopultakin) neuvottelevansa tästä eteenpäin itse. Muun kunta-alan sopimukset kaatuivat uudestaan. Lehtitietojen mukaan, jotka eivät aina pidä paikkaansa, sopimusten esteenä oli työntekijäjärjestöjen vaatimus, ettei hoitoalalle saa sopia suurempia korotuksia. Näin sitä ei tietenkään muotoiltu vaan niin, että jos hoitoala onnistuu neuvottelemaan korkeammat korotukset, niiden pitää tulla kaikille muillekin, mikä on käytännössä sama asia.

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri on yrittänyt neuvotella hoitoalan järjestöjen kanssa paikallisesta sopimuksesta, jolla nostettaisiiin hoitajienpalkkoja ja turvattaisiin työnteko JHL ja Jyty vastasivat tähän lakolla, koska eivät hyväksy neuvotteluja vain hoitoalan järjestöjen kanssa. Samat korotukset kaikille.

Kateus vie kalatkin vesistä. Muut kunta-alan järjestöt ovat näköjään päättäneet estää hoitoalan palkkojen korottamisen.

Kateus vie kalatkin vesistä. Muut kunta-alan järjestöt ovat näköjään päättäneet estää hoitoalan palkkojen korottamisen.

Hoitoalan palkkaongelmaa ei pystytä korjaamaan sopimuspöydässä. Kannattaisi tähdätä liukumiin jo senkin takia, että liukumien tie on nyt helppo avata ja kun se on auki, niistä tulee käytäntö, kun työnantajien on normaalia kilpailla työvoimasta. Ajan mittaa se nostaa hoitajien palkkoja enemmän kuin ikinä olisi saatavissa sopimuspöydässä.

Ruotsissa hoitoalan järjestöt ratkaisivat palkkaongelmansa juuri näin. Eivät tehneet sopimusta lainkaan, vaan antoivat keskenään kilpailevien työnantajien huolehtia koko asiasta puolestaan. Toimi hyvin.

Helsinki esimerkiksi on nostanut oma-aloitteisesti eräiden ammattiryhmien palkkoja. Tämä ei ole nostanut muita ryhmiä lakkoon samojen etujen saamiseksi. Toisin olisi käynyt, jos asia olisi yritetty hoitaa sopimusteitse.

Liukumissa olisi sekin hyvä puoli, että korotukset tulisivat olemaan suurimpia siellä, missä on suurin pula työvoimasta. Näin se ohjaisi työn tarjontaa työvoimapulan kannalta paremmin.

Liukumissa olisi sekin hyvä puoli, että korotukset tulisivat olemaan suurimpia siellä, missä on suurin pula työvoimasta. Näin se ohjaisi työn tarjontaa työvoimapulan kannalta paremmin.

Toisilla hyvinvointialueilla on suurempi pula työvoimasta kuin toisilla.  Jotta palkkoja voitaisiin nostaa enemmän siellä, missä hätä on suurin, hyvinvointialueiden pitäisi saada verotusoikeus. Nyt kun ne ovat budjettiteknisesti valtion virastoja, suuremmat korotukset ovat mahdollisia vain työpaikkojen määrää vähentämällä. Ei hyvä.

Liukumissa on tietysti se huono puoli, etteivät järjestöjohtajat saa siitä sulkaa hattuunsa.

Hoitoala ei toki ole ainoa ala, jossa on työvoimapulaa. Sitä on myös paikallisesti vaihdelle eri aloissa, esimerkiksi kuitenkin varhaiskasvatuksessa.

Opettajista ei ole pulaa siinä mielessä, etteikö paikkoja saataisi täytetyksi. Suomen hyvä menestys Pisa-tutkimuksissa on johtunut suurelta osin hyvistä opettajista. Suomessa on tähän asti pyritty opettajiksi sen sijaan että alalle olisi ajauduttu, kun muuallekaan ei pääse. Tämän tilanteen jatkuminen edellyttää opettajien palkoista huolehtimista.

Lue myös Osmo Soininvaaran pääkirjoitus Verdestä 24.2.2021: Hoitoala ajautuu kriisiin