Tutkimuksessa on laskettu päästöjen kehitystä vuodesta 2016 eteenpäin. Jo nyt tehdyillä ilmasto- ja energiapäätöksillä kotitalouksien päästöt laskevat 35 prosenttia vuoteen 2035 mennessä. Jos otetaan laaja keinovalikoima käyttöön, päästöt saadaan vähenemään 50 prosenttia.
Suomalaisten kotitalouksien kulutuksen henkilöä kohden laskettu hiilijalanjälki on pienentynyt 2000-luvulla noin 14–15 hiilidioksidiekvivalenttitonnista (CO2-ekv.) noin kahdeksaan CO2-ekv.-tonniin, vaikka kotitalouksien kulutusmenot ovat samanaikaisesti kasvaneet.
Laskelmissa ovat mukana niin asumisen, liikenteen, ruuan kuin vapaa-ajan vietonkin kulutus sekä kotimaassa että tuontitavaroiden osalta.
Nimenomaan kulutukseen keskittyvässä tutkimuksessa ei sen sijaan ole otettu huomioon maankäyttösektorin päästöjä, joista on parin vuoden aikana käyty kiivasta keskustelua maa- ja metsätalouden vuoksi.
”Tutkimuksen positiivinen yllätys on, että voidaan päästä 50 prosentin vähennykseen. Tästä oli projektin alussa huoli. Nyt osoitetaan, että on hyvä tehdä mahdollisimman paljon kaikkia eri asioita”, sanoo tutkimukseen osallistunut professori Annukka Vainio Helsingin yliopistosta.
Itse asiassa jos vertailuvuodeksi otetaan 2003, on suomalaisten kotitalouksien päästöt pudonneet lähes puoleen vuoteen 2021 mennessä. Vainion mielestä kuluttajille kuuluu tästä hatunnosto.
”Puhutaan aivan liian vähän siitä, mitä on jo saatu aikaan. Tässä on ollut aivan perusteetonta pessimismiä. ”
Juttu jatkuu graafin jälkeen.
Helpompaa vähähiilisyyttä
Yli 200-sivuinen raportti listaa useita keinoja, joita voitaisiin ottaa käyttöön – ja joita on jo joiltain osin käytössä. Asumisen päästöissä on jo nähty isoja muutoksia ja muun muassa siirtymää pois öljylämmityksestä ja hiilen käytöstä on nähty.
Liikenteen sähköistyminen etenee, ravitsemussuosituksia tarkennetaan kestävyyskriteerien mukaisiksi, vaatteita kierrätetään, kenkiä korjataan jne.
”Vaikuttavinta on säädellä sitä, minkälaisia tuotteita saa tuoda markkinoille ja varmistaa, että vähähiilisimmät tuotteet ovat edullisimpia”, sanoo professori Eva Heiskanen Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksesta Syken tiedotteessa.
Hänen mukaansa olisi myös hyvä, jos kuluttajat löytäisivät kaupasta nykyistä helpommin juuri vähähiiliset vaihtoehdot ja ne olisivat helppokäyttöisiä.
Kuluttajia ei siis osoiteta sormella syyllistävästi, vaan etsitään keinoja ohjata kulutusta, tehdä vähäpäästöisestä kulutuksesta helpompaa ja neuvoa kuluttajia valinnoissa.
Juttu jatkuu graafin jälkeen.
Enemmän neuvoja kuin rajoituksia
Asiantuntijat listaavat kymmeniä ehdotuksia, kuten vaikkapa kaupunkien pysäköintiluvan yhdistämisen joukkoliikennelippuun tai kommuuniasumisen huomioon ottaminen Kelan tuissa. Tutkimuksessa päädytään kuitenkin suosittamaan enemmän tukea ja neuvontaa kuin sääntöjä ja rajoituksia, vaikka kaikkia keinoja tarvitaankin.
Päästöjen vähentämiseen tarvitaan kaikilla tasoilla tietoa, eikä kuluttajan asema ole helppo eikä yhdenvertainen.
”Nykyään suorastaan ylituotetaan tietoa, eikä ole helppoa tunnistaa pätevää tietoa. Tiedon lukutaitoa ei ole kaikilla ja päästöjä koskeva tieto on monimutkaista” sanoo Vainio.
Hänen mielestään tietoa pitäisi tarjota yksinkertaisemmassa muodossa ja niin, että kansalaiset ymmärtäisivät myös ison kuvan.
”Kulutusympäristön pitäisi muuttua niin, ettei kaikkien olisi oltava rakettitieteilijöitä, osatakseen kuluttaa mahdollisimman vähähiilisesti.”
Tutkimuksessa on lueteltu myös useita jatkotutkimuksen aiheita. Esimerkiksi henkilökohtaista hiilibudjettia voisi kokeilla, etätyön vaikutuksia liikennemääriin selvittää ja yhteiskäytön todellisia hyötyjä tutkia. Taloudellisia ohjauskeinoja pidetään laajasti vaikuttavina ja etenkin alv:n yhteiskunnallisten haittojen ja hyötyjen kokonaisuutta pitäisi selvittää tarkemmin.
Asiantuntijapaneelissa nostettiin esiin myös yhteiskunnan kulutus- ja talouskasvukeskeisyys.
Viime vuonna alkaneen ja toukokuuhun kestäneen tutkimuksen tekijöinä on Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tutkijoita ja asiantuntijoita. Tekstissä mainitaan erikseen, ettei raportin sisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.
Ohjauskeinoja kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljen pienentämiseen. Salo, Marja; Heiskanen, Eva; Heikkinen, Mari; Heinonen, Tero; Jylhä, Henna; Kaljonen, Minna; Kautto, Petrus; Lähteenmäki-Uutela, Anu; Matschoss, Kaisa; Meriläinen, Teemu; Nissinen, Ari; Pyrhönen, Taru; Saarinen, Merja; Salminen, Jani; Salmivaara, Laura; Savolainen, Hannu; Seppälä, Jyri; Springare, Saana; Turunen, Topi; Vainio, Annukka; Virkkunen, Henri (2023-08-22)
0 kommenttia