Helle muistuttaa: ilmastokriisi on henkeä ja terveyttä vaarantava uhka

Kesä on monille suomalaisille ilon aikaa: valoa, lämpöä, huolettomuutta ja usein myös riemua siitä, että kesäyössäkin tarkenee lyhyin lahkein. Yhä useammin lämpö tuo mukanaan kuitenkin myös huolta ja kriisitietoutta. Ensimmäisinä kärsivät vanhukset, sairaat ja pienet lapset.

Helleaallot ovat jälleen yksi konkreettinen muistutus siitä, että ilmastokriisin vaikutukset eivät ole vain tulevaisuudessa vaan nähtävillä aivan tavallisten ihmisten elämässä jo nyt, tässä hetkessä.  

Ilmastokriisi on henkeä ja terveyttä vaarantava uhka kaikkialla maailmassa. Sen kiistäminen on inhimillisellä tasolla ymmärrettävää. Kun arki täyttyy huolista – toimeentulosta, läheisistä, työstä – on helpompaa työntää näin suuri ja kaikkea horjuttava uhka pois mielestä kuin ottaa sen aiheuttama taakka kannettavaksi. Tunteen voi ymmärtää, mutta päättäjien vastuulla on kohdata myös totuus ilmastokriisistä ja toimia sen mukaan. 

Meidän tehtävämme on varmistaa, että ilmastokriisi saadaan haltuun ennen kuin loputkin uhkakuvat toteutuvat. Politiikassa todellista vastuuta kantavat ne, jotka tekevät parhaansa kriisin pysäyttämiseksi – eivät ne, jotka huutavat kovimpaa toimien jarruttamiseksi. Ilmastotoimien vastustaminen on populistista ja vastuutonta. Sen seurauksista maksavat kansalaiset, joiden hyvinvointi ja turvallisuus ovat juuri meidän päättäjien vastuulla.

Onneksi on myös hyviä uutisia. Ratkaisuja on olemassa, ja ne ovat tiedossa. Me vihreät olemme ensimmäisenä puolueena esittäneet oman hiilineutraaliusmallimme: konkreettisen, toteuttamiskelpoisen listan keinoja, joilla Suomi pääsee hiilineutraaliuteen. Se ei ole iskulauseiden kokoelma vaan reitti, jota pitkin on mahdollista kulkea – jos tahtoa löytyy.

Mistä siis on kyse? Ensinnäkin ympäristölle haitallisista yritystuista on luovuttava, ja näin vapautuvat määrärahat on ohjattava ilmastotoimiin. Päästökauppasektorin lupaavaa kehitystä on kiihdytettävä helpottamalla uusiutuvan energian investointeja ja ottamalla käyttöön hallitusohjelmankin mukainen takaraja hiilen päästämiselle ilmakehään suurista teollisista lähteistä.

Liikenteen ja maatalouden päästöjä on vähennettävä tehokkaasti: vauhdittamalla sähköistä liikennettä, vahvistamalla jakeluvelvoitetta, lisäämällä joukkoliikennettä sekä kasvattamalla kasvipohjaisen ruuantuotannon osuutta ja uudistamalla viljelymenetelmiä. Metsien ja maaperän hiilinieluja on vahvistettava merkittävästi – pidentämällä metsien kiertoaikoja, vähentämällä harvennuksia, kohtuullistamalla hakkuutasoa, ennallistamalla turvemaita ja lisäämällä kosteikkoviljelyä. Ja koska luonnon nielut eivät yksin riitä, on määrätietoisesti edistettävä myös teknisiä nieluja: saatettava lainsäädäntö kuntoon, tuettava pilottihankkeita ja ohjattava suuria päästölähteitä ottamaan bioperäiset päästöt talteen.

Lista on pitkä aivan tarkoituksella. Ilmastokriisiä ei ratkaista yhdellä taikatempulla vaan johdonmukaisilla, toisiaan tukevilla päätöksillä. Ne vaativat vain sitä, mistä on viime aikoina ollut suurin pula: poliittista tahtoa.

Voimme antaa helteiden tulla ja mennä, kirjata uudet ennätyslukemat ja kohauttaa olkapäitämme. Tai voimme kuulla varoitukset yhtä akuutteina ja painavina kuin helleaaltojen seuraukset jo ovat. Vastuu ei ole äänekästä kieltämistä eikä toimien lykkäämistä parempiin aikoihin, joita ei tule. Vastuu on valmiutta tehdä se työ, jonka tiedämme välttämättömäksi. Keinot ovat pöydällä. Niiden käyttöönotosta päätämme me – ja ensi keväänä te, äänestäjät.

Sofia Virta
Kirjoittaja on vihreiden puheenjohtaja ja kansanedustaja