Tällä viikolla lapsen kuolemaan johtanut ampumistapaus on jälleen tuonut keskusteluun kysymyksen lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Tämä oli herätys meille aikuisille – miten nuori voi ajautua näin äärimmäisiin tekoihin? Tämä tragedia ei ole myöskään erillinen ilmiö, vaan se kytkeytyy laajempaan huolestuttavaan trendiin, jossa lasten ja nuorten pahoinvointi on ollut kasvussa.
Viime vuosien aikana lapset ja nuoret ovat joutuneet kohtaamaan monenlaisia haasteita, jotka ovat asettaneet paineita heidän psyykkiselle hyvinvoinnilleen. Pitkään jatkuneet rajoitukset pandemian aikana estivät normaalin sosiaalisen elämän ja aiheuttivat ahdistusta. Monille nuorille tämä jakso merkitsi tärkeiden vuosien menettämistä juuri siinä elämänvaiheessa, jolloin sosiaaliset suhteet ja itsenäistyminen ovat erityisen tärkeitä.
Sodat, ilmastokriisi ja muut maailmanlaajuiset kriisit ovat tuoneet eteemme kuvia ja tarinoita, jotka voivat olla erityisen ahdistavia lapsille ja nuorille, jotka yrittävät ymmärtää paikkaansa maailmassa. Mediassa korostuvat negatiiviset uutiset, kriisit ja vastakkainasettelu, sillä ne tuovat klikkauksia. Moni joutuu edelleen kiusatuksi koulussa. Lapsi saattaakin elää jatkuvassa ahdistuksen ilmapiirissä, mikä vaikuttaa väistämättä tämän mieleen.
HS uutisoi hiljattain, että nuorten pahoinvointi näkyy jo HUS:n tilastoissa. Pari vuotta sitten kerrottiin nuorten pahoinvoinnin kriisiytyneen pahasti koronarajoitusten johdosta. Vuonna 2023 toteutetun kouluterveyskyselyn mukaan tytöistä yli kolmannes ja pojista joka viides koki terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. Tämä kehitys oli näkynyt myös ennen pandemia-aikaa. Yhä useampi lapsi ja nuori kokee ahdistusta, masennusta ja muita mielenterveyden haasteita. Tämä on selvä merkki siitä, että tarvitsemme parempia keinoja tunnistaa ja puuttua ongelmiin nykyistä aiemmin.
Tärkeää on tunnistaa, että kouluampumiset ja muut väkivaltaiset teot eivät yleensä ole spontaaneja, vaan ne kertovat useimmiten pitkään kyteneestä pahoinvoinnista, joka purkautuu äärimmäisenä epätoivon tekona. Jos pystyisimme paremmin tunnistamaan ja vastaamaan lasten ja nuorten hätään, voisimme ehkäistä tällaisia tragedioita.
Meidän tulee tavoitella maailmaa, jossa jokaisen lapsen hätä tunnistetaan ja siihen vastataan ajoissa. Maailmaa, jossa yhteisöt, koulut ja perheet työskentelevät yhdessä tunnistaakseen oireilun ja tukeakseen niitä, jotka kärsivät hiljaisuudessa. Tämä ei olisi pelkästään maailma ilman kouluampumisia; se olisi maailma, jossa jokainen lapsi tuntee olevansa kuultu, ymmärretty ja tuettu.
Tällaisen maailman luominen vaatii sitoutumista ja uudenlaista asennetta kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Se vaatii resursseja mielenterveyspalveluihin, koulutusta opettajille ja vanhemmille lasten pahoinvoinnin tunnistamiseksi. Se ärsyttävä, huonosti käyttäytyvä lapsi, joka käy opettajan tai vanhempien hermoille, saattaakin voida huonosti ja tarvitsee tukea – täytyy vain tunnistaa tarve ja löytää keinot tuen perilleviemiseksi. Tarvitsemme myös kulttuurista muutosta, jossa mielenterveyden ongelmat eivät ole enää tabu, vaan osa yleistä hyvinvoinnin ymmärrystämme.
Lastemme hyvinvointi on investointi tulevaisuuteen. Se on velvollisuutemme nuoremmalle sukupolvelle. Se on perusta moraalisesti kauniimmalle maailmalle, jossa jokaisella on mahdollisuus kukoistaa.
0 kommenttia