Ruutuaika ei ole lapselle aina haitaksi – yhteys parempaan tiedonkäsittelyyn nuoruudessa

Lasten ruutuaika ei ole yksiselitteisesti haitallista, todetaan Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistojen tutkimuksessa. Lapsuudesta alkaen suurempi ruutuaika oli yhteydessä parempaan tiedonkäsittelyyn nuoruudessa. Tutkimuksen mukaan tärkeintä on kuitenkin löytää tasapaino aktiivista ajattelua tukevan ruutuajan ja liikunnan välillä.

"Tulokset viittaavat siihen, että ruutuaika voi tukea lasten ja nuorten tiedonkäsittelyä. Keskeistä lienee se, millaisia toimintoja ruutuajalla tehdään", toteaa väitöskirjatutkija Petri Jalanko Jyväskylän yliopiston tiedotteessa. 

"Opettajien ja vanhempien tulisi kannustaa lapsia käyttämään laitteita ja ruutuja tavalla, joka edistää aktiivista ajattelua, ongelmanratkaisua, luovuutta ja oppimista", hän tiivistää.

Samalla nuorten vähäinen liikkuminen on merkittävä kansanterveydellinen haaste. Paikallaanolon on osoitettu heikentävän koulumenestystä, kun taas liikunnan tiedetään edistävän aivojen toimintaa erityisesti aikuisilla.

Tutkimuksessa selvitettiin, miten liikunta, paikallaanolo ja ruutuaika lapsuudesta nuoruuteen ovat yhteydessä tiedonkäsittelyyn nuoruudessa ja eroavatko yhteydet tyttöjen ja poikien välillä. Lisäksi tarkasteltiin liikunnan intensiteetin merkitystä näissä yhteyksissä. 

Lapsuudessa ja nuoruudessa tiedonkäsittelyyn vaikuttavat tekijät voivat heijastua pitkälle aikuisuuteen, kouluttautumiseen ja työelämään. 

Liikunnan ja ruutuajan yhteydet tiedonkäsittelyyn monisyisiä 

Nuoruuden työmuistin yhteys liikuntaan poikkesi tyttöjen ja poikien välillä. Tytöillä suurempi kevyen liikunnan määrä lapsuudesta alkaen paransi työmuistia nuoruudessa. Pojilla puolestaan suurempi ohjatun liikunnan määrä lapsuudesta nuoruuteen oli yhteydessä parempaan työmuistiin nuoruudessa.

Yllättäen vähäisempi itseraportoitu omatoiminen liikunta oli yhteydessä parempaan tiedonkäsittelyyn. Sen sijaan syke- ja liikemittarilla mitattu liikunta tai paikallaanolo eivät olleet yhteydessä tiedonkäsittelyyn. Eroja saattaa selittää se, että syke- ja liikemittarit eivät kerro, mitä nuori tekee liikkuessaan tai paikallaan ollessaan. 

"Tutkimuksemme osoittaa, että liikunnan ja paikallaanolon yhteydet tiedonkäsittelyyn ovat monisyisiä ja riippuvat sukupuolesta, mittausmenetelmästä ja liikunnan kontekstista. Lisäksi tytöt ja pojat voivat hyötyä erilaisesta liikunnasta aivoterveyden näkökulmasta", Jalanko lisää. 

"Tarvitsemme kuitenkin lisää interventiotutkimuksia syy–seuraussuhteiden ja sukupuolten välisten erojen selvittämiseksi. Lisäksi on tärkeää tutkia tarkemmin liikunnan intensiteetin vaikutuksia tiedonkäsittelyssä tapahtuviin muutoksiin."

Tulokset perustuvat Lasten liikunta ja ravitsemus (PANIC) -tutkimuksen kahdeksan vuoden seurantaan. Tutkimukseen osallistui 124 tyttöä ja 136 poikaa, joiden keski-ikä oli 15,8 vuotta. Liikuntaa ja paikallaanoloa mitattiin syke- ja liikemittauksen yhdistävällä mittarilla sekä kyselylomakkeella. Oppimista, tarkkaavaisuutta ja työmuistia arvioitiin CogState-testistöllä. Tutkimus on julkaistu Pediatric Exercise Science -tiedelehdessä.