Ruokahävikki voi olla myös tietoinen valinta
Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan ruoan poisheittäminen voi olla kotitaloudelle myös tietoinen valinta, jos hävikin välttäminen vie liikaa aikaa, vaivaa tai rahaa.
Ruokahävikki ei synny vain tietämättömyydestä tai huolimattomuudesta, vaan se voi olla myös valinta ajankäytön ja kustannusten näkökulmasta, osoittaa Helsingin yliopiston tutkimus.
Ruokahävikki on yksi ruokaan liittyvistä keskeisistä kestävyyshaasteista. Suomessa kaikesta poisheitetystä ruoasta kotitalouksien osuus on lähes puolet. Poliittisista sitoumuksista ja lisääntyvästä tietoisuudesta huolimatta ruokahävikki ei ole vähentynyt odotetulla tavalla.
Uusi väitöstutkimus osoittaa, että ruokahävikki syntyy usein kuluttajan valinnoista, ei huolimattomuudesta tai tiedonpuutteesta. Perinteisesti ruokahävikin syynä on pidetty kuluttajien tietojen ja taitojen puutetta.
Väitöskirjatutkija Aino Frimanin mukaan kotitalouksien päätöksiin vaikuttaa myös se, paljonko hävikin välttäminen maksaa. "Voi olla edullisempaa heittää pois pilaantumaan unohtuneet raaka-aineet kuin käyttää aikaa huolelliseen ateriasuunnitteluun, omien ruoanlaittotaitojen kehittämiseen tai tähteiden hyödyntämiseen. Siksi ruokahävikin vähentäminen ei ole yksinkertaista", Friman sanoo.
Jos hävikin vähentäminen maksaa enemmän kuin itse hävikki, kotitalouksilla ei ole syytä muuttaa toimintatapojaan. Vähiten ruokaa hukataan siellä, missä ruoanlaittotaidot ovat parhaat tai missä hävikin vähentäminen on helpointa. Taitojen kehittäminen vaatii kuitenkin aikaa ja vaivaa.
Ruokahävikin vähentäminen vaikuttaa myös talouteen
Ruokahävikin vähentämisellä on laajempia taloudellisia seurauksia. Kun kotitaloudet heittävät vähemmän ruokaa pois, he myös ostavat vähemmän. Tämä pienentää maatalouden ja elintarviketeollisuuden arvonlisää. Vaikutus on merkittävä alueilla, joiden talous nojaa vahvasti ruoantuotantoon.
Vaikka ruokahävikin vähentäminen voi kasvattaa investointeja ja bruttokansantuotetta, kansallisella tasolla ruoanlaittoon kuluva lisäaika on pois palkkatyöstä. Kotitaloudet saattavat säästää ruokakuluissa, mutta samalla menettää ansiotuloja.
Tutkimus osoittaa myös, että ruoanlaittotaitojen parantaminen lisää kotitalouksien hyvinvointia, mutta verotukseen perustuvat ohjauskeinot heikentävät sitä. Kaikki keinot eivät siis ole samanarvoisia taloudellisen hyvinvoinnin kannalta.
Tutkimus on tehty suomalaisen aineiston pohjalta mutta tulokset ovat sovellettavissa muihinkin EU-maihin, jotka pyrkivät toteuttamaan EU:n jätedirektiivin mukaisia ruokahävikkitavoitteita.
"Ruokahävikki ei ole vain käyttäytymiskysymys, vaan taloudellinen ilmiö, johon vaikuttavat rajoitteet – kuten aika ja raha – sekä kannustimet ja kompromissit. Yksi ratkaisu ei sovi kaikille, sillä eri kotitalouksilla on erilaisia rajoitteita. Pelkkä neuvonta ei riitä, vaan tarvitaan myös rakenteellisia ratkaisuja sekä alueelliset erot huomioivaa tukea", Friman tähdentää.
