Atlantin tärkeä merivirtaus voi tyrehtyä arvioitua todennäköisemmin
Uusi tutkimus viittaa siihen, että Atlantin tärkeän merivirran tulevaisuutta kuvaavat parhaiten juuri pessimistisimmät ilmastomallit. Amocin pysäyttävä keikahduspiste saatetaan saavuttaa jo tämän vuosisadan puolivälin tienoilla.
Atlantin meriveden kiertoliike voi olla tyrehtymässä todennäköisemmin, kuin mitä aiemmin on arvioitu. Asiasta kertoo The Guardian. Järjestelmä säätelee laajasti ilmastoa Euroopassa, Afrikassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Tuore tutkimus viittaa siihen, että juuri kaikkein synkimmät ilmastomallit näyttävät olevan lähimpänä todellisuutta.
Atlantin meridionaalinen kiertoliike eli Amoc kuljettaa lämmintä pintavettä tropiikista kohti Eurooppaa ja arktista aluetta, missä vesi jäähtyy, muuttuu tiheämmäksi ja painuu syvyyksiin. Tämä syvän veden virtaus on keskeinen osa koko maapallon ilmastojärjestelmää.
Järjestelmän tiedetään olevan heikoimmillaan noin 1 600 vuoteen. Uuden tutkimuksen mukaan sen heikkeneminen vuosisadan loppuun mennessä voi olla huomattavasti suurempaa kuin aiemmin on arvioitu. Tutkijat yhdistivät havaintoaineistoa meristä ilmastomalleihin ja päätyivät siihen, että Amoc voi hidastua vuoteen 2100 mennessä noin 42–58 prosenttia. Tällainen heikkeneminen veisi järjestelmän hyvin lähelle romahduspistettä.
Saksassa Potsdamin ilmastovaikutusten tutkimusinstituutissa työskentelevä Stefan Rahmstorf arvioi The Guardianille, että aiemmin pessimistisiksi luokitellut mallit näyttävät nyt olevan realistisimpia, koska ne vastaavat parhaiten havaintoaineistoa.
"On yhä vaikeampi sulkea pois mahdollisuutta, että Amocin pysäyttävä keikahduspiste saavutetaan jo tämän vuosisadan puolivälin tienoilla."
Se merkitsisi Euroopalle vakavia seurauksia. Amocin romahdus voisi tuoda Länsi-Eurooppaan poikkeuksellisen kylmiä talvia ja kuivia kesiä. Samalla se muuttaisi trooppisten sateiden vyöhykettä ja vaarantaisi ruoantuotannon laajoilla alueilla. Lisäksi Atlantin rannikoilla merenpinta voisi nousta entisestään jopa 50–100 sentillä – ja merenpinta kohoaa jo nyt kiihtyvällä vauhdilla.
Amocin heikkeneminen liittyy suoraan ilmaston lämpenemiseen. Arktinen alue lämpenee nopeasti, jolloin merivesi jäähtyy siellä aiempaa hitaammin. Lämpimämpi vesi on kevyempää eikä painu syvyyksiin yhtä tehokkaasti. Samalla lisääntynyt sademäärä vähentää meriveden pinnan suolaisuutta ja tiheyttä, mikä edelleen hidastaa kiertoa. Näin syntyy itseään vahvistava kierre.
Tutkijat korostavat, ettei näin monimutkaisen järjestelmän käyttäytymistä tai romahtamisen tarkkaa ajankohtaa voi ennustaa täydellä varmuudella. Amociin vaikuttavat myös luonnolliset satunnaisvaihtelut. Uuden tutkimuksen viesti ei silti ole epäselvä: järjestelmän voimakas heikkeneminen näyttää entistä todennäköisemmältä, ja se voi aiheuttaa vakavia seurauksia jo tulevina vuosikymmeninä.
Huolta lisää se, että ilmastomallit eivät The Guardianin mukaan edes täysin huomioi Grönlannin jäätikön sulamisesta syntyvää makeaa vettä. Juuri se makeuttaa Atlanttia edelleen ja voi kiihdyttää virtausjärjestelmän heikkenemistä. Rahmstorf arvioikin, että todellinen kehitys voi olla vielä uudenkin tutkimuksen esittämiä arvioita synkempi.
Tutkimus muistuttaa siitä, että ilmastokriisi etenee oleellisesti keikahduspisteiden kautta. Kun tällainen kynnys ylitetään, muutokset voivat olla nopeita, vaikeasti hallittavia ja käytännössä peruuttamattomia ihmisen aikaskaalassa.
