Kimalaiset ratkaisevat ongelmia kuin kädelliset – uusi tutkimus haastaa käsityksiä eläinten älykkyydestä
Uusi tutkimus osoittaa, että kimalaiset pystyvät ratkaisemaan ongelmia, joita ne eivät ole aiemmin kohdanneet. Tulos haastaa käsityksen, jonka mukaan spontaani ongelmanratkaisu on vain ihmisten ja muiden suuriaivoisten selkärankaisten ominaisuus.
Oulun yliopiston, Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston tutkijoiden kokeissa selvitettiin kimalaisten (Bombus terrestris) ongelmanratkaisukykyä Oulun yliopiston laboratorioihin rakennetuilla läpinäkyvillä testiareenoilla.
Tutkimuksen mukaan kimalaiset pystyivät ratkaisemaan uuden tehtävän ilman aiempaa harjoittelua. Ne eivät seuranneet valmista toimintamallia, vaan yhdistivät aiemmin oppimaansa uudella tavalla löytääkseen ratkaisun. Tulokset osoittavat, että myös hyvin pienillä aivoilla voidaan saavuttaa joustavaa ja tavoitteellista ongelmanratkaisua.
Ennen testiä kimalainen oppi vain kaksi erillistä asiaa: sininen tekokukka tarjoaa palkinnon, ja pallo on liikuteltava esine. Seuraavaksi kukka siirrettiin kimalaisen ulottumattomiin areenan kattoon. Päästäkseen kukkaan kimalaisen täytyi keksiä uusi ratkaisu. Keskeistä on, että ratkaisua ei opetettu kimalaiselle. Moni kimalainen yhdisti aiemmat tiedot ratkaisuksi: kimalainen siirsi pallon kukan alle ja kiipesi pallon päälle, mistä se ulottui kukkaan.
Areenalle rakennettiin myös erilaisia esteitä, joiden ympäri kimalaisen piti pallo kuljettaa.
”Kimalaiset eivät olleet aiemmin tehneet mitään vastaavaa. Poikkeuksellisen vaikeissa kontrollikokeissa pystyimme osoittamaan, että kimalaiset eivät vain reagoineet visuaalisiin ärsykkeisiin tai liikuttaneet palloa satunnaisesti”, kertoo väitöskirjatutkija Akshaye Bhambore Oulun yliopistosta.
”Ratkaisu syntyi uudessa tilanteessa, mikä viittaa tavoitteelliseen ja joustavaan käyttäytymiseen.”
Monissa aiemmissa oivaltavan ongelmanratkaisun tutkimuksissa eläimillä on ollut runsaasti aiempaa kokemusta esineistä, testiympäristöistä tai vastaavista tehtävistä.
”Uudessa tutkimuksessamme kimalaiset olivat täysin ensikertalaisia”, Oulun yliopiston dosentti Olli Loukola, tutkimusryhmän johtaja, painottaa.
”Kokeet suunniteltiin niin, että pystyimme sulkemaan pois yksinkertaisia selityksiä, kuten sattumanvaraisen onnistumisen, leikkikäyttäytymisen tai yritys ja erehdys -kokeilun.”
Tutkimus vahvistaa kasvavaa näyttöä siitä, että kimalaisilla on yllättävän kehittyneitä kognitiivisia kykyjä.
“Emme väitä, että kimalaiset ajattelisivat kuten ihmiset”, Turun yliopiston erikoistutkijana työskentelevä Loukola toteaa.
“Tuloksemme kuitenkin osoittavat, että pienet aivot voivat tuottaa joustavia ratkaisuja tavoilla, joita olemme vasta alkaneet ymmärtää.”
Myös tutkijat yllättyivät hyönteisten ratkaisukyvyistä
Tutkimukseen osallistunut Ece Nur Akmeşe Helsingin yliopistosta myöntää, että oli aidosti kiehtovaa seurata, kuinka kimalaiset ratkaisivat tehtäviä.
“Vaikka eläin näyttää tutkivan ympäristöä näennäisen päämäärättömästi, se yhtäkkiä suorittaakin tehokkaan toimintasarjan, joka johtaa suoraan ratkaisuun”, hän sanoo.
Yli sata vuotta sitten psykologi Wolfgang Köhler osoitti kuuluisissa kokeissaan, että simpanssit pystyivät ratkaisemaan uudenlaisia ongelmia yhdistelemällä esineitä uusilla tavoilla, esimerkiksi pinoamalla laatikoita päästäkseen käsiksi katossa roikkuvaan banaaniin. Näistä kokeista tuli ensimmäisiä esimerkkejä eläinten oivaltamisesta ja spontaanista ongelmanratkaisusta.
“Uusi tutkimuksemme on käytännössä hyönteisversio klassisesta ‘laatikko ja banaani’ -ongelmasta”, Loukola vertaa.
“Eläimen täytyy oivaltaa, että esine voidaan siirtää uuteen paikkaan ja käyttää työkaluna muuten ulottumattomissa olevan tavoitteen saavuttamiseen. Tuloksesta tekee erityisen merkittävän, että tällainen spontaani ongelmanratkaisu osoitetaan nyt hyönteisellä.”
Uusi tutkimus Spontaneous problem-solving in bumble bees julkaistiin Science-tieteellisessä lehdessä kesäkuun alussa.
