Tämän viikon surullinen tapahtuma vantaalaiskoulussa nosti jälleen keskusteluun lasten ja nuorten hyvinvoinnin. Tragedia ei ole yksittäistapaus, vaan se kytkeytyy laajempaan huolestuttavaan trendiin, lasten ja nuorten pahoinvoinnin kasvuun. Kouluampumiset ja muut väkivaltaiset teot eivät yleensä ole spontaaneja, vaan ne kertovat useimmiten pitkään kyteneestä pahoinvoinnista, joka purkautuu äärimmäisenä epätoivon tekona. Miten pystyisimme paremmin tunnistamaan lasten ja nuorten hätää, jotta voisimme ehkäistä tällaisia tragedioita?