Vain ekologisesti kestävällä markkinataloudella on tulevaisuus

Vihreitä ei yleensä mielletä yhtä vahvasti markkinatalouspuolueeksi kuin kokoomusta. Puolueiden ohjelmia vertaamalla käy kuitenkin ilmi, että molemmat suhtautuvat myönteisesti markkinatalouteen, yrittäjyyteen ja yritysten toimintaedellytyksiin. Erot liittyvät ennen kaikkea siihen, millaisia tavoitteita markkinoiden avulla halutaan edistää, ja millainen rooli julkisella vallalla nähdään olevan. Eroja löytyy myös toteutustavoissa.

Heikki Pursiainen kritisoi vihreiden linjoja donitsitalouden tai kohtuutalouden kaltaisten mallien kannattamisesta. Markkinatalous ei tarkoita sitä, ettei sitä ohjata. Päästökauppamekanismi on toimiva kokonaisuus, joka toimii markkinamekanismin avulla. Vihreät ovat esittäneet myös luonnonvarojen käytölle vahvempaa hintaohjausta markkinamekanismin avulla. Kokoomus sen sijaan on suosinut ylläpitäviä yritystukia.

Vihreät ovat edistäneet myös kilpailua edistävän viranomaisen toimintaedellytyksiä, mikä on toimivien markkinoiden kannalta oleellista. Tämä käy ilmi esimerkiksi puolueen elinkeinopoliittisesta ohjelmasta. Vihreät eivät ole valinneet vain tiettyjä yrittäjäryhmiä, joiden etuja ajetaan esimerkiksi yritysten koon perusteella, toisin kuin kokoomus usein on.

Kuten esimerkiksi Osmo Soininvaara on korostanut, markkinamekanismi on tehokas väline, mutta sen virheiden korjaaminen, kuten suhdannevaihteluiden ja suurten tuloerojen tasaaminen, jää julkisen vallan tehtäväksi. Vihreissä ajatellaan laajasti, että julkisten palveluiden supistaminen ei ole arvo sinänsä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa ja koulutuksessa. Puolueeseen mahtuu eri painotuksia, kuten kaikkiin puolueisiin, mutta talouspolitiikassa vihreillä on selkeä linja: se ”tähtää hyvinvointiin planeetan kantokyvyn rajoissa”. Sitä ohjaavat pyrkimys reiluun kilpailuun, markkinatalous ja ymmärrys yrittäjyyden moninaisuudesta.

Kasvukritiikki on tervetullutta. Siihen ei löydy helppoa vastausta. On osoitettu, että päästöjen kehitys ei seuraa enää yhtä vahvasti talouskasvua kuin aiemmin, mutta monet planetaarisen kestävyyden mittarit näyttävät jo punaista. Luonnonvarojen käytön kasvu korreloi talouskasvun kanssa. Tarpeeksi nopea ja absoluuttinen irtikytkentä on suuri haaste, jos talous alati kasvaa.

Kohtuu- ja donitsitalous eivät ole sama asia kuin lama. Ne eivät pyri tietoisesti köyhdyttämään ketään. Päinvastoin, ne pyrkivät hallittuun ja oikeudenmukaiseen energian- ja materiankulutuksen vähentämiseen ja keinoiksi kestävän talouden saavuttamiseksi. Vihreiden ohjelmissa on ehdotettu myös haastelähtöistä teollisuus- ja innovaatiopolitiikkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että markkinat yhdessä julkisen ja kolmannen sektorin kanssa kehittävät ratkaisuja aikamme suurimpiin haasteisiin. Inspiraatiota ajattelu saa Mariana Mazzucaton missiotaloudesta. Tällainen talouspolitiikka lisää kysyntää paikallisille yrityksille ja toimijoille.

Sosiaaliliberaali korostaa sekä markkinatalouden että hyvinvointivaltion merkitystä: taloudellinen vapaus ja yrittäjyys ovat tärkeitä, mutta yhteiskunnan tulee puuttua eriarvoisuuteen ja huolehtia siitä, etteivät kenenkään mahdollisuudet elämässä määräydy syntyperän, varallisuuden tai muiden taustatekijöiden perusteella.

Vihreitä voikin luonnehtia markkinatalousmyönteiseksi sosiaaliliberaaliksi tai ekososiaalista markkinataloutta ajavaksi puolueeksi. Vihreät pyrkivät tuomaan molemmat ajattelutavat yhteen, nimenomaan hyödyntämällä säädeltyjä markkinoita.

Puolueen ohjelmissa uskotaan kilpailuun, yrittäjyyteen ja innovaatioihin mutta myös siihen, että markkinoiden tulee palvella ihmisiä ja toimia luonnon asettamissa rajoissa. Vihreiden näkemyksessä markkinatalous ei ole päämäärä sinänsä, vaan väline kestävän hyvinvoinnin rakentamiseen.

Mari Holopainen
Kirjoittaja on kansanedustaja ja kauppatieteiden väitöskirjatutkija 

Riina Bhatia
Kirjoittaja on tutkija ja varakaupunginvaltuutettu