Vihreiden piiritoimistoissa käytetään värikkäitä termejä kuvaamaa viime viikkojen ja päivien kiireitä.
”Tässä on ollut aika hässäkkää”, myöntää Hämeen vihreiden piirin toiminnanjohtaja Aleksi Mäntylä. Hämeessä tavoitteena oli yli 50 ehdokasta, ja Kanta-Hämeen hyvinvointialueella siihen melkein päästiin, mutta Päijät-Hämeessä jäätiin alle 40:een.
Erityisen kiitoksen Mäntylä antaa Lahden suuntaan.
”Siellä saatiin kasaan todella monta nuorta ja nostan hattua Lahden vihreille nuorille tästä työstä.”
Vihreillä on täydet ehdokaslistat Keski-Suomessa, Länsi-Uudellamaalla, Pirkanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Helsinki ei äänestä aluevaaleissa. Puoluesihteeri Veli Liikanen mainitsee myös nuoret ehdokkaat puolueen tiedotteessa. ”Myös nuoria ehdokkaita on lähtenyt mukaan ilahduttavan paljon. Uskon että tämä antaa osviittaa siitä, että nämä vaalit kiinnostavat myös nuoria.”
Pohjoisin vihreä piiri eli Lappi lähtee aluevaaleihin teknisessä vaaliliitossa RKP Saamen kanssa. RKP:llä on listalla kolme nimeä ja vihreillä 18. Samaa yhteislistaa harjoiteltiin jo viime kevään kuntavaaleissa Inarissa, jossa vihreät sai kaksi ja RKP Saame yhden paikan.
Lapin piirin toiminnanjohtaja Tarja Pasma kuvaa ehdokashankinnan loppumetrejä hulabalooksi. Kuntavaaleissa ehdokkaita oli yli 70, mutta nyt alueella siis jäätiin alle 20:n. Odotukset oli viritetty ylioptimistisiksi ja lopputulema oli pettymys.
Lapissa on käyty keskustelua myös luottamustoimien rasittavuudesta. Monet nykyiset poliittiset päättäjät ovat ilmoittaneet olevansa jo täystyöllistettyjä.
Yleinen kommentti on myös pitkin Suomea ollut kireä aikataulu. Vaalikevät venyi kuntavaalien siirron vuoksi pitkäksi, eikä syksy täysin riittänyt joukkojen kokoamiseen. Nyt kuitenkin voidaan siirtää kaikki tarmo ehdokashankinnasta varsinaiseen vaalikampanjaan.
Kaikkiaan koko maassa on vihreillä listoilla 1073 nimeä. Vasemmistoliitolla on muutama kymmenen enemmän.
Isoimmista puolueista SDP ja kokoomus keräsivät listoille yli 1600 omaa ehdokasta, perussuomalaiset yli 1500 ja keskusta hieman alle 1500. Keskustalle tulos oli ehkä suurin pettymys, sillä puolue on vahvasti profiloitunut alueiden puolestapuhuja.
Ehdokasnumerot saadaan jouluaaton aattona 23.12. Aluevaalien ennakkoäänestys alkaa 12.1. ja varsinainen vaalisunnuntai on 23. tammikuuta. Koronatilanteesta huolimatta vaalien siirtoa ei suunnitella, sillä vaalitoimituksen terveysriskit arvioidaan pieniksi.
Uudet aluevaltuustot aloittavat työnsä maaliskuun alussa.
Vihreät teki ison virheen antaessaan kepulle maakuntauudistuksen jo tänä vuonna. Nyt kun keskusta on saanut halitukselta päätavoitteensa läpi, ei sillä ole kiinnostusta pitää lupauksiaan ympäristöasioissa. Maakuntahömppää olisi pitänyt venyttää hallituskauden loppupuolelle jotta keskusta pysyy aisoissa, vaikka tietysti kaikkein parasta olisi jos tätä ylimääräistä hallinnon tasoa ei olisi luotu lainkaan. Olen iloinen, että muutama vihreiden kansanedustaja äänesti tyhjää, mutta lopputulos ratkaisee.
Maakuntauudistus oli iso virhe jo siksi, että sitä ei enää voida perua. Aluevaalien jälkeen kaikilla puolueilla, myös niillä jotka oppositiossa sitä vastustivat, on kätensä hillopurkissa eikä kellään ole intressiä palata entiseen. Alueita on liikaa, mutta historia osoittaa että jo muutaman tuhannen asukkaan kuntienkin liitokset ovat osoittautuneet poliittisesti hyvin vaikeiksi. Entä sitten satojen tuhansien asukkaiden maakuntien? Ei tule ikinä onnistumaan.
Muutin hiljan Helsingistä Helsingeen emopitäjän puolelle. Täällä työkansa maksaa solidaarisen veron päinvastoin kuin rikkaiden ja yhteisöverojen varassa pöyhkeilevät pikkuporvaristadilaiset. Olen täpärästi äänioikeutettu maakuntavaaleissa ja oikeutta onkin käytettävä äänestämällä jotakuta muuta kuin häpeämättömästi eläkeläisillä ratsastavaa Kimmo Kiljusta.
Olen pitkään äänestänyt vihreitä, koska vihreä puolue on uskottavimmin ajanut ilmasto- ja luontokatoasioita, jotka ovat aikamme tärkeimmät teemat. Lisäksi vihreillä on yhdenvertaisuus- ja tasa-arvonäkökulma, jota yleisellä tasolla tuen kuitenkaan kutsumatta itseäni rajaavasti feministiksi.
Maakuntavaaleissa ei ole kyse ympäristökysymyksistä vaan hyvinvointialueiden päättäjien valinnasta. Hyvinvointialueet hoitavat käytännössä yksinomaan kaikille kansalaisille kuuluvia peruspalveluja rahoituksella, jonka valtio katsoo laskennallisesti kuuluvan kullekin alueelle.
Kun laskenta tapahtuu hyvän hallituksemme huomassa, voimme olettaa sen perustuvan aitoon tarpeeseen ja olevan siinä mielessä riittävä ainakin suhteessa yleiseen tasa-arvoon.
Vihreä puolue tahtoo kuitenkin maakuntaveron. En ymmärrä perusteita. Pikemminkin toivoisin, että valittavat päättäjät keskittyisivät annettujen resurssien mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön kehyksien puitteissa ja jos väljää jää, on se syytä kohdentaa ehkäisevään hyvinvointityöhön vaikka koulujen liikuntaa tukemalla, kun kunnat eivät tunnu osaavan lapsia liikuttaa.
Jos sitten katsotaan, että hyvän hallituksen huomassa jaetuissa varoissa on poliittista vääntöä neutraalin tarpeen sijaan, on siihen puututtava hallitustasolla. Kuinka paljon todennäköisempää on, että poliittista vääntöä syntyy kahdellakymmenellä hyvinvointialueella vieläpä sulle mulle -periaatteella?
Vihreillä on myös anarkistisen itseohjautuvuuden arvostuksen perinne. Alueelliseen rahoitukseen perustuva itseohjautuvuus on kuitenkin väistämättä ristiriidassa valtiollisen yhdenvertaisuuden kanssa. Valtiollinen yhdenvertaisuus peruspalvelujen saamisessa ja kustantamisessa on mielestäni niin tärkeää, että näissä vaaleissa valitsen Kimmo Kiljusta vastaan jonkun muun kuin sinänsä varmaakin erinomaisen vihreän vaihtoehdon.