Puoluekokouksessa Virta yhdistää, velkajarru jakaa

Kalle Pusa

Vihreät kokoontuvat viikonloppuna puoluekokoukseen Turun Kupittaalle. Tänä vuonna ei ole luvassa puheenjohtajavaaleja, joten kokouksen ytimessä on puolueen poliittinen ohjelma sekä puoluekokousaloitteet.

Puolue on kerääntynyt paikalle aurinkoisissa tunnelmissa. Viime syksyn kannatussyöksy on taittunut, ja puolue on herännyt “talvihorroksestaan”. Ylen mukaan puheenjohtaja Sofia Virtaa seuraa suorastaan hype.

Ensi vuoden eduskuntavaalien asetelmat ovat selvät: hallituspuolueiden suosio on romahtanut ja oppositiosta haastetaan. SDP:stä povataan pääministeripuoluetta, mutta kysymys siitä, ketkä heidän hallitukseensa mahtuvat, on vielä pahasti auki.

Mutta näistä on turha vielä puhua. Näin toteaa moni haastateltava. Hallitus muodostetaan vaalien tulosten perusteella, ja niihin on vielä pitkä aika.

Kupittaalla puhutaan siis politiikan sisällöstä. Ja sitähän vihreät rakastavat, ainakin jos yhtenä mittarina on pyydettyjen puheenvuorojen määrä.

Vaikka puoluekokousaloitteita on paljon ja ne käsittelevät politiikan lähes jokaista osa-aluetta, niin ennakkoon eniten kiinnostusta on herättänyt velkajarrusta irrottautumista kannattava aloite. Sen on allekirjoittanut 45 puoluekokousedustajaa.

Kupittaalla tunnelma on katossa

Vaikka viikonlopulta on odotettavissa vilkasta väittelyä, niin tunnelma Kupittaan palloiluhallissa on ollut energinen. Kannatuksen nousu näkyi myös kokoustajien puheissa.

Jotkut paikalla olijat ovat kymmenien puoluekokouksien veteraaneja, toiset paikalla ensimmäistä kertaa – tai pitkän tauon jälkeen.

Espoolainen Tiina Siivola toimi aikanaan vihreissä nuorissa, mutta nyt hän osallistuu ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen puoluekokoukseen.

“Odotan innolla, että pääsen tapaamaan muuta vihreää perhettä. Olin nuorissa aktiivisempi, mutta siitä on kymmenen vuotta. Tämä tuntuu kotiinpaluulta,” Siivola toteaa. 

“Täällä on hieman odottavainen tunnelma”, Susanna Sielo Espoon vihreistä toteaa. “Jopa sähköinen, kun kaikki odottavat velkajarruäänestystä.”

Sähköistä tunnelmaa aistii myös Helsingin vihreiden Kasper Kylmälä. Hänestä ilmassa on myös selvää innostusta. Tämä ei ole viime vuoden alavireinen tapaaminen, vaan todellinen hypekokous.

"Tunnelmasta voi aistia, että vihreiden kannatus voi hyvinkin lähteä nousuun”, Kylmälä kertoo. 

Sofia Virta on onnistunut puheenjohtajana

Kokous alkoi musiikkivideolla, joka juhlistaa vihreiden aktiivista oppositiopolitiikkaa. Sen viesti on selkeä: nyt on kova tahti päällä, ja vaaleja kohti lähdetään nousukäänteestä, ei kannatuskuopasta. 

Moni kiittää tästä puheenjohtaja Sofia Virtaa. 

“Sofialla on ihan hirveän kova hype”, eräs haastateltava toteaa Verdelle.

Virtaa kiitellään niin hänen sanomastaan kuin rohkeudestaan. Puheenjohtaja on onnistunut kevään aikana esiintymään Orpon politiikan selvänä haastajana. 

Helsinkiläinen Coel Thomas totesi Verdelle viime vuoden puoluekokouksessa, että hänestä Virralle tulee antaa aikaa kasvaa rooliinsa. Thomaksen mielestä kuluneen vuoden aikana näin tosiaan on tapahtunut.

“Sofia on ottanut rohkean politiikan asiakseen. Asioita ei tehdä sen vuoksi, että saadaan ääniä, vaan siksi, koska ne ovat oikein”, Thomas toteaa. 

Puolueessa puhutaan jopa Marin-ilmiöstä, jossa ääniä tarttuu joka suunnasta. Toki jotkut kertovat Verdelle, että ilmassa on pelkoa siitä, että vihreä sisältö unohtuu ja puhutaan liikaa henkilöstä, ei politiikan sisällöstä. 

Puolueen henkilöityminen Virtaan on Thomaksen mielestä kaksipiippuinen juttu. Toisaalta on hyvä, että puheenjohtaja on näkyvillä, mutta toki se vie aina tilaa itse politiikan substanssilta. Politiikan henkilöityminen ei ole kuitenkaan Thomasin mielestä vihreissä koskaan ollut ongelma. 

“Ehkä Ville Niinistön aikana sitä näkyi, mutta sekin johtui siitä, että hän vain oli niin käsittämättömän suosittu.”

Henkilökultti monipuolisuuden kustannuksella?

Virta on oikeastaan niin suosittu, että häntä kritisoivia täytyy puoluekokouksesta oikein etsimällä etsiä. Ja jopa hänen kriitikkonsa ovat yleisesti häneen tyytyväisiä. 

“Liityin puolueeseen, kun Sofia valittiin puheenjohtajaksi. Ajattelin, että nyt on se hetki, kun vihreät siirtyy oikealle. En ole tätä kuitenkaan itse nähnyt”, eräs haastateltava toteaa. 

Tämän lisäksi moni haastateltava mainitsee, että Virralla on taipumus pysyä vahvasti yhdessä aiheessa, jolloin perinteiset vihreät teemat jäävät taka-alalle.

“Virta puhuu lapsista ja nuorista, sillä he ovat hänen vahvaa osaamista. Toivoisin kyllä, että myös ympäristönsuojelu saisi tilaa”, eräs vanha vihreä toteaa.

Kokouksen alussa puheenjohtaja Sofia Virta kulki lavalle raikuvien aplodien saattelema ja taustalla soi Ellinooran Kultainen sukupolvi.

Pelot vihreiden henkilöitymisestä eivät liene siis täysin turhia. 

Velkajarru jakaa puoluetta

Vihreät liittyi syksyllä niin kutsuttuun velkajarruun, ja päätös on jakanut puoluetta. Velkajarrun tarpeellisuudesta, todellisesta merkityksestä ja vaikutuksista niin Suomen kuin vihreiden tulevaisuuteen on väitelty läpi kevään. 

Kokoukseen on tullutkin usean nimekkään vihreän allekirjoittama aloite, jossa vaaditaan vihreiden eroa velkajarrusovusta.

Kritiikkiä on tullut niin velkajarrun sisällöstä kuin itse prosesseista. Joidenkin mielestä näin merkittävä päätös olisi pitänyt tuoda esimerkiksi puoluekokoukseen puolueen jäsenten päätettäviksi.

Eräs haastateltavista näkeekin, että tässä on talouspolitiikan lisäksi kyse myös jonkinlaisesta luottamusäänestyksestä puolueen johdolle ja erityisesti eduskuntaryhmälle. 

Yksi velkajarrun näkyvimmistä kriitikoista, ja allekirjoittajista aloitteen takana, on tamperelainen aluevaltuutettu Perttu Jussila. 

“Pidän velkajarrua vitsinä. Ei muilla puolueilla ole mitään mahdollisuuksia kaivaa jostain kymmenien miljardien sopeutuksia. Tämä on teatteria, ja erityisesti kokoomuksen tapa näivettää talouspoliittinen keskustelu siihen, että kuka leikkaa ja eniten. Vihreät on nyt lähtenyt mukaan Orpon teatteriin”, Jussila lataa.

Jussila ymmärtää kyllä perusteet, että parempi olla mukana sovussa kuin ulkona, mutta velkajarrulla ei ole hänestä mitään uskottavuutta. Siksi siinä ei pidä olla mukana. Jussila pitää myös hyvänä keskustelua ja kritiikkiä puolueen prosesseista, vaikka ei täysin ymmärrä, miten eduskuntaryhmä olisi voinut toimia toisin. 

Jussilan mukaan kysymys jakaa, mutta ei ole kuitenkaan repivä. Poliittisiin liikkeisiin kuuluu linja-eroja, ja tässä osutaan juuri talouskysymyksiin, jotka ovat aina vihreissä jakaneet mielipiteitä. 

“Puoluejohdon luottamus arvioidaan puolueen henkilövaaleissa. Tämä on sen sijaan pelkkää talouskeskustelua”, Jussila toteaa.  

Yksi aihe ylitse muiden

Joitain kokoustajia harmittaa, että velkajarru on nostettu mediassa niin keskiöön. Viikonlopun aikana päätetään koko poliittisesta ohjelmasta, jonka sisällöstä saadaan lisää kunnianhimoa ja paljon konkretiaa hallitusneuvotteluihin.

“Helppohan se on ymmärtää, miksi media on niin kiinnostunut velkajarrusta. Se on niin selkeä kyllä/ei -kysymys, mutta tänä viikonloppuna käsitellään myös paljon perinteistä ja tärkeää vihreää politiikkaa”, eräs haastateltava sanoo. 

Haastateltavan mielestä pitäisi puhua enemmän vaikkapa tekoälyaloitteista. Tämä ovat ensimmäinen puoluekokous niin kutsuttuna tekoälyaikana, ja olisi tärkeää, että juuri vihreät profiloituisivat näissä teemoissa. 

Mediaa ei viikonlopun velkajarrujumiutumisesta voi yksin syyttää. Lähes kaikki haastateltavat mainitsevat velkajarrun yhdeksi viikonlopun, ja kevään, suurista keskustelunaiheista.

Tekoäly jää siis tällä kertaa taka-alalle. 

Ollako velkajarruteatterissa lavalla vai katsomossa?

Lauantaina iltapäivällä koittaa vihdoin hetki, jota moni on odottanut: keskustelu velkajarrusta alkaa. Puheenvuoroja pidetään kymmeniä, niin sovun puolesta kuin sitä vastaan. 

Puheenvuorojen aikana tulee hyvin selväksi, ettei velkajarruun usko moni eikä kukaan pidä sitä erityisen täydellisenä ratkaisuna. Kyse jarrussa on joko periaatteesta, kilpailukyvystä, mekanismista tai, kuten monet sanovat, poliittisesta teatterista. 

Joten keskustelu pyöriikin oikeastaan sen ympärillä, kannattaako teatterissa olla lavalla vai katsomossa? 

Salissa pidettyjen puheenvuorojen perusteella on myös selvää, ettei tässä taida sittenkään olla kyse mistään luottamusäänestyksestä, vaan talouspolitiikan sisällöstä. Eduskuntaryhmän tärkeää työtä ei kyseenalaisteta, eikä sopupäätöksen perusteluista oikeastaan edes olla eri mieltä.

Puhujat vetävät niistä vain eri johtopäätöksiä. 

Keskustelu velkajarrusta ei ole repivää eikä se henkilöidy. Talouskeskustelun laatu salissa on oikeastaan korkeaa. Puhujat viittaavat kansainvälisiin finanssimarkkinoihin, EU-sääntelyyn, hyvinvointivaltion haasteisiin ja inflaatioon.

Muutama puheenvuoro jopa kehuu sitä, että vihdoinkin vihreissä ollaan näin kiinnostuneita taloudesta. 

Lopullinen äänestys velkajarrusta järjestetään tänään sunnuntaina. Siihen asti voivat kokousedustajat vain spekuloida, sumplia ja lobata. Yksi asia on kuitenkin varmaa: jonkinlainen päätös tehdään. 

Miten päätös otetaan vastaan kentällä, jää nähtäväksi.

Turkulaisella kaupunginvaltuutetulla Aino Röngällä on tästä selkeä näkemys.

"Tämä puolue on yleensä ollut jakautunut oikeisto–vasemmisto -akselilla. Jos tämä on jollekin kynnyskysymys, niin he eivät välttämättä olisi täällä", Rönkä summaa.

Oikaisu 12:48: Korjattu Röngän kommenttia. Rönkä viittasi puolueen jakoon, ei itse päätökseen.