Tällä viikolla Maan ystävien Hiilivapaa Suomi – kampanjan uutiskirjeessä iloittiin Suomen muuttuneesta suhtautumisesta energiaperuskirjaan. Reaktion aiheutti hallituksen eduskunnalle lähettämä kirjelmä ECT-sopimuksesta. Hiilivapaa Suomi on kampanjoinut sen puolesta, että Suomi eroaisi ECT:stä (Energy Charter Treaty). Italia irtisanoutui sopimuksesta jo 2016 ja Saksa, Puola ja Ranska ilmoittivat erostaan joulukuussa 2022.
Mistä oikein on kysymys?
Kansainvälisten kauppa- ja investointisopimusten perusongelmat liittyvät yleensä siihen, kenen etuja ajetaan kenen kustannuksella. Globaalistuvassa maailmassa on luotu erilaisia järjestelmiä, joiden pitäisi taata turvallinen sijoitusympäristö, luotettavat kauppasopimukset ja esimerkiksi energian kohdalla taatut kauttakulkuoikeudet eri valtioiden välillä.
Näiden sopimusten jalkoihin on jäänyt niin työntekijöitä kuin maanomistajia ja ihmisten lisäksi luonto. Riitatapauksissa oikeutta ovat pystyneet käymään varakkaat suuryhtiöt ja riidat on ylipäätään hoidettu normaalin oikeuskäytännön ulkopuolella välimiesneuvotteluissa. Kansalaisten ääni ei kuulu mitenkään.
Energiasektorille synnytettiin energiaperuskirja ECT Neuvostoliiton hajottua. Lähtökohtana oli turvata läntiset investoinnit itä-Euroopassa ja investoinnit olivat tietenkin 30 vuotta sitten lähinnä fossiili-investointeja.
Vuosikymmenten sitoumus
Hiilivapaa Suomen kampanjakoordinaattori Valtteri Moilanen myöntää, ettei hallitus ole vielä vahvistanut eroaikeita. Mutta siihen suuntaan ollaan hänen mielestään menossa.
”Nyt on myönnetty ensimmäistä kertaa virallisesti, että yritys uudistaa yli 50:n jäsenmaan energiaperuskirja on epäonnistunut”, sanoo Moilanen.
Uudistamisesta on kokousteltu ahkerasti, mutta lopulta EU:n jäsenmaat eivät saaneet yhteistä päätöstä aikaan. ECT:ssä ovat EU:n ja EU-jäsenmaiden lisäksi jäseninä maita Afganistanista Japaniin ja tarkkailijoinakin muun muassa Yhdysvallat, Kiina ja Intia.
Kun uudistus on kuopattu, ECT:ssä pysyminen tuskin kiinnostaa Suomea. Hallituksen kirjelmässä on jo arvioitu, ettei sopimuksen merkitys ole Suomelle taloudellisesti merkittävä.
Suomella on enää vähäisiä energiainvestointeja maailmalla, kun Fortumin Uniper päätyi Saksalle ja Venäjästä on luovuttu. Jäljelle jäävät ECT:n jälkeen joka tapauksessa kahdenväliset investointisuojasopimukset, joita Suomella on kymmenien maiden kanssa.
Sitä paitsi ECT:ssä on pitkä, 20 vuoden raukeamisaika eli energiaperuskirjan säännökset koskevat irtisanomista edeltäneitä sopimuksia vielä pitkään 2040-luvulle saakka. Euroopan komissio ehdotti jo viime kesänä koordinoitua vetäytymistä ECT:stä ja yhteisvoimin voisi ehkä olla mahdollista lyhentää raukeamisaikaakin.
ECT hyödyttää uusiutuvia
Sekä EU että ympäristöjärjestöt ovat nostaneet esiin pelon siitä, että ECT:tä voitaisiin käyttää ilmastotavoitteita vastaan ja hidastaa energiasiirtymää. Sen lisäksi on arvosteltu ISDS-menettelyä, jossa välimiesoikeudessa ratkaistaan yritysten syytteet valtioita vastaan.
Kaikki eivät kuitenkaan jaa huolta ECT:n ja ilmastotavoitteiden yhteensovittamisen vaikeudesta.
”Kuka tänä päivänä hyötyy ECT:stä? Siitä hyötyvät yritykset, joilla on paljon energia-alan investointeja ja nythän ne ovat Euroopassa enimmäkseen uusiutuvan energian lisäämiseen ja verkkoyhteyksien parantamiseen tähtääviä investointeja”, sanoo Sveitsissä työskentelevät energia-alan asiantuntija Riku Merikoski.
Suomessa uusien fossiili-investointien todennäköisyys on minimaalinen, joissakin EU-maissa niitä edelleen on.
Noin 20 vuoden aikana ECT:n sääntöjen mukaan on käsitelty 157 riita-asiaa. Niistä kolmannes on koskenut fossiili-investointeja ja 60 prosenttia investointeja uusiutuvaan energiaan. Suuri osa yritysten kanteista ei ylipäätään johda mihinkään. Määrätyt korvaussummat ovat uusiutuvien kohdalla olleet yhteensä 1,25 miljardia euroa 20 vuoden aikana.
Fossiiliyritysten korvaussummat ovat ilman Jukosia 900 miljoonaa euroa. Tapaus Jukos eli venäläissyntyiselle Mihail Hodorkovskille määrätty korvaussumma on sitten oma lukunsa, eikä Venäjän valtion kuvitella koskaan maksavan yli 70 miljardia euroa ryöstämästään omaisuudesta.
Merikoski huomauttaa, ettei ECT ole estänyt tekemästä päästökauppajärjestelmiä tai päästöveroja.
”Se ei kiellä myöskään vaikka hiilivoimaloiden sulkemista huutokauppamenetelmällä. Sen sijaan se hankaloittaa tilannetta, jossa valtio haluaa määrätä jotkut hiilivoimalat suljettaviksi ja sallia muiden jatkavan”, sanoo Merikoski viitaten taannoiseen Hollannin valtion yritykseen estää joidenkin hiilivoimaloiden toiminta.
Näyttää yhä todennäköisemmältä, että kansainvälisiä energia-alan sijoittajia Suomeen tai suomalaisia sijoittajia muualle turvaavat lähinnä kahdenväliset tai EU:n sisäiset sopimukset – ECT:n pitkän raukeamisajan jälkeen. Tämä nostaa sijoitusten riskitasoa, mutta ei onneksi merkittävästi. Joka tapauksessa muun muassa tuulivoima- ja aurinkoenergia-ala – maasta riippumatta – seuraa ECT-pähkäilyä tiiviisti.
Edit 24.10. korjattu Valtteri Moilasen titteli kampanjakoordinaattoriksi.
0 kommenttia