Alkamassa on ympäristöpolitiikan supervuosi. Pöydällä on pino vihreille hyvin tärkeitä asioita. Vastapäätä istuu keskusta, jonka strategiaan kuuluu vastustaa konkreettisia ympäristötoimia, jotka mitenkään sivuavat maaseutua tai maa- ja metsätaloutta.
Pöydän päässä istuvat demarit, joille ehkä tärkeintä on pitää hallitus koossa. Ideaalitilanteessa voittaa se, jolla on parhaat argumentit, ei se, jolla on kovin ääni. Toistaiseksi vaikeimmissa asioissa on jääty puolitiehen, väistetty kompromissien ja asioiden lykkäämisen avulla. Hallitusohjelman toteuttamisen takaraja alkaa kuitenkin olla jo käsillä.
Toinen keskustan rintamalinja on kohti demareita. Keskusta haluaa profiloitua tarkan talouden pitäjänä, ja demarien agendalla tiukka valtiontalous ei ole tavoitteena mikään itseisarvo. Suomenmaan ja Maaseudun Tulevaisuuden keskustelupalstoista päätellen vihreiden tavoitteiden jarruttaminen on keskustan kenttää koossa pitävä liima, ei suinkaan huoli valtiontaloudesta.
Vasemmistoliitto on tukenut vihreitä kai kaikissa ympäristöasioissa, eikä siinä liene näkyvissä mitään muutoksia. RKP:n rooli on ollut vaihtelevampi.
Vaikea kevät
Hallituksen tähänastisia ilmasto- ja luonnonsuojelutoimia ei pidä vähätellä.
Ilmastopolitiikassa on päästy jo melko pitkälle ja suojelualueita on perustettu. – Suojelualueiden perustaminen tosin ei ole kummoinen juttu, jos kuitenkin lähtee siitä, että suojelu ei juuri rajoita alueen käyttöä, esimerkiksi kaivostoimintaa.
Kriittisimmät vaiheet ovat kuitenkin vielä edessä, ainakin jos ilmastotoimet todetaan riittämättömiksi. Erimielisyydet saattavat alkaa siitä, kenen arvioihin ilmastoasioissa luotetaan.
Käsittelyyn tulevat ilmastopolitiikan lisäksi kaivoslaki, kaavoitus- ja rakentamislaki, ilmastolaki, luonnonsuojelulaki ja vielä esimerkiksi Evon kansallispuisto. Etukäteen eniten vääntämistä ovat aiheuttaneet kaivos- sekä kaavoitus- ja rakentamislaki ja vielä Evon kohtalo. Keskustassa vastustetaan Evon tiedekansallispuiston perustamista.
Vaaleja ja paperittomia
Vuosi 2022 eletään kolmien vaalien varjossa.
Aluevaaleissa keskustan menestystä seurattaneen tarkimmin. Näkyvä tappio kiristäisi hallituksen ilmapiiriä, mutta toki muutkin puolueet tekevät tuloksista johtopäätöksiään.
2023 eduskuntavaalit vaikuttavat politiikkaan niin, että vaikeat ratkaisut muuttuvat yhä vaikeammiksi ja populistiset yhä houkuttelevammiksi.
2024 on edessä presidentinvaalit. Ehdokasvalinnat saattavat aiheuttaa puolueiden sisällä jännitteitä, jotka vaikuttavat laajemminkin, kun ehdokkaiksi mielivillä joissakin puolueissa kasvaa tarve profiloitua. Pakolais- ja ympäristöasioissa voi nousta esiin erilaisia irtiottoja sitäkin kautta.
Maahanmuuttoon liittyy joka tapauksessa edelleen väännettävää. Valmistelussa oleva hanke paperittomien aseman ja siihen liittyvien riskien hoitamiseksi on erittäin räjähdysaltis niin eduskunnan suuressa salissa kuin hallituksen sisällä. Asia on vihreiden kentälle tärkeä ja toisaalta perussuomalaisille tervetullut piristysruiske maahanmuuttokeskusteluun.
Talouden monet kasvot
Ympäristöasiat saavat mediassa huomiota yleensä vasta sitten, kun asioista syntyy isoja erimielisyyksiä. Niitä odotellessa riittää taloudesta ja työllisyydestä aina keskusteltavaa.
Keskusta on luonut kovia paineita kevään kehysneuvotteluihin. Puolue rakentaa itselleen tarkan taloudenpitäjän viittaa. Uskottavuutta se on hankkinut kannattamalla leikkauksia tieteeltä ja kulttuurilta. Toisaalta se on vaatinut ja saanut lisää rahaa turpeenpolton tukemiseen ja näkee tärkeänä tukea Suviseurojen ja muiden uskonnollisten suurtapahtumien järjestämistä – sekä väläyttelee verojen alentamista.
Talouskeskustelu on sikäli mielenkiintoista, että siinä välittyy mielikuva maan talouden surkeasta tilasta. Kuitenkin Suomen tunnusluvut ovat vuoden alkaessa pääasiassa verraten kelvollisia.
Suomen valtion velka ja sen kasvu ovat kansainvälisessä vertailussa vielä ainakin toistaiseksi maltillisia, ja houkutus velkakysymyksen sivuuttamiselle vaalien lähestyessä on suuri varsinkin vasemmistossa. Lähes kaikki kuitenkin ymmärtävät ainakin periaatteessa, että valtion velan täytyy pysyä hallinnassa, mitä se sitten kenellekin tarkoittaa.
Veikkauksen tuottojen pieneminen näkyy talouskeskustelussa myös 2022. Edunsaajien menetysten korvaamiselle etsitään pysyvää ratkaisua, jotta joka vuosi ei seuraisi samaa sotkua kuin 2021.
Myös korona vaikuttaa edelleen monin tavoin talouteen, esimerkiksi hoitovelan sekä etäopetuksen seurausten korjaamisessa, mutta myös kasvua hidastavana työvoimapulana palvelualoilla.
Keppiä luvassa
Korona on sekoittanut työllisyyden kehityksen vertailun, mutta siitä riippumatta hallituksella on vielä tekemistä omien tavoitteidensa saavuttamisessa.
Positiivisissa keinoissa on päästy eteenpäin, esimerkiksi kun pidennettiin oppivelvollisuutta ja lisättiin koulutuspaikkoja. Puolueet ovat yhteistuumin myös lisäämässä tki- eli tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopanostuksia. Yhteinen näkemys näyttää olevan myös mielenterveyspalvelujen kehittämisestä.
Työllisyyspolitiikka on kuitenkin siksikin vaikeaa, että yleensä pehmeät keinot vaikuttavat hitaammin, kepit nopeammin. Siksi usein vaaditaan keppejä, vaikka tiedetään, että ne sattuvat useimmiten syyttömiin. Näyttää todennäköiseltä, että jokin keppi heilahtaa kehysriihessä.
No kaatuuko se?
Hallituksen hajoamisella spekulointi on mediassa jatkuva ja helppo tapa viihdyttää yleisöä. Kieltämättä hallituksessa on nyt sekä erilaisia mielipiteitä että tarpeita profiloitumiseen.
Vihreät lienevät oppineet, että hallituksesta ei kannata enää vapaaehtoisesti lähteä. Keskusta on enemmän väläytellyt lähtemistä. 2023 eduskuntavaalit ovat sille kohtalonkysymys enemmän kuin millekään muulle puolueelle. Keskusta on kuin Venäjä: sillä on todella suuri tarve yrittää valloittaa takaisin paikkansa yhtenä suurista.
Hallituksen kaataminen koronan vielä vaikuttaessa tuntuisi kuitenkin useimpien suomalaisten mielestä vastuuttomalta.
Demareille hallituksen kaatuminen olisi suuri epäonnistuminen hallituksen johtamisessa. Oletettavasti hallituspuolueet tekevät voitavansa pitääkseen hallituksen koossa ja voidakseen esittää itsensä voittajina syntyvissä kompromisseissa.
Pääministeripuolue on tietysti keskeisessä roolissa kompromisseja hiottaessa. Toistaiseksi demarit ovat hallituksessa enemmän kuunnelleet kovempaa ääntä kuin arvioineet argumenttien kantavuutta.
Oppositio koossa
Kokoomuksessa ollaan tyytyväisiä suurimpaan gallup-kannatukseen, mutta varmasti myös muistetaan, että vaalien lähestyessä luvut ehtivät vielä heittää kuperkeikkaa.
Kokoomus ja perussuomalaiset tekevät töitä todistellakseen, että pystyvät yhteistyöhön. Kokoomuksessa toivotaan, että se vähentää äänestäjien pakoa perussuomalaisiin. Perussuomalaiset toisaalta taas lisäävät uskottavuuttaan siinä välillä liikkuvien silmissä.
Kokoomuksessa kuuluu kyllä ääniä, jotka ovat tyytymättömiä puolueiden lähentymiseen, mutta lopulta aika vähän.
Kokoomuksella saattaa vastakin olla vaikeuksia tasapainoillessaan ristiriitaisten paineiden keskellä, mistä hyvä esimerkki saatiin 2021 EU:n elpymispakettia käsiteltäessä.
Perussuomalaisia seurataan
Perussuomalaiset hakevat yksityisautoilun ja lihansyönnin puolustamisesta sekä EU:n arvostelusta itselleen aputukijalkoja, koska maahanmuutto ei nyt vaan millään pysy jatkuvasti otsikoissa, vaikka sitä kuinka eduskunnan kyselytunnuilla lämmitetään.
Perussuomalaisten tulevaisuus kiinnostaa kovasti muissakin puolueissa. Jotkut poliitikot näkevät perussuomalaiset varteenotettavana, jopa toivottavana yhteistyökumppanina. Useimmat luultavasti miettivät, hiipuuko puolue pikkuhiljaa jonnekin korkeintaan keskisuurten puolueiden joukkoon vai pitääkö joidenkin muiden mennä sen kanssa hallitukseen, minkä uskotaan puristavan puolueesta enimmät veret.
Innokkaimmat näkevät puolueen sisällä jälleen kasvavaa kuplimista, joka voi ennakoida uutta hajaannusta.
Vihreiden suurin moka oli antaa kepulle maakuntahallinto tarjottimella jo kauden puolivälissä. Nyt kun keskusta on saanut itselleen tärkeimmän hankkeen maaliin, sillä ei ole kovinkaan suurta painetta pysyä hallituksessa ja siksi sen ei tarvitse antaa periksi vihreiden ympäristöhankkeille. Taktisesti olisi vihreiltä ollut järkevämpää pantata maakuntia jonnekin vuoden 2022 loppupuoliskolle, jotta sillä olisi ollut jotain millä tiristää edes minimaalisia myönnytyksiä ympäristöasioissa.
Jos kepu lähtee, seuraava hallitus on todennäköisimmin oikeistohallitus johon se pääsee myös mukaan. Vihreät eivät sen sijaan oikeastaan mahdu mihinkään muuhun koalitioon kuin tähän nykyiseen. Siksi kevät on erityisen rankka vihreille, joiden on pakko antaa periksi melkein joka asiassa.