Naiset saattoivat olla yhteiskunnan keskiössä varhaisella pronssikaudella
Yli 200 vuoden ajan asiantuntijat uskoivat, että Stonehengen lähistöltä löydetyt luut kuuluivat tanakalle miehelle. Uusi DNA-analyysi on paljastanut, että 4 000 vuotta vanha luuranko kuuluikin naiselle, kirjoittaa BBC.
Tutkijat pitävät löytöä merkittävänä läpimurtona ja sanovat sen nostavan naiset keskeiselle sijalle varhaisen pronssikauden yhteiskunnassa, Sophie Parkerin kirjoittamassa BBC:n artikkelissa todetaan. Asiantuntijoiden mukaan nainen oli metalliseppä ja shamaani – henkilö, jonka uskottiin olevan yhteydessä henkimaailmaan.
Löytö hyvin todennäköisesti osoittaa, ensimmäistä kertaa, että myös naiset toimivat käsityöläisinä tänä ajanjaksona. Stonehengen läheltä löytyneiden luiden oli alkujaan ajateltu kuuluneen tanakalle miehelle.
"Ymmärryksemme tästä hautauksesta ovat mullistuneet. Tarina pitää kirjoittaa uusiksi ja stereotypiat murtuvat. Naiset nousevatkin keskiöön käsityksessämme varhaisen pronssikauden yhteiskunnasta", Wiltshiren museon intendentti Lisa Brown sanoo BBC:n artikkelissa.
“[Naiset] valmistivat osan näistä upeista esineistä, jotka haudattiin ihmisten mukana – esineitä, joilla ihmiset osoittivat asemaansa yhteiskunnassa aikana, jolloin Stonehenge oli vielä täydessä käytössä [hautapaikkana]. Tiedämme, että naisilla oli hyvin tärkeä asema pronssikauden yhteiskunnassa, mutta tämä osoittaa, että naiset olivat myös ajan huipputeknologian eturintamassa", museonjohtaja David Dawson kiteyttää.
Näin virhe vuodelta 1803 selvisi
Kun William Cunnington löysi luurangon ensimmäistä kertaa vuonna 1803 Upton Lovellista Wiltshiresta, hän piti sitä "tanakkana miehenä" luiden suuren koon vuoksi. Hän kirjasi havaintonsa ylös, mutta ei poistanut luurankoa paikaltaan. Se kaivettiin uudelleen esiin vuonna 2000 ja siirrettiin, jotta se saatiin pelastettua tuolloin vaurioituneelta muinaismuistoalueelta.
Tuore DNA-analyysi on nyt kirjoittanut Cunningtonin havainnot uusiksi. Francis Crick -instituutin analyysi osoitti luurangolla olleen XX-kromosomit (nainen) XY:n (mies) sijaan.
Metalliseppä on yksi tuhannesta muinaisihmisestä, joita instituutti tutkii osana laajempaa hanketta. Tutkijat sekvensoivat genomeja ihmisiltä, jotka ovat asuneet Britanniassa viimeisten 10 000 vuoden aikana.
Muinaisgenomiikan laboratorion vanhempi tutkija Tom Booth kertoi BBC:lle, että Cunningtonin kohtaamat luut näyttivät todella suurilta ja "tukevilta", mutta luiden omistaja oli todennäköisesti yli 45-vuotias ja ohittanut vaihdevuodet. "Vaihdevuosien jälkeiset hormonimuutokset saavat naisen luuston reagoimaan rasitukseen eri tavalla kuin aiemmin. Niinpä luut alkavat itse asiassa näyttää tukevammilta ja miehekkäämmiltä", hän lisäsi.
Booth selitti, että ohimoluu – korvakäytävää ympäröivä luu – on kehon tiheintä luuta. Asiantuntijat löytävät siihen poraamalla tuhansien vuosien takaista säilynyttä DNA:ta "melko rutiininomaisesti", hän kertoi.
Varmistaakseen, että tulokset todella olivat metallisepältä, tutkijat ottivat näytteitä myös hampaasta ja varpaanluusta. Näin he pystyivät varmistamaan, että kaikki näytteet olivat samalta henkilöltä ja että kyseinen henkilö oli geneettisesti nainen.
Hautalöytö kertoo metallisepän elämästä
Tulokset antoivat vihjeitä myös naisen alkuperästä. Boothin mukaan nainen näyttää kuuluneen suureen Britanniaan muuttaneeseen ryhmään, joka tunnetaan pikarikansana valmistamiensa astioiden mukaan, mutta jotka tunnettiin myös metalliseppinä. Tutkimus osoittaa myös, että naisella oli nivelreumaa toisessa ranteessaan, mikä sopii yhteen hänen metalliseppätaitojensa kanssa.
Hänen mukanaan haudatuista esineistä löytyi okrakulhoja ja koetinkiveä, mikä viittaa metallintyöstöön: okrajauhetta käytettiin kiillotukseen, ja koetinkivellä testattiin kullan puhtautta.
Naisen uskotaan olleen myös shamaani. Hänet haudattiin kaulakorun ja koristeellisten luukappaleiden kanssa, joiden joukossa oli hyvin pitkiä, kärjeksi muotoiltuja paloja. "Suurin osa on lampaanluita, lukuun ottamatta kahta pidempää palaa, jotka ovat peuranluita, mutta kaikkein oudointa on se, että kaikki luut ovat peräisin eläimen oikeasta takajalasta", selitti Amber Pullen Wiltshiren museosta.