Tutkimus: Hyvät numerot ei aina kerro nuoren hyvinvoinnista
Jyväskylän yliopiston tutkimuksen mukaan moni mielenterveysoireileva nuori jää ilman tukea, koska ulkoinen pärjääminen peittää uupumuksen ja avun tarpeen. Osaa nuorista kannustettiin yrittämään enemmän sen sijaan, että avun tarve olisi tunnistettu.
Moni nuori pärjää koulussa ulkoisesti hyvin mutta saattaa jäädä mielenterveysoireissaan ilman tukea, summaa Jyväskylän yliopiston uusi tutkimus.
Tutkimus selvitti, miksi nuorten tuen tarpeet jäävät huomaamatta ja apua haetaan vasta varhaisaikuisuudessa. Kaikilla tutkimukseen osallistujilla oli esiintynyt masennusoireita toisen asteen opintojen aikana. Aineistona analysoitiin 19 nuoren aikuisen haastattelut.
Osa nuorista kuvasi, miten ulkoinen pärjääminen, korkeat odotukset ja hyvä koulumenestys peittivät alleen uupumuksen. Heitä kannustettiin yrittämään enemmän sen sijaan, että tuen tarve olisi tunnistettu.
"Että jos numerot on fine niin sitten ei ihmisiä näytä kiinnostavan”, eräs haastateltavista kuvasi.
Väärät valinnat ja yksin selviäminen kuormittivat
Toiset tutkimuksen osallistujista löysivät oman kiinnostuksensa urasuunnitelmiin vasta aikuisuuden kynnyksellä, ja ne saattoivat olla ristiriidassa perheen odotusten kanssa. Aiempi taipuminen ulkopuolisiin odotuksiin oli saattanut johtaa koulutusvalintoihin, jotka koettiin vääriksi. Tämä puolestaan johti mahdollisesti opintojen keskeyttämiseen.
Osa nuorista kuitenkin oppi selviytymään haasteista omin keinoin.
"Perheen tarjoama käytännön tuki ja oma-aloitteinen avun hakeminen auttoivat kehittämään toimivia selviytymiskeinoja, joita vastaajat hyödynsivät vielä nuorina aikuisina”, väitöskirjatutkija Arto Lehtola Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitokselta kertoo tiedotteessa.
Kaikilla näin ei kuitenkaan ollut. Jääminen ilman riittävää tukea sekä kotona että koulussa johti nuoren opintojen keskeytymiseen ja ongelmien kasautumiseen.
Koulun tuki saatettiin kokea kontrollina
Joidenkin haastateltavien elämästä puuttuivat kokonaan selkeät odotukset ja suunta vielä 23-vuotiaina nuorina aikuisina. Näissä tilanteissa koulun tarjoama tuki oli koettu kontrolloivana, mikä oli lisännyt etääntymistä koulusta.
Nuoret olivat ajautuneet valintoihin ilman suuntaa, mikä saattoi myöhemmin näkyä pitkittyneenä riippuvuutena yhteiskunnallisista tuista.
"Aina tiettyinä päivinä Kelalta tulloo joku raha nimeltään mikä hyvänsä”, tutkimukseen osallistunut nuori kuvasi.
Katse kouluympäristöön
Aiemmissa tutkimuksissa nuorten mielenterveysoireilua on tarkasteltu useimmin yksittäisen nuoren tai hänen kotitaustansa kautta. Sen sijaan koulun arjen kuormittavuus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tutkijoiden mukaan mielenterveysoireita tarkastellaankin usein liian kapeasti yksilön ominaisuuksina, vaikka ne syntyvät vuorovaikutuksessa eri kasvuympäristöjen kanssa.
Moni nuori kertoi hakeutuneensa avun piiriin vasta myöhemmin, kun omat tarpeet tunnistettiin. Kuulematta jääminen ei siis poista tuen tarvetta, vaan siirtää sitä eteenpäin.
"Tuki tulisi kohdistaa ajoissa ja nuoren oma kokemus tulisi ottaa vakavasti, myös silloin kun kaikki näyttää ulospäin hyvältä”, Lehtola summaa.
Tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston johtamaa, Suomen Akatemian rahoittamaa Koulutuksen tulevaisuus (EDUCA) -lippulaivahaketta. Tutkimuksen aineisto on osa laajempaa Koulupolku: Alkuportailta jatko-opintoihin -tutkimushanketta.
