Media, kilpailijat, jopa tutkijat ja vähän omatkin ihmettelevät taivastelevat ilkkuvat säälivät paheksuvat surevat vihreiden kannatuslukuja. Syyllisiä haetaan sekä asioista että ihmisistä. Kuitenkin vihreiden eduskuntavaalikannatus on kaikkien aikojen toiseksi parhaalla tasolla. Vain osa Sipilän hallituksen ankaran leikkauspolitiikan vihreille tuomasta hyödystä on sulanut.
Tuoreimmassa, Ylen teettämässä tutkimuksessa vihreiden kannatus oli 10,3 prosenttia. Se olisi 1,2 prosenttiyksikköä huonompi kuin 2019.
Tunnetusti hallitusvastuu syö kannatusta.
Jos vihreät pitävät noin kymmenen prosentin kannatuksen vaaleissa, se on puolueen historiassa hallitusvastuukauden päätteeksi ylivoimaisesti paras eduskuntavaalitulos ja kaikkien aikojen toiseksi paras. Viimeksi vihreät kasvattivat Sipilän leikkaushallituksen aikana kannatustaan enemmän kuin koskaan ja saivat historiansa suurimman voiton. Yleensä sellaisilla on taipumus sulaa, joskus vähän, joskus korkojen kera.
Mielikuvilla on väliä
Niinpä mielikuva vihreiden kannatusalhosta tuntuu jotenkin ylimitoitetulta.
Kun Maria Ohisalo vastasi 2021 kuntavaalien jälkeen kysymykseen vihreiden kannatustasosta, että tulos oli puolueen kaikkien aikojen toiseksi paras kuntavaaleissa, hän sai varsinaisen ryöpyn niskaansa.
Vaikka tottahan hän puhui.
Mielikuvilla on väliä. Politiikan tutkijat – ja tarkkailijatkin – tietävät, että menestyjien kelkkaan kertyy helposti lisää väkeä.
Siksi Annika Saarikkokin kertoo keskustan kentän olevan kovassa vedossa ja puolueen olevan valmis jatkamaan hallituksessa ja odottavan, että kansa antaa sille mandaatin.
Samalla tavalla vauhti kiihtyy alamäessä. Siksi keskustan kannatus on tutkimuksissa laskenut selvästi viime vaalien tappion jälkeen, vaikka puolue on kiistatta saanut hallituksessa tavoitteitaan läpi selvästi enemmän kuin painoarvonsa edellyttäisi.
Vihreiden kannatuksen laskuihin ei ole totuttu
Mielikuvalle on kuitenkin syynsä.
Vihreiden kannatus on käynyt tällä kaudella alempana, ja silloin syntyi mielikuva alamäestä. Aluevaalit olivat vihreille huonot. Se vaikuttaa, vaikka suuri osaselitys on, että niitä ei käyty vihreille tärkeässä Helsingissä. Mielikuvilla on tapana ruokkia itseään.
Ehkä kannatuskehitys on parantunut alhaisimmista luvuista liian vaivihkaa, jotta se olisi noteerattu.
Yksi selitys voi olla se, että vihreiden kannatus on ollut alusta asti nousujohteista. Se on notkahtanut aiemminkin, mutta trendi on ollut kasvava. Edellinen notkahdus tapahtui 2011.
Tämä on vasta kolmas kausi, kun vihreät istuvat hallituksessa kauden loppuun asti. Tällaisesta on kovin vähän kokemusta.
Aika ajoin muistutetaan siitä yhdestä kannatuspiikistä Touko Aallon puheenjohtajakauden ihan alussa. Kannatus käväisi yli 17 prosentissa, mutta tuli kyllä saman tien alas. Sitä ei ehkä voi pitää kohtuullisena vertailukohtana.
Kasvuun on potentiaalia
Vihreillä on toki potentiaalia parempaankin. Eurovaalien ja presidentinvaalien hyvästä menestyksestä ei kuitenkaan pidä tehdä liian vahvoja johtopäätöksiä. Prosenttien lisäksi pitää vertailla äänimääriä.
Viime eduskuntavaaleissa vihreitä äänesti 353 000 ihmistä, mikä toi 11,5 prosentin kannatusosuuden. Eurovaaleissa vihreiden kannatusprosentti oli 16, mutta äänissä se oli ”vain” 293 000. Hyvä prosentti siis selittyy sillä, että vaalit kiinnostivat vihreitä enemmän kuin muiden puolueiden kannattajia.
Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella 2012 Pekka Haavistoa äänesti 18,8 prosenttia. Äänimäärä oli 574 000.
Se on tietysti enemmän kuin vihreät ovat missään muussa vaalissa saaneet taakseen. Sen vihreät voivat saavuttaa ja ylittää 2024 presidentinvaaleissa, mutta eduskuntavaaleissa siihen on vielä matkaa.
Trendi on kuitenkin nouseva.
Vihreiden kannatushistoriaan voi tutustua esimerkiksi Wikipediassa.
0 kommenttia