Suomen riistakeskuksen myöntämä 300 ilveksen tappolupa osoittaa, miten metsästyslupia voidaan perustella sanaleikeillä ja mutulla. Suojeltujen kissaeläinten ampuminen ei edistä metsästyksen hyväksyttävyyttä. Metsästysasioista päättäminen ei voi kuulua pelkästään metsästäjille itselleen.
Monen silmälläpidettävän tai uhanalaisen lajin kohtelu vaikuttaa hölmöläisten peitonjatkolta.Toisaalta lajia voidaan suojella miljoonien eurojen ohjelmilla, toisaalta samaan aikaan sitä saa myös metsästää. Esimerkiksi metsäpeuraa sekä suojellaan että metsästetään ja sallittua riistaa ovat myös useat uhanalaiset vesilinnut.
Nykyinen maatalous- ja metsäpolitiikan hallintomalli pitää yllä jännitettä suomalaisen luonnon kohtelussa. Ministeriöiden työnjako tuntuu olevan enemmän uudistusten tulppa kuin vauhdittaja. Maa- ja metsätalousministeriö olisikin paikallaan sulauttaa osaksi työ- ja elinkeinoministeriötä ja ympäristöministeriötä, kirjoittaa Atte Harjanne.
Kuuntele Verden podcastia: Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon