Sota voi jättää moraalisen vaurion myös sankarillisista teoista
Moraalinen vaurio on yleinen ilmiö taistelua kokeneiden veteraanien keskuudessa. Uuden tutkimuksen mukaan moraalinen vaurio voi syntyä myös teoista, jotka ovat moraalisesti sallittuja, vaadittuja tai jopa sankarillisia.
Sodassa ihminen voi joutua tilanteeseen, jossa mikään vaihtoehto ei ole moraalisesti ongelmaton. Turun yliopistossa tehty väitöstutkimus osoittaa, että tällaisissa tilanteissa myös oikeaksi tai ihailtavaksi mielletty teko voi aiheuttaa tekijälleen moraalisen vaurion.
Moraalinen vaurio tarkoittaa syvän henkisen konfliktin ja epätoivon kokemusta, joka syntyy vakavaksi moraaliseksi rikkomukseksi mielletyn teon seurauksena.
"Monet modernin sodan taistelutilanteisiin liittyvät teot ja tapahtumat, erityisesti viattomien tappaminen tai kuolemaan jättäminen, sisältävät perustavanlaatuisen moraalisen rikkomuksen silloinkin, kun teko voi poikkeuksellisesti olla moraalisesti sallittu", toteaa väitöskirjatutkija Laura Puumala Turun yliopiston tiedotteessa.
Puumala tutki filosofian alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan muun muassa moraalisesti oikeutettujen sekä moraalin vaatimukset ylittävien tekojen luonnetta. Tutkimus keskittyy erityisesti modernin sodan kontekstiin.
"Tutkimusten mukaan moraalinen vaurio on yleinen ilmiö taistelua todistaneiden veteraanien keskuudessa. Sotilaat ovat raportoineet, että heille on aiheutunut moraalinen vaurio ja siitä johtuvaa katumusta myös moraalisesti sallittujen, vaadittujen tai jopa sankarillisten tekojen seurauksena", Puumala kertoo.
Puumalan mukaan moraalinen vaurio voi siis syntyä myös tilanteessa, jossa ihminen toimii moraalisesti oikein. Ratkaisevaa on se, että kyseessä on traaginen valinta, jossa jokaiseen mahdolliseen vaihtoehtoon liittyy vakavaa moraalista pahaa.
"Moraalisesti oikeatkin teot voivat olla moraalisesti vaurioittavia, kun ne tapahtuvat traagisen valinnan seurauksena. Traagisessa valinnassa jokaiseen vaihtoehtoon sisältyy väistämätön moraalinen paha, kuten erittäin vakavan haitan, esimerkiksi kuoleman, aiheuttaminen tai salliminen", Puumala sanoo.
Sankarillinen teko voi olla moraalin vaatimukset ylittävä
Sodan traagisissa valinnoissa voidaan Puumalan mukaan vedota pienimmän pahan oikeutukseen. Se sallii vakavan haitan aiheuttamisen silloin, kun sillä vältetään vielä pahempi haitta.
Tällöin vähiten paha vaihtoehto ei ole vain yksi mahdollinen valinta, vaan Puumalan mukaan ainoa moraalisesti hyväksyttävä teko.
Jos tällaisen teon tekeminen vaatii ihmiseltä itseltään kohtuuttoman suuren uhrauksen, kyse voi olla moraalin vaatimukset ylittävästä eli supererogatorisesta toiminnasta.
"Jos vähiten pahan teon suorittaminen vaatii kohtuutonta uhrausta toimijalta itseltään, sen tekeminen voi olla moraalin vaatimukset ylittävää, sankarillista, eli supererogatorista toimintaa. Selitän traagisen sankaruuden mahdollisuuden supererogatorisena valintana, jossa haitan vähentämiseen liittyville moraalisille syille annetaan erityinen painoarvo – silloinkin kun sitä ei todellisuudessa voida edellyttää edes ammattisotilailta", Puumala sanoo.
Puumalan väitöstutkimus lisää moraalitragedioiden moraalifilosofista ymmärrystä. Turun yliopiston mukaan tutkimus voi myös edistää moraalista vauriota koskevan tutkimuksen, teorian ja hoidon kehittämistä.
Moraalinen vaurio voi johtaa vakavaan itsetuhoisuuteen
Puumalan mukaan moraalisen vaurion vähättely tai ohittaminen voi viedä kokijalta mahdollisuuden vastuunkantoon ja katumukseen, joiden on havaittu parhaiten lievittävän vaurion kokemusta.
Moraalinen vaurio voi aiheuttaa voimakkaita syyllisyyden, häpeän ja arvottomuuden tunteita.
"Moraalinen vaurio on ymmärrettävä ja moraalipsykologisesti terve, joskin tuskallinen, reaktio moraalisesti vääriin ja moitittaviin tekoihin. Se aiheuttaa syvää syyllisyyttä, katumusta, häpeää ja arvottomuuden tunnetta, jotka voivat johtaa itsestä ja maailmasta vieraantumiseen, päihteiden väärinkäyttöön ja vakavaan itsetuhoisuuteen", Puumala kertoo.
