Kokoomuksen suunnanmuutos voi kaksinapaistaa puoluekentän

Kuva: Osmo Soininvaara

Osmo Soininvaara

Kokoomus on puolueena tasapainoillut pitkään sen kanssa, pitäisikö puolueen edustajaa vanhaan tukeutuvaa konservatiivista maailmankäsitystä vai ennakkoluulottomia ja eteenpäin katsovia liberaaleja arvoja. Petteri Orpon seuraajaehdokkaista Häkkänen on edustanut konservatiivisia, Lepomäki liberaaleja. Nykyisessä poliittisessa asetelmassa kokoomuksen kannatuksen luulisi nousevan raketinomaisesti, mutta puolue vuotaa molempiin suuntiin, koska se ei ole kunnolla kumpaakaan. Tammikuussa vuodettiin julkisuuteen kokoomuksen teettämä markkinaselvitys, jonka sanoma oli, että puolueella on suurempi potentiaali voittaa äänestäjiä perussuomalaisten suunalta. Vaikka julkisudessa on väitetty, ettei kokoomusta mikään markkinatutkimus ohjaa, on se selvästi ohjannut. Puolueen ulostulot ovat selvästi persuuntuneet ja kansainvälisyys on väistynyt omaan napaan tuijottamisen alle. Suomen aiemmin ehkä Eurooppa-myönteisin puolue lyöttäytyi eduskunnassa tukemaan perussuomalaisten hyökkäystä Euroopan elvytysrahastoa kohtaan. Uusi roolitus ei selvästikään sopinut kaikille. Sen verran epävarmaa oli puhe. Hutera oli myös selitys, etteivät kokoomuslaiset vastusta EU:ta sinänsä vaan ainoastaan siinä muodossa, jossa se on olemassa. Asiaa koskevassa välikysymyksessä he tekivät rinnakkaisen ponnen, joka oli asiasisällöltään sama, vaikkakin vähän paremmin muotoiltu.

Perussuomalaisten kainaloon ajautumisessa on se ongelma, ettei sieltä pääse helposti takaisin. Puolueen aktiiveiksi valikoituu tämän linjan kannattajia muiden hakeutuessa pois politiikasta. Kokoomusaktiivien on helppo vetäytyä yritysmaailmaan.

Nämä politiikan markkinatutkimukset tulkitaan väärin; myös vihreät tulkitsevat niitä väärin. CocaColan makua voidaan justeerata Pepsin suuntaan, jos Pepsi menee kaupaksi paremmin, mutta politiikassa perussuomalaisten kanssa ei pärjää yrittämällä näyttää perussuomalaiselta eikä vihreiden kanssa yrittämällä näyttää vihreämmältä kuin vihreältä. Aito versio voittaa aina matkitun. Ajautumalla perussuomalaisten kainaloon kokoomus voi päinvastoin vahvistaa perussuomalaisia, koska se tekee näiden linjasta salonkikelpoisen. Sulkemalla yhteistyön kokoomuksen kanssa vihreät ja demarit suorastaan pakottavat kokoomuksen perussuomalaisten liittolaisiksi.

Vihreille kokoomuksen persuuntuminen on taivaan lahja, jos ajattelee pelkästään vaalimenestystä, mutta puolueen tavoitteita ajatellen se on lähes katastrofi.

Asetelma voi kaksinapaistaa Suomen poliittisen kentän. Toisena napana on perussuomalaisten, kokoomuksen ja kristillisten muodostama  konservatiivinen oikeisto, toisena vihreät ja vasemmisto. RKP:stä ei oikein pysty kuvittelemaan Halla-ahon aseenkantajan roolissa. Vihreät pakotetaan tässä asetelmassa liittoutumaan vasemmistopuolueiden kanssa, koska yhteistyö perussuomalaisten kanssa ei oikein toimi. Siirrytään blokkipolitiikan aikaan. On vaikea sanoa, kumpi blokki tässä voittaisi, mutta eteenpäin katsova Suomi ainakin häviäisi. Vasemmistopuolueet kun katsovat maailmaa lähinnä peruutuspeilistä. Tulevaisuuden ratkaisuja ei menneisyydestä löydä. Vasemmistoblokin sisällä vihreiden voisi olla vaikea puolustaa itsenäisyyttään. Demareilla on halua alistaa vihreät apupuolueekseen. Vihreiden ei kannattaisi edistää blokkipolitiikkaan ajautumista. Vaikka Suomen keskustan kannatus laskisi kuinka alas, on vaikea nähdä tilannetta, jossa he eivät olisi vaa’ankielenä kahden blokin välillä. Näin he asian varmaan itsekin näkevät, eivätkä siksi lyö kantaansa lukkoon. Tai sitten lyövät. Myös Suomen Keskusta teettää markkinatutkimuksia. Niistä saadaan todennäköisesti sama tulos ja vieläpä selkeämmin kuin kokoomuksen tilaamissa. Keskusta voi hyvinkin päätyä liittymään kansalliskonservatiiviseen rintamaan sivistyspuolueen luoneiden perustajien kääntyillessä haudoissaan.

Myös demareilla on rajapintansa perussuomalaisten kanssa. Menneinä vuosina puolueen persusiiven näkyvin johtohahmo oli Kari Rajamäki. Tanskassa demarit päättivät omaksua suurelta osaltaan kansalliskonservatiivien ohjelman ja menestys on ollut hyvä. Kauhukuvana Suomessa onkin sinipunaniskahallitus, joka muodostuisi perussuomalaisten, kokoomuksen ja demarien ympärille.

Jos kokoomus ajautuu perussuomalaisten kainaloon ja vihreät vastaavasti liittosuhteeseen vasemmistopuolueiden kanssa, tuloksena on lähinnä kaupungeissa suuri määrä poliittisesti kodittomia äänestäjiä. Niin sivistysporvareiden kuin markkinahenkisesti ajattelevien vihreiden on vaikea löytää kotia kummastakaan blokista. Poliittiseen kenttään saattaa syntyä suuri ekologinen lokero urbaanille liberaalipuolueelle. Sellaista on silloin tällöin yritetty perustaa, mutta hankkeet ovat kuivuneet kasaan, kun varteenotettavia mukaan lähtijöitä ei ole ollut. Pari yritelmää on myös perustettu, mutta ne ovat rakentuneet niin individualistiselle pohjalle, ettei niistä ole tullut mitään. Suomessa on kuitenkin tarpeeksi puolueita.