Vihreiden Harjanteelta ja Elolta ehdotus: Hakkuita voisi ohjata luonnon ennallistamiseen
Luontokadon pysäyttäminen ja kääntäminen luonnon elpymiseksi edellyttää Suomessa sekä luonnon suojelua että ennallistamista. Tärkeä kohde on suomalainen suoluonto, jonka ennallistamista voisi tukea hakkuiden avulla, ehdottavat vihreiden kansanedustajat Atte Harjanne ja Tiina Elo.
Vihreiden kansanedustajat Atte Harjanne ja Tiina Elo ehdottavat, että hakkuita suunnataan nykyistä enemmän soiden ennallistamiskohteisiin Suomessa. Kansanedustajien mukaan malli voisi yhdistää puunkorjuun ja luontokadon torjunnan.
Harjanne ja Elo muistuttavat, että suoluonnon ennallistamisessa keskeistä on paitsi ojien tukkiminen, myös soille kasvaneiden vieraslajipuiden poistaminen. Kun puuston varjostava ja vettä sitova vaikutus häviää, vapautuu elintilaa alkuperäisille suobiotooppien lajeille. Poistettavan puuston määrä riippuu tavoitellusta lopputilasta sekä alueen alkuperäisestä suotyypistä.
"Olisi luontevaa suunnata hakkuita erityisesti soiden ennallistamisalueille, jolloin samaan aikaan saataisiin puuta, tuettaisiin suoluonnon ennallistamista ja säästettäisiin arvokkaampaa luontoa sekä koskemattomia luonnonmetsiä hakkuilta", sanoo Harjanne tiedotteessa.
Vähemmän uutta infraa, vähemmän painetta koskemattomille metsille
Kun hakkuut kohdennettaisiin jo ennallistettaville alueille, metsätalouden toimia ei tarvitsisi laajentaa uusiin kohteisiin. Näin uutta hakkuuinfraa, kuten metsäteitä, ei tarvitsisi rakentaa, Elo ja Harjanne huomauttavat. Luontovaikutukset kohdistuisivat ensisijaisesti paikkoihin, joissa ihmisen jälki on jo näkyvissä, ei koskemattomiin luonnonmetsiin.
Elo painottaa, että ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttaminen edellyttää kokonaishakkuumäärien laskua, puunjalostuksen arvonnousua ja etenkin puun energiakäytön vähentämistä. Koska tätä siirtymää tukevat investoinnit eivät toteudu hetkessä, suon ennallistamiskohteet voisivat toimia väliaikaisena, kertaluonteisena puun lähteenä.
Ojitetuilta soilta kertyy ennallistettaessa usein runsaasti puuta, mikä tekee puun korjuusta myös taloudellisesti kannattavaa. Harjanteen mukaan ennallistaminen vaatii joka tapauksessa työvoimaa, työkoneita ja kuljetuksia – samoin kuin hakkuutkin – ja kun puu kerätään talteen samalla kertaa, työ ja logistiikka tehostuvat. Kustannuksia voitaisiin siis jakaa ennallistamisen ja puunkorjuun välillä.
Vuosikymmenten ojitushistoria
Suomessa on ojitettu soita erityisesti metsäteollisuuden tarpeisiin, mutta myös maatalouden ja turvetuotannon vuoksi. Puuntuotantoa varten soita on ojitettu vuosikymmenten kuluessa lähes viisi miljoonaa hehtaaria, ja ojitusojia on kaivettu yhteensä yli 1,4 miljoonaa kilometriä.
"Ojitusten pituus vastaa liki kaksinkertaista matkaa Maasta Kuuhun. Suomalaista suoluontoa on menneinä vuosikymmeninä myllätty ja kavennettu rajusti metsäteollisuuden eduksi. Toiminnalla on ollut myös merkittävästi haittaa vesistöille. Ennallistaminen on siis välttämätön korjausliike", toteaa Elo.
Harjanne korostaa synergiaetuja.
"Tässä olisi tarjolla aito win-win-toimi, jolla saataisiin myös rahoitettua ennallistamista", hän kiteyttää.
Harjanne ja Elo ovat jättäneet aiheesta hallitukselle kirjallisen kysymyksen.
