Bensalasku ei oikeastaan kasva, vaan erääntyy
Polttoaineen hintapiikkejä pidetään poikkeuksina, vaikka poikkeus oli halpa hinta. Fossiilisten reaaliset kustannukset on vuosikymmeniä sosialisoitu yhteiskunnalle, terveydelle ja tulevien sukupolvien maksettavaksi. Nyt lasku alkaa näkyä pumpulla, kirjoittaa Markus Wasara.
Markus Wasara
Donald Trump haluaa polttoaineiden hinnan alas, kun Ukraina iskee Venäjän jalostamoihin, Lähi-idän kriisi heiluttaa öljymarkkinoita ja amerikkalainen autoilija näkee seuraukset pumpulla.
Politiikasta reaktio on tuttu: näin kallista polttoaineen ei pitäisi olla. Mutta ehkä kiinnostavampi kysymys on, miksi totuimme ajattelemaan, että sen edes pitäisi olla halpaa.
Sadan vuoden ajan bensiinin ja dieselin hintaa on kutsuttu markkinahinnaksi, vaikka suuri osa niiden todellisista kustannuksista on jätetty hinnan ulkopuolelle. Totuimme ajattelemaan polttoaineen hintapiikkejä poikkeuksina. Sota syttyy, öljyreitti häiriintyy, jalostamo räjähtää tai tuottajamaa sulkee hanojaan, ja bensiinin hinta karkaa hetkeksi “normaalilta” tasoltaan.
Tässä ajattelussa on yksi ongelma: normaaliksi kutsuttu hinta ei koskaan ollut normaali markkinahinta.
Se oli hinta, josta huomattava osa laskusta puuttui.
IMF arvioi fossiilisten polttoaineiden maailmanlaajuisen tuen olevan 7 400 000 000 000, eli 7,4 biljoonaa, dollaria vuodessa. Vain pieni osa on suoraa rahallista tukea. Valtaosa syntyy siitä, ettei fossiilisten hintaan sisällytetä niiden aiheuttamia ilmasto-, terveys- ja muita yhteiskunnallisia kustannuksia.
Halpa bensa ei ollut markkinahintaista. Se oli sosialisoitu hinta.
Autoilija maksoi tankillisesta, mutta ei oheishaitoista. Osa laskusta lähetettiin yhteiskunnalle, osa terveydelle, osa ilmakehälle ja huomattava osa ihmisille, jotka eivät ole vielä syntyneet. Samaan aikaan rakensimme liikenteen, kaupungit, teollisuuden ja koko maailmantalouden tämän halvan hinnan oletuksen varaan.
Nyt osa laskusta alkaa palata tuotteeseen.
Geopolitiikka on yksi reitti. Fossiilitalous on riippuvainen paikoista, joiden ympärillä käydään sotia, asetetaan pakotteita ja vartioidaan merireittejä sotalaivoilla. Se, että öljyn hinta riippuu siitä mitä tapahtuu Moskovassa, Teheranissa tai Hormuzinsalmessa, ei ole ulkopuolinen häiriö fossiilitaloudessa.
Se on yksi fossiiliriippuvuuden kustannuksista.
Siksi kuuden dollarin diesel ei ole mikään lopullinen tai edes erityisen kattava lasku vuosisadan fossiilitaloudesta. Tämä on vain hetki, jolloin osa kustannuksesta sattuu näkymään samalla numerolla kuin itse tuote.
Tässä vaiheessa joku huomauttaa, että Suomessa bensan hinnasta suuri osa on veroja. Niin onkin. Mutta autoiluun kohdistuvat verot eivät edes kata autoilun yhteiskunnalle aiheuttamia kustannuksia. Verot eivät siis tee fossiilisesta polttoaineesta ylihinnoiteltua, vaan korvaavat osan kustannuksista, joita sen markkinahinta ei muuten sisällä: päästöjä, ilmansaasteita, liikenteen haittoja ja muuta yhteiskunnalle siirrettyä laskua.
Kun näitä veroja vielä alennetaan velkarahalla, kustannus ei katoa. Se siirretään autoilijalta takaisin kaikkien maksettavaksi. Sitä voi aivan kirjaimellisesti kutsua haittojen sosialisoinniksi. Itse aiheutetut haitat maksatetaan muilla.
Kaikkein oudoimmaksi tilanne muuttuu, jos globaaliin kriisiin vastataan sosialisoimalla kustannus vielä kerran. Määräämällä veronalennus, hintatuki tai jokin muu tapa palauttaa vanha halpuus.
Siis ensin jätämme vuosikymmeniksi suuren osan kustannuksista hinnan ulkopuolelle. Ja kun markkina viimein alkaa hinnoitella mukaan edes osan riskistä, veronmaksaja kutsutaan paikalle poistamaan signaali.
Se on harvinaisen kaukana markkinataloudesta.
Markkinatalouteen kuuluu, että niukkuudella, riskeillä ja haitoilla on hinta. Juuri korkea ja epävakaa fossiilienergian hinta tekee vaihtoehdoista kilpailukykyisiä. Se antaa yrityksille syyn investoida sähköiseen liikenteeseen, uusiutuvaan energiaan, tehokkaampaan logistiikkaan ja ratkaisuihin, joiden kustannus ei riipu öljystä. Oikea reaktio kriisiin on kannustaa progressiivisia yrityksiä tarjoamaan halvempia ja vakaampia vaihtoehtoja ja nopeuttamaan vihreää siirtymää.
Jos hinnannousu käy pienituloiselle ylivoimaiseksi, ihmistä pitää auttaa. Mutta fossiilisen polttoaineen hintaa ei pidä teeskennellä halvemmaksi kuin se on.
Fossiilitalouden suuri vale oli se, että bensan halpaa hintaa kutsuttiin markkinahinnaksi.
Bensan hinta ei nouse. Se erääntyy.
