Tutkimus: Ilmastopolitiikkaan oppia kohtuuden rajoissa eläviltä
Noin 40 % maailman väestöstä elää tavalla, joka pitää heidän hiilijalanjälkensä lähes tai kokonaan kohtuuden rajoissa. Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan ilmastopolitiikassa voitaisiin ottaa oppia heidän elämäntavoistaan ja samalla räätälöidä politiikkatoimet eri tuloluokille.
Helsingin yliopistossa vastikään väitellyt Tina Nyfors on tutkinut, millainen elämäntapa ja yhteiskuntajärjestys mahdollistaisivat sekä pysymisen ympäristön kestokyvyn rajoissa että riittävän elintason kaikille. Tutkimuksessa nousee esiin niin kutsuttu "kohtuuden luokka": ihmiset, joiden hiilijalanjälki on maltillinen, mutta joiden perustarpeet silti täyttyvät.
Nyforsin mukaan tulos on merkittävä, koska se osoittaa, ettei kohtuudessa eläminen tarkoita automaattisesti luopumista – osa ihmisistä elää jo nyt tällä tavalla. Tutkimukseen osallistuneiden hiilijalanjälki oli selvästi keskivertosuomalaista pienempi.
Tutkimuksessa kohtuus määritellään niin sanotun kohtuuden käytävän avulla. Käytävällä on kaksi rajaa: ylärajan yli kuluttavat muodostavat ylikuluttavan luokan, kun taas alarajan alle jäävät elävät niukkuudessa ja kuuluvat aiemman tutkimuskirjallisuuden mukaan kamppailevaan luokkaan. Näiden kahden rajan väliin jäävä alue on kohtuuden käytävä, jossa elävät kuuluvat kohtuuden luokkaan.
Nyforsin mukaan suomalainen ilmastopoliittinen keskustelu keskittyy lähes yksinomaan alarajaan eli siihen, ettei kenenkään elintaso putoa liian alas. Sen sijaan luonnon kestokyvyn yläraja jää huomiotta.
Politiikkatoimia ja liikkeitä
Tutkimuksessa tarkasteltiin kahta tapaa edistää kohtuutta yhteiskunnassa: hallitusten ja kansainvälisten toimijoiden harjoittamaa ilmastopolitiikkaa sekä ympäristöliikkeitä, joista tapaustutkimuksen kohteena oli suomalainen Kohtuusliike.
Nyfors ehdottaa, että ylikuluttaville ja erityisesti kaikkein rikkaimmille suunnattaisiin räätälöityjä politiikkatoimia, joilla kulutusta ohjattaisiin pois hiili-intensiivisistä valinnoista, kuten lentämisestä, runsaasta yksityisautoilusta ja lihansyönnistä, kohti vähähiilisiä vaihtoehtoja, kuten julkista liikennettä, pyöräilyä, kävelyä ja kasvispainotteista ruokavaliota.
Niukkuudessa elävien kohdalla politiikan tulisi ennen kaikkea taata perustarpeiden täyttyminen, kun taas kohtuuden luokkaa tulisi tukea kestävien valintojen tekemisessä.
Keskeinen haaste on, hyväksytäänkö ylikulutusta hillitsevät toimet laajemmin. Tutkimuksen mukaan ympäristöliikkeet voivat tässä olla ratkaisevassa roolissa: ne voivat tuoda esiin uusia poliittisia ohjauskeinoja, haastaa vallitsevaa kasvuun perustuvaa talousajattelua ja nostaa esiin niitä ihmisiä, jotka jo elävät kohtuuden rajoissa.
Kohtuusliikkeen sisällä Nyfors tunnisti neljä erilaista tapaa ymmärtää kohtuus: maailman tulkitsemisen tapana, vapautena kulutuksen pakonomaisuudesta, välttämättömyytenä sekä käytäntönä, joka vaatii kompromisseja nykyisessä yhteiskunnassa.
Päästöt kasvavat yhä
Nyfors muistuttaa, ettei kesän sään ääri-ilmiöistä huolimatta ilmastopolitiikka ole muuttunut kohtuuden suuntaan.
"Tänä kesänä toistuivat uutiset lämpöennätyksistä, kuivuudesta ja metsäpaloista. Siitä huolimatta ilmastopäästöt jatkavat kasvuaan, eikä tämänhetkinen ilmastopolitiikka juuri edusta kohtuusnäkökulmaa", Nyfors sanoo.
Tutkimus tarkasteli kohtuutta ennen kaikkea elämäntapana ja yhteiskuntajärjestyksenä, kun taas tuotannon rooli jäi vähemmälle huomiolle. Nyfors toivoo, että jatkossa tutkimus keskittyisi tarkemmin kohtuuden luokkaan sekä siihen, miten poliittiset päättäjät ja ympäristöliikkeet voisivat tehdä yhteistyötä kohtuuslähtöisen muutoksen edistämiseksi.
Nyfors, Tina: Within the limits of sufficiency : Climate policy and environmental movement approaches to addressing climate change. Helsingin yliopisto 2026
