Ihmisten suhdetta veteen voidaan ymmärtää veden tajun käsitteen kautta
Vesi on kaiken elämän edellytys, mutta useimmiten huomaamaton osa arkeamme. Ilmastonmuutos tekee veden näkyvämmäksi: vettä on ajoittain liian vähän, liikaa tai väärässä paikassa. Tuore tutkimus ehdottaa uutta käsitettä ilmiön ymmärtämiseksi: veden tajua.
Vettä ei tulisi nähdä vain sääntelyn, ohjaamisen tai kontrollin kohteena, vaan kumppanina, jonka kanssa toimitaan muuttuvissa olosuhteissa vastavuoroisessa ja huoltapitävässä suhteessa. Näin tutkimusprofessori Katriina Soini tiivistää vetämänsä Veden taju -hankkeen keskeisen ajatuksen.
Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen, Itä-Suomen yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteisessä tutkimushankkeessa lähdettiin siitä ajatuksesta, että ihmisillä on tiedostamaton, vesisuhdettamme taustalla ohjaava veden taju. Hankkeessa etsittiin keinoja tehdä tästä tajusta näkyvää eri tilanteissa ja eri toimijoiden kanssa.
"Veden taju muodostuu vettä koskevasta ymmärryksestä, aisti- ja tunnekokemuksista sekä toiminnasta veden parissa", kuvailee Soini Luonnonvarakeskuksen tiedotteessa.
Tutkimuksen mukaan ihmiset rakentavat suhdettaan veteen eri tavoin: osaa ohjaa tieto ja ongelmanratkaisu, toisia muuttuvien tilanteiden herättämät tunteet, ja jotkut kuvaavat vesisuhdettaan ennen kaikkea käytäntöjen kautta.
Hallinnasta vastavuoroiseen hoivaan
Tutkijat nostavat esiin, että ihminen on vuosisatojen ajan pyrkinyt hallitsemaan vettä ojittamalla, patoamalla ja varastoimalla sitä. Ilmastonmuutoksen tuomat nopeat ja vaikeasti ennakoitavat muutokset edellyttävät kuitenkin näiden totuttujen toimintatapojen uudelleenarviointia.
"Muutokset vesiympäristöissä voivat aiheuttaa surua. Ympäristövaurioiden korjaaminen kuormittaa niin yhteiskuntaa kuin yksittäisiä ihmisiä. Samalla hoiva on vastavuoroista: vaurioiden korjaaminen suuntaa katsetta tulevaan, yhdessä tekeminen vahvistaa yhteisöllisyyttä sekä tuottaa onnistumisen iloa ja merkityksellisyyden kokemuksia. Hoivaaminen voi siten luoda toiveikkuutta ja vahvistaa yhteisöjen valmiuksia toimia", professori Taru Peltola Itä-Suomen yliopistosta pohtii.
Taiteen keinoin vettä lähestymässä
Taide antaa tieteellisen tiedon rinnalla välineitä pohtia, mitä vesi on ja miten suhtaudumme siihen kansalaisina, elinkeinojen harjoittajina, viranomaisina, tutkijoina tai päätöksentekijöinä. Aalto-yliopiston taiteilija-tutkijat toivat tutkimukseen mukaan taiteen menetelmiä.
"Moniaistisilla kävelyillä voi pohtia veden merkityksiä kehollisten kokemusten kautta ja tunnustella niitä suhteessa erilaisiin tiedollisiin jäsenyksiin tai käytäntöihin sekä aiempiin kokemuksiin ja toisiin paikkoihin", kertoo tutkija Riikka Latva-Somppi Aalto-yliopistosta.
