Velkajarrun ulkopuolelta ei tehdä vihreää talouspolitiikkaa
Velkajarrusopimuksesta irtautuminen ei poista julkisen talouden sopeutustarvetta mutta kaventaa vihreiden mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, rakennetaanko talouspolitiikka leikkausten, veroratkaisujen vai oikeudenmukaisten rakenteellisten uudistusten varaan, kirjoittaa Lauri Lavanti puheenvuorossaan.
Viime syksynä vihreät osallistuivat Kirkkonummen talousarvioneuvotteluihin. Neuvotteluissa ilmastokoordinaattorin tehtävä saatiin muutettua puolipäiväisestä kokopäiväiseksi, kävelyn ja pyöräilyn tavoitteita nostettiin ja järjestöavustukset palautettiin edellisen vuoden tasolle.
Kunnan koulujen resurssien osalta vihreiden tavoite ei toteutunut, eikä Kirkkonummella vakinaistettu aiemmin määräaikaisia kouluvalmentajia. Kompromisseja tehtiin, ja osa niistä kirpaisi.
Ratkaisevaa oli kuitenkin se, että pöydässä oltiin. Ja sieltä saatiin se, mikä oli poliittisesti saatavissa.
Vihreiden puoluekokous käsittelee tulevana viikonloppuna aloitetta, jossa 45 jäsentä esittää, että vihreiden tulisi irtautua parlamentaarisesta velkajarrusopimuksesta. Aloite on samanlainen valinta, mutta paljon isommassa mittakaavassa: olemmeko mukana vaikuttamassa asioihin vai emme?
Aloitteen huoli on aito ja hyvin perusteltu. Tällä hallituskaudella on nähty, miten vastuun valtiontalouden parantamisesta kantavat lapset, vammaiset ja heikosti toimeentulevat, eikä velkajarru mitenkään estä samanlaisen politiikan jatkumista. Samaan aikaan usko siihen, että velkajarru pannaan sellaisenaan täytäntöön, vaikuttaa heikolta. Kuten Fatim Diarra tiivisti: "En usko, että löytyy semmoista poliittista pohjaa, jolla niin suuria leikkauksia tullaan toteuttamaan."
Onkin syytä katsoa tarkasti, mitä on tullut sovittua. Puolueet sitoutuivat sopeuttamaan julkista taloutta 8–11 miljardilla eurolla ensi vaalikaudella. Luvut ovat suuria. On kuitenkin tärkeä huomata, kuten Atte Harjanne muistuttaa, että velkajarru "ei ole jäykkä leikkauspakko, eikä se poista hallituksen valtaa ja vastuuta talouspolitiikasta". Tai kuten Saara Hyrkkö korosti: "taloustehostaminen ei ole synonyymi leikkauksille".
Toisin sanoen: määrä on päätetty, mutta tapaa ei. Jokainen tuleva hallitus päättää, miten tavoitetta kohti kuljetaan. Mikäli vihreät poistuvat sopimuksesta, sopeutuksen määrä ei muutu, mutta sisältö muuttuu – olennaisesti.
Toki velkajarru sitoo tulevien hallitusten käsiä toimien suunnan ja suuruuden suhteen. Parlamentaarisilla sopimuksilla nimenomaan haetaan pitkäjänteisyyttä, kuten Oras Tynkkynen asiaa kuvasi. Ne ovatkin käytännössä ainoa keino, jolla ylivaalikautisia ongelmia voidaan ratkoa. Suomen julkisen velan suunnan taittaminen on sellainen ongelma. Toinen vastaava on ilmastonmuutoksen torjuminen. Ratkaisut molempiin vaativat sitoutumista yli yksittäisten hallituskausien, eikä sellaisten kanssa haluta neuvotella, jotka eivät pidä sovitusta kiinni.
Kun olemme mukana, voimme edistää vihreää talouspolitiikkaa: markkinoiden tehokasta käyttöä, ulkoisvaikutusten hinnoittelua sekä niiden tukemista, joita markkinat eivät palvele. Tämä raami on kirjattu myös puolueen ohjelmiin. Periaateohjelman mukaan veroja peritään maksukyvyn ja aiheutuvien haittojen mukaan. Ulkoisvaikutukset hinnoitellaan, jotta markkinat toimivat oikein. Tai kuten tenteissä on tapana sanoa: “saastuttaja maksaa”.
Vihreiden talouspolitiikka on vastasyklistä. Siinä vastataan kroonisiin alijäämiin rakenteellisilla uudistuksilla ja siirretään verotusta työstä haittoihin tinkimättä hyvinvointivaltion perustasta. Mikäli vihreät eivät ole vaikuttamassa ensi hallituskauden päätöksiin, mikään ei takaa näiden asioiden toteutumista. Jos irtaudumme velkajarrusopimuksesta, emme voi tehdä tavoitteidemme mukaista politiikkaa.
Tamperelainen kaupunginvaltuutettu Lauri Nevanperä tiivisti asian Threadsissa osuvasti. Hänen mukaansa Suomi ei tarvitse uutta puoluetta, joka väistää julkisen talouden kysymykset. Velkaantuminen ja hyvinvointivaltio pitää ottaa vakavasti. Nykyhallitus leikkasi vain köyhimmiltä ja teki ekonomistienkin kritisoimia veronalennuksia, Nevanperä kirjoittaa ja jatkaa: "Tämä tie on kuljettu loppuun. Vihreiden pitää olla vaihtoehto, joka uskaltaa sanoa, että kaikkien pitää osallistua. Heikompiosaiset ovat osansa tehneet. Vihreiden pitää olla vaihtoehto, jonka politiikkaa ohjaa taloustiede, ei eturyhmät tai vaalimatematiikka."
Vihreät on Suomen johtava markkinaliberaali puolue. Velkajarrussa on kysymys suomalaisen talouspolitiikan suunnasta seuraavalla vaalikaudella.
Haluammeko vaikuttaa, vai olla ulkopuolella?
Lauri Lavanti
Kirjoittaja on vihreä kunnanvaltuutettu ja valtuustoryhmän puheenjohtaja Kirkkonummella
