Junamatkustaminen houkuttaa, hinnat eivät

Vuoden aikana on Suomessa tehty reilu 80 miljoonaa junamatkaa. Vuonna 2019 matkoja tehtiin 92 miljoonaa, joten kasvunvaraa on huimasti.

Juna on se vähäpäästöisin tapa siirtyä paikasta A paikkaan B, jos ei kävelyä ja pyöräilyä lasketa mukaan. Junassa voi levätä tai tehdä työtä, käydä kahvilla tai viettää vaikka yö ja herätä aamulla toisella puolen Suomea.

Juna tuo myös matkaajan keskelle kaupunkia, eikä tarvitse miettiä jatkoyhteyksiä, jos kohteessa jo valmiiksi ollaan.

Miksi siis junamatkailu ei kelpaa useammalle?   

Suomi on iso maa, eivätkä raiteet vie kaikkialle. Maa on niin harvaanasuttu, että monia asemia ja pysäkkejä on kylmillään tai purettu, kun matkustajamäärät ovat niin vähäisiä. Vielä 1970- ja 1980-luvuilla kaupunkiseutujen ”lättähatut” kuljettivat paljon työmatkalaisia ja nyt voisi uudelleenkäynnistää näitä yhteyksiä ja houkutella ihmisiä raiteille. Joitain pilotteja on jo ollutkin.

Lähiliikenteen kehittäminen ei vaatisi samanlaisia miljardipanostuksia kuin kaukoliikenteen hankkeet. Niitäkin toki tarvitaan, joskin hallituksen valinta satsata ensin niin sanottuun tunnin juna- yhteyteen Helsingistä Turun suuntaan on erikoinen. Päärata Helsingistä pohjoiseen kaipaisi ehdottomasti lisäraiteita sujuvaa junaliikennettä edesauttamaan.

Yksi iso este junailulle on hinta. Esimerkiksi Rovaniemelle mennessä makuuvaunulippujen hinnat ovat helposti kaksinkertaiset lentolippuihin verrattuna. Hinnat vaihtelevat ajankohtien mukaan ja monia ärsyttää erityisesti dynaaminen hinnoittelu eli hintojen nousu, kun lähtöpäivä lähestyy.  

Erityinen murhe ovat myös junien huonot nettiyhteydet. Niidenkään parantaminen ei ole ilmaista, mutta aivan välttämätöntä työmatkalaisten ja pitkien matkojen viihdekäytön vuoksi. Vähäkäyttöisten maakuntalentokenttien tukemisen sijaan rahoja voisi käyttää vaikka tähän.

Lippurumba vaatii harjoittelua

Kansainvälisillä reiteillä junamatkailun suurin kompastuskivi on ilman muuta lippujen varaamisen hankaluus. Erityisesti reilaajien suosima Maata pitkin matkustavat -ryhmä Facebookissa pursuu vinkkejä reiteistä, eri maiden rautatieyhtiöiden käytännöistä ja lippuihin liittyvistä peruutus- ja muista ehdoista.

Vuoden 2022 aikana myytiin Euroopassa ennätysmäärä eli yli 600 000 interrail-lippua ja myynti on kaiken kaikkiaan lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2019. Niiden lisäksi matkustetaan tietenkin paljon ihan tavallisilla lipuilla. Varauspalveluja on jo olemassa, mutta ne eivät välttämättä toimi kitkatta interrail-lippujen kanssa.

Takkuilusta huolimatta junamatkailu on Euroopassa vahvassa myötätuulessa. Ilmastosyistä esimerkiksi Ranska on jo rajoittanut lentoja muutamilla kotimaanreiteillä ja työntää näin matkustajia juniin. Huippunopeat junat kuljettavat matkustajia myös Espanjassa, jossa harkitaan keinoja patistaa lentomatkustajia juniin. Keinot ovat vielä vaatimattomia, mutta suunta on oikea.

Yöjunayhteyksiä tulee koko ajan lisää, Tanskan ja Saksan välille rakennetaan liikennettä sujuvoittavaa tunnelia, Virossa suunnitellaan yhteyttä Tartosta Riikaan ensi vuonna ja yhä useampi lentoyhtiö on hollantilaisen KLM:n tapaan yhteistyössä rautatieyhtiön kanssa tietyillä reiteillä.

Euroopan unionissa on kuitenkin puhuttu rautatieliikenteen sujuvoittamisesta jo vuosikymmeniä, joten kovin pitkällä ei vielä olla. Erityisesti rahtiliikenne kaipaa vielä kehittämistä.

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen tarve on kuitenkin niin suuri, että junaliikenteen edistäminen tarvitsee nykyistä enemmän investointeja ja vastaavasti lentoliikenteessä olisi hyvä ottaa käyttöön esimerkiksi EU-laajuinen lentovero ja lentokerosiinin verotus.

Ympäristöjärjestö Transport & Environment on laskenut, että Euroopassa menetetään yli 30 miljardia euroa vuodessa lentomatkailun verohelpotusten vuoksi. Kansainväliset lentoliput ovat arvonlisäverottomia ja lentokerosiini on vapautettu polttoaineverosta ja jos näihin ei tule muutosta, veromenetysten summa vain kasvaa.