Oulussa kehitetään ympäristöystävällisempää rakennusjätteen hyödyntämistä
Rakentaminen alkaa yhä useammin vanhojen rakennusten purkamisella. Oulun yliopiston mittaukset osoittavat, että paikallaanmurskaus ei rasita ympäristöä enempää kuin perinteinen menetelmä. Hankkeessa mitataan ja ekotehokkaan purkumateriaalin hyödyntämisen säästöjä ja päästöjä.
Oulun yliopiston tutkimushanke selvittää, miten purkuaineksia voitaisiin hyödyntää suoraan ja lähellä sen sijaan, että jäte ensin kuljetetaan kauas murskattavaksi ja varastoitavaksi. Purettavan kohteen lähistöllä kun saatetaan samaan aikaan rakentaa jo uutta, esimerkiksi parkkialueita, teitä, meluvalleja tai siltoja.
Hankkeen koekohteissa testataan uusia hyvin koteloituja murskauslaitteita ja menetelmiä. Mineraalinen purkumateriaali, kuten tiili ja betoni, murskataan uusiokäytettäväksi kohteen läheisyydessä, ja aiheutuvia päästöjä, eli pölyä, melua ja tärinää, mitataan.
Tuloksista voidaan nähdä, mikä osa päästöistä syntyy paikallamurskauksessa ja mikä tavanomaisessa purkutyössä. Lisäksi kohteista lasketaan erilaisten purkamis- ja hyödyntämistapojen hiilijalanjälkeä, jota verrataan perinteiseen toimintatapaan.
Perinteisessä menetelmässä kiviainesta sisältävät rakenteet hakataan ensin paikan päällä suuriksi palasiksi ja nostellaan rekkoihin tai kuorma-autoihin. Painava, teitä rasittava rahti kuljetetaan jopa kymmenien kilometrien päähän kaupunkien laitamille. Siellä purkujäte murskataan eri yritysten ympäristöluvallisilla vastaanottoalueilla.
”Aiemmin lupien saaminen paikallamurskaukseen on ollut haastavaa, sillä murskauksesta on oletettu aiheutuvan haittoja. Nyt olemme mittauksilla osoittaneet, että paikallaanmurskaus ei rasita ympäristöä enempää kuin perinteinen menetelmä – ja se vähentää raskasta liikennettä huomattavasti ollen myös kustannustehokasta. Viemme tutkimustietoa viranomaisille ja päättäjille, ja esitämme muutoksia mara-asetukseen, jotta kiviaineksen kaltaisen materiaalin hyödyntämistä voidaan jatkossa parantaa”, kertoo yliopistonlehtori ja hankken vetäjä Anne Tuomela tiedotteessa.
Lisäksi hankkeessa on rakennettu purkujäte-betonimurskeella sadan metrin mittainen testitie. Parhaillaan mittauksilla tarkkaillaan muun muassa suotoveden laatua ja tien kantavuuden kehitystä.
Purkajat ja käyttäjät osaksi pohjoista kiertotalousmarkkinaa
Yksi este purkumateriaalin hyödyntämiselle lähistöllä on logistinen: uutta käyttökohdetta ei usein tiedetä purkamisen aikana. Siksi purkujätettä rahdataan varastoitaviksi odottamaan eri urakoitsijoiden tulevaisuuden työmaita.
Purkujätteitä ei seurata systemaattisesti eikä koota esimerkiksi kunnallisiin jätehuoltotilastoihin.
”Olisi tärkeää saada purkajat ja purkumateriaalien käyttäjät kohtaamaan”, Tuomela tiivistää.
”Pääkaupunkiseudulla kiertotalousmarkkinat ovat jo kehittyneet, ja materiaaleja hyödynnetään enemmän purkupaikan lähellä.”
Myös EU on direktiivillään kiinnittänyt asiaan huomiota. Vuoteen 2020 mennessä 70 prosenttia purkujätteestä olisi jo pitänyt hyödyntää, mutta Suomessa osuus on edelleen alle 60 prosentissa.
”Pyrimme lisäämään tietoisuutta purkuhankkeista myös osana kaavoitusta hyvissä ajoin. Yleisesti purkamissuunnittelun tulisi kuulua osaksi rakennussuunnitelmien alkua eikä loppua”, Tuomela toteaa.
Tutkimustiedon avulla purkamisesta pyritään tekemään entistä suunnitelmallisempaa ja ekotehokkaampaa. Purkujätteen pitäisi kuulua kiertotalousmarkkinaan ja olla osa rakentamisen lähtökohtaa, ei sen päätepiste.
