Miksi poliitikot haluavat tosi-tv:hen – ja miksi se kannattaa

Johanna Kohvakka

Sofia Virran (vihr.) osallistuminen Erikoisjoukot-ohjelman kuvauksiin käynnisti jälleen tutun keskustelun siitä, voiko kansanedustaja olla poissa eduskunnasta tosi-tv:n vuoksi. Kysymys on oikeutettu. Kansanedustajan ensisijainen tehtävä on hoitaa luottamustehtävää, johon hänet on vaaleissa valittu.

Samalla kohu peittää alleen toisen kysymyksen: miksi poliitikot haluavat näihin ohjelmiin?

Vastaus on yksinkertainen. Tosi-tv tavoittaa ihmisiä, joita poliitikko ei muuten tavoita.

Poliitikot ovat esiintyneet television viihdeohjelmissa lähes niin kauan kuin niitä on tehty. Tosi-tv on kuitenkin muuttanut esiintymisen luonnetta olennaisesti.

Varhaisemmissa viihdeohjelmissa poliitikko saattoi esiintyä lyhyesti ja valmistautua tilanteeseen etukäteen. Tosi-tv:ssä hän luovuttaa tuotannolle huomattavasti suuremman osan ajastaan, persoonastaan ja arjestaan.

Pitkä lista tosi-tv -sarjoihin osallistuneita

Entinen kansanedustaja Jouni Lehtimäki (kok.) osallistui Suomen Robinsonin kuvauksiin vuonna 2003. Kansanedustaja Leena Harkimo (kok.) kilpaili Tanssii tähtien kanssa -ohjelman ensimmäisellä tuotantokaudella vuonna 2006, ja Antti Kaikkonen (kesk.) osallistui ohjelmaan vuonna 2008. Kaikkosen tanssiesityksistä syntynyt ”Kanki”-lempinimi jäi pysyväksi osaksi hänen julkista henkilökuvaansa.

Sittemmin tosi-tv-ohjelmiin ovat osallistuneet useat tehtävissään toimineet poliitikot. Muun muassa Tom Packalén (ps.), Henna Virkkunen (kok.), Ville Kaunisto (kok.), Pinja Perholehto (sd.) ja Mika Poutala (kd.) ovat kilpailleet Erikoisjoukoissa. Ilmari Nurminen (sd.), Maria Guzenina (sd.), Aino-Kaisa Pekonen (vas.) ja Silvia Modig (vas.) ovat osallistuneet Amazing Race Suomeen, Fatim Diarra (vihr.), Marko Asell (sd.) ja Ville Skinnari (sd.) Petollisiin, Miapetra Kumpula-Natri (sd.) Suureen seikkailuun ja Merja Kyllönen (vas.) Farmi Suomeen. Lisäksi Maria Guzenina (sd.) on vuonna 2023 osallistunut Harkimon tavoin Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan.

Tanssii tähtien kanssa vaatii pitkää sitoutumista, mutta sen viikoittaiset harjoitukset ja studioesiintymiset voidaan ainakin jossain määrin sovittaa eduskuntatyöhön. Erikoisjoukkojen, Suuren seikkailun ja Amazing Racen kaltaiset ohjelmat voivat sen sijaan viedä osallistujan pois poliittisista tehtävistä päiviksi tai viikoiksi. Siksi tosi-tv -osallistumisesta on tullut myös eduskunnan kannalta aiempaa merkittävämpi kysymys.

Kumpula-Natri jätti syksyllä 2025 väliin seitsemän täysistuntoa osallistuessaan Suuri seikkailu -ohjelman kuvauksiin Lapissa. Tapaus johti osaltaan keskusteluun siitä, miten eduskunnan pitäisi suhtautua viihdeohjelmien vuoksi syntyviin pitkiin poissaoloihin.

Puhemiesneuvosto linjasi marraskuussa 2025, että pitkät poissaolot ilman hyväksyttävää syytä voivat jatkossa johtaa kansanedustajan palkkion pidättämiseen.

Sovelletaanko kaikkiin poliitikkoihin samoja mittareita?

Vihreissä oli jo ennen kuvauksia selvitetty, voisiko Virta luopua palkkiostaan kuvausjakson ajaksi. Koska se ei ollut etukäteen mahdollista, puolueessa lähdettiin siitä, että palkkion palauttaminen jälkikäteen Valtiokonttorille riittäisi täyttämään uuden linjauksen vaatimukset.

Asia, jota vihreissä ei ehkä osattu ennakoida on se, kuinka ankarasti juuri Virran osallistumista sarjan kuvauksiin kritisoitaisiin julkisuudessa.

Tapaus nostaa esiin jälleen laajemman kysymyksen siitä, sovelletaanko kaikkiin poliitikkoihin samoja mittareita. Poliittisessa julkisuudessa vihreiden ja vasemmiston poliitikoilta, erityisesti naisilta, odotetaan usein moitteettomampaa käytöstä kuin muilta. Teko, joka toiselle poliitikolle jää sivuhuomioksi tai positiiviseksi asiaksi, voi heidän kohdallaan muuttua nopeasti kysymykseksi uskottavuudesta, moraalista ja soveltuvuudesta tehtävään.

Tosi-tv -poissaoloja koskevassa keskustelussa on hyvä lisäksi huomata, että kansanedustajille kertyy muutenkin runsaasti poissaoloja, joista osa merkitään tilastoihin vain muiksi poissaoloiksi ilman julkisesti ilmoitettua tarkempaa syytä. Kansanedustajien poissaoloja voi tarkastella eduskunnan sivuilta.

Kamerat tekevät sen, mihin puolueviestintä ei pysty

Poliitikko voi esiintyä vuosien ajan television ajankohtaisohjelmissa, vaalitenteissä ja puolueensa sosiaalisen median kanavissa. Silti suuri osa äänestäjistä ei tiedä hänestä juuri muuta kuin puoluekannan, muutaman mielipiteen ja julkisuudessa toistuvan henkilökuvan.

Tosi-tv tarjoaa toisenlaisen näyttämön.

Erikoisjoukoissa, Farmi Suomessa tai Amazing Race Suomessa poliitikko ei puhu ensisijaisesti lakiesityksistä, julkisesta taloudesta tai puolueensa tavoitteista. Hän ratkaisee tehtäviä, tekee yhteistyötä muiden kanssa ja joutuu toimimaan väsyneenä, epävarmana tai paineen alaisena. Ohjelma voi näyttää poliitikosta piirteitä, jotka eivät pääse esiin tavallisessa poliittisessa julkisuudessa: huumoria, sitkeyttä, avuttomuutta, temperamenttia tai kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tosi-tv ei silti välttämättä paljasta poliitikon todellista persoonaa. Se tuottaa pikemminkin vaikutelman autenttisuudesta.

Kyse ei silti ole suodattamattomasta aitoudesta. Ohjelman tekijät rakentavat kymmenistä tai sadoista kuvaustunneista kertomuksen, jossa leikkaus, musiikki ja haastattelut vaikuttavat siihen, näyttäytyykö osallistuja sankarina, riitelijänä vai koomisena sivuhahmona.

Poliitikko ei hallitse hänelle muodostuvaa roolia. Juuri hallinnan puute tekee ohjelmasta katsojalle kiinnostavamman ja uskottavamman kuin tavallisesta poliittisesta viestinnästä.

Katsojamassat ovat mahdollisia äänestäjiä

Suositut tosi-tv-ohjelmat tavoittavat satojatuhansia katsojia, joista moni ei seuraa eduskuntakeskusteluja, puolueohjelmia tai vaalitenttejä. Katsoja voi silti viettää viikkoja tutustuen poliitikkoon viihdeohjelman kautta.

Poliitikon ei tarvitse ostaa näkyvyyttä, sillä tuotantoyhtiö valmistaa, markkinoi ja levittää ohjelman. Näkyvyys ei kuitenkaan ole täysin ilmaista: poliitikko maksaa siitä ajallaan ja riskillä, että tuotannon rakentama henkilökuva ei ole hänelle edullinen.

Sittemmin liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeriksi noussut Mika Poutala perusteli osallistumistaan Erikoisjoukkoihin halulla kannustaa ihmisiä liikkumaan ja haastamaan itseään. Samalla fyysisesti vaativassa ohjelmassa menestyminen vahvistaa liikuntapoliitikon henkilökuvaa tavalla, johon tiedote tai kampanjamainos ei pysty.

Inhimillistäminen on poliittisesti arvokasta

Politiikan etääntymisestä kansalaisten arjesta on puhuttu pitkään. Poliitikot näyttäytyvät julkisuudessa tavallisesti instituutioidensa edustajina, joiden puheet ja esiintymiset ovat tarkkaan valmisteltuja. Tosi-tv voi murtaa tätä asetelmaa.

Kun Aino-Kaisa Pekonen ja Silvia Modig kilpailivat yhdessä Amazing Race Suomessa, ohjelma rakensi heistä kuvaa ystävinä, joilla on huumoria, erilaisia vahvuuksia ja heikkoja hetkiä. Tällainen näkyvyys voi olla poliitikolle arvokkaampaa kuin onnistunut yksittäinen puhe tai kampanjalause. Äänestäjien suhde poliitikkoihin ei rakennu vain asiakysymyksistä. Siihen vaikuttavat myös tuttuus, luottamus, samastuminen ja vaikutelma henkilön luonteesta.

Tosi-tv voi synnyttää poliitikon ja katsojan välille parasosiaalisen suhteen. Katsoja alkaa kokea tuntevansa poliitikon, vaikka poliitikko ei tunne häntä. Mitä pidempään ihminen näkyy katsojan arjessa, sitä tutummalta ja mahdollisesti myös luotettavammalta hän alkaa tuntua.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että katsoja automaattisesti äänestäisi ohjelmassa esiintynyttä poliitikkoa, mutta osallistuminen voi kuitenkin madaltaa kynnystä kuunnella häntä, muistaa hänen nimensä tai suhtautua häneen myöhemmin myönteisesti.

Uudet poliitikot eriarvoiseen asemaan?

Eduskunnalla on hyvät perusteet valvoa kansanedustajien poissaoloja. Samalla käytäntöjen kiristäminen herättää vaikean tasapuolisuutta koskevan kysymyksen.

Aikaisemmat poliitikot ovat saaneet tosi-tv:stä näkyvyyttä, tunnettuutta ja poliittista pääomaa. Miksi politiikkaan myöhemmin tulleiden pitäisi jäädä samasta mahdollisuudesta paitsi?

Kyse ei ole siitä, että eduskuntatyö pitäisi alistaa viihdeohjelmien aikatauluille. Sääntöjen pitäisi kuitenkin kohdistua poissaoloihin eikä tosi-tv-ohjelmiin sinänsä, ja niiden pitäisi olla selkeitä ja samoja kaikille.

Puhemies Jussi Halla-ahon ihmettely siitä, miksi Virta lähti ohjelmaan juuri käytäntöjen tiukentamisen jälkeen, on ymmärrettävä. Yhtä perusteltua on kuitenkin kysyä, miksi nykyisistä poliitikoista pitäisi tehdä ensimmäiset, joilta tämä poliittisesti arvokas näkyvyyden muoto käytännössä evätään.

Poliitikkojen kiinnostuksessa tosi-tv:tä kohtaan ei lopulta ole mitään arvoituksellista. Ohjelmat tarjoavat suuren yleisön ja mahdollisuuden esitellä persoonallisuutta ympäristössä, jota poliitikko ei itse hallitse. Onnistuessaan osallistuminen lisää tunnettuutta ja samaistuttavuutta, epäonnistuessaan se voi vahingoittaa henkilökuvaa.

Usein osallistuminen kannattaa. Uusillakin poliitikoilla pitää olla mahdollisuus hyödyntää viihdeohjelmien tarjoamaa näkyvyyttä, kunhan se tapahtuu avoimesti ja eduskuntatyön ehdoilla.