Öljynjalostuksen hukkalämpö kaukolämmössä – ympäristöteko vai ei?

Helsingin kaupungin energiayhtiö Helen Oy selvittää parhaillaan yhdessä Nesteen, Borealis Polymersin, Fortumin ja Keravan Energian kanssa, voitaisiinko Porvoon Kilpilahden öljynjalostamolla syntyvää hukkalämpöä hyödyntää kaukolämpöverkossa pääkaupunkiseudulla. Idean mukaan Porvoon Kilpilahden öljynjalostamolta vedettäisiin putki Helenin kaukolämpöverkkoon.

Ajatus vaikuttaa hyvältä, koska kukapa ei haluaisi hyödyntää jotain mikä menee hukkaan. Energiatehokkuus, kiertotalous ja niin edelleen. Toisaalta taas, lämpö tehdään lähinnä polttamalla fossiilisia polttoaineita. Lisäksi tähän liittyy useita epäsuoria yhteiskunnallisia vaikutuksia kuten polkuriippuvuus, päästövähennystavoitteet ja poliittinen tahto niiden toteuttamiseen.

Asia ei ole kokonaisuutena kovin yksioikoinen. Loppupäätelmät riippuvat hyvin pitkälti siitä, mitä itse kukin haluaa painottaa tärkeänä ja millä aikavälillä.

Sekä hiilenpoltto, jota tällä projektilla ollaan korvaamassa, että jalostamon päästöt, ovat molemmat päästökaupan piirissä. Hiilenpolton kieltäminen ei vähennä päästöjä EU-tasolla. Öljynjalostamisen lopettaminen ei vähennä päästöjä EU-tasolla. Toisaalta jalostamosta tulevat tuotteet eivät ole päästökaupan piirissä.

Hukkalämmön käyttö parantaa energiatehokkuutta

Lähtökohtaisesti on hyvä idea hyödyntää eri toiminnasta syntyviä hukkalämpöjä, jos se vain suinkin on mahdollista. Hallituksen tavoite leikata isojen lämpöpumppujen käyttämän sähkön verotusta mahdollistaa Kilpilahden hukkalämmön hyödyntämisen paljon aiempaa matalammilla kustannuksilla. Kun kivihiilen poltto vaihdetaan jalostamon hukkalämpöön, kivihiilen päästöt poistuvat. Mutta lisääkö se samalla riippuvuuttamme öljynjalostuksen päästöistä?

Hukkalämpö tuotetaan ilmastohaitallisesti

Öljynjalostamon hukkalämpö tuotetaan ilmaston kannalta kestämättömällä liiketoiminnalla. Ensinnäkin, öljyn jalostaminen tehdään pääosin polttamalla fossiilisia polttoaineita. Toisekseen öljyn jalostamisen lopputuote on fossiiliset liikennepolttoaineet ja muut petrokemikaalit. Sekä toiminta että sen tuotos ovat selkeästi sovittujen ilmastotavoitteiden vastaisia. Kaikki tämä vie meitä päinvastaiseen suuntaan kuin mihin haluamme.

Öljytuotteiden vienti on Suomen suurimpia vientitulojen lähteitä. Tämän yksinkertaisen faktan seurausten kannattaa antaa hetken ajan uppoutua ajatteluun. Ne eivät ole ihan yksinkertaisia.

Polkuriippuvuus on todellinen

Onko Neste Oy tai sen pääomistaja Suomen valtio valmis ajamaan öljynjalostuksen alas, mikäli sekä tuotannon prosessilämpöä että itse lopputuotetta ei saada päästöttömiksi sille varatussa parissa vuosikymmenessä? Jos myös Helsingin lämmitys olisi voimakkaasti riippuvainen öljynjalostuksesta sekä sen raaka-aineesta, tuontiöljystä, millaisen polkuriippuvuuden ja poliittisen paineen omistajaohjaukseen tämä loisi?

Tämä tarjoilisi myös Nesteelle ja Helenille huomattavan kiusauksen korjata julkisen keskustelun ”ilmastopisteet” molemmissa päissä.

Helsingin lämmitys on ”puhdasta” koska se perustuu hukkalämpöön, ja toisaalta Kilpilahden öljynjalostus on ”puhtaampaa” kuin muu, koska sen hukkalämpö käytetään lämmitykseen. Mutta vain toinen näistä voi pitää paikkansa.

Eli joko Helen ottaa käyttöönsä jalostuksen hukkalämpöä, jolle lasketaan jokin päästö, jolloin itse jalostus on suhteessa vähäpäästöisempää, tai Helenin saamalle hukkalämmölle ei jyvitetä päästöä, jolloin itse öljynjalostus on ihan yhtä likaista kuin ennenkin.

Jaettiinpa päästöt Helenin ja Nesteen välillä kuinka tahansa, lämpöputki on miljardin investointi fossiiliseen infrastruktuuriin jos jalostustoiminnasta ei saada aidosti vähäpäästöistä. Putken rakentaminen myös lisää riskiä sille, että korkeapäästöisen perinteisen jalostuksen annetaan jatkua.

”Tätä öljynjalostusta ei voi ajaa alas. Sillä lämmitetään helsinkiläisten perheiden kodit!” Tämä on vahva retorinen argumentti toiminnan jatkamiseksi. Mikäli tällaiseen fossiilisiin lukkiutumiseen päädytään, tuo miljardi olisi ehdottomasti kannattanut käyttää aitoihin ilmastotoimiin fossiilisen infrastruktuurin sijaan.

Kohti hiilineutraalia öljynjalostusta

Nesteellä on puheita ja tavoitteita jalostustoiminnan muuttamisesta hiilineutraaliksi 2035 mennessä. Kilpilahden jalostamoalue on Suomen suurimpia yksittäisiä päästölähteitä noin 2,7 miljoonan tonnin vuotuisilla päästöillä. Hiilineutraaliussuunnitelma koskee kuitenkin vain jalostustoimintaa. Itse tuotteiden (bensiini, diesel jne.) poltossa päästöjä tulee toki vielä moninkertaisesti enemmän.

Paljon on tehtävä, että edes jalostuksen päästöt saadaan lähelle nollaa. Siis todella paljon.

Tehokkuusparannukset prosesseissa eivät vie meitä maaliin, mutta ovat toki hyödyllisiä. Tuulipuiston tuotannon ostaminen vuosikymmeneksi on hyvä alku, mutta jättää huomiotta sen, että jalostamoa ajetaan jatkuvalla teholla, ei sen mukaan tuuleeko vai ei. Luotettavan sähkön lisäksi jalostukseen tarvitaan prosessilämpöä ja vetyä, molempia todella paljon.

Itse alan ottaa Nesteen tavoitteita hiilineutraalista tuotantoprosessista tosissani siinä vaiheessa, kun yhtiöltä lähtee esimerkiksi periaatelupahakemus eduskunnalle muutaman pienen ydinreaktorin rakentamiseksi jalostamoalueelle, joilla tuotetaan jatkossa jalostamon vaatimaa lämpöä, sähköä ja vetyä luotettavasti paikan päällä. Olen seurannut energia-alaa vuosikymmenen, enkä ole tietoinen mistään muusta teknistaloudellisesti toimivasta ja tehokkaasta tavasta hoitaa tämä asia.

Itse asiassa tämä on vasta alku. Lisäksi hakemuksessa, tai ainakin sen myötä avautuvassa julkisessa keskustelussa, olisi syytä olla tiiviisti mukana suunnitelma vielä kymmenelle lisäreaktorille, joilla tuotetaan vetyä ja prosessilämpöä hiilineutraalien liikennepolttoaineiden tekemiseen siinä maailmassa, jota kohti olemme sitoutuneet kulkemaan. Siis siinä maailmassa, jossa emme jalosta fossiilista raakaöljyä, vaan teemme hiilineutraaleita polttoaineita niihin käyttökohteisiin, joihin sähköistyminen ei luontevasti ulotu tai ehdi. Tällaisessa maailmassa muuten jalostamon Helsinkiä lämmittävä hukkalämpökin olisi aidosti hiilineutraalia.

Jotain tämäntapaista tulee tapahtua joka tapauksessa, hyödynnettiin Kilpilahden hukkalämpöä Helsingin kaukolämpönä tai ei. Jos ilmastotavoitteet otetaan tosissaan, Kilpilahden toiminta ei voi jatkua lähimainkaan nykyisellään. En vain ole varma, onko asian mittakaava, todellisuus ja yllättävän tiivis aikataulu avautunut poliittisille päättäjille, yritysten johdolle tai viranhaltijoille.

Kirjoittaja on energia-asiantuntija ja tiedekirjailija

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.