Tekoälymurroksen suomalaiset pullonkaulat
Suomi jää tekoälymurroksessa jälkeen politiikan, ei teknologian vuoksi, kirjoittaa Oskari Lahtinen. Kehitystä jarruttavat erityisesti hajautunut hallinto, varovaisuus ja puuttuva johtajuus. Virosta olisi kiire ottaa mallia.
Tekoäly on hyvinvointivaltion kohtalonkysymys. Suomen tulisi pystyttää rakenteet ja saada aikaan samanlainen tahtotila, jolla Viro vie tekoälyasiaa eteenpäin – tätä aihetta on hiljattain Verdessä käsiteltykin.
Suomen tulee ratkaista ainakin seuraavat neljä ongelmaa liikkuakseen Viron suuntaan.
Pääministerin tulisi ottaa asia omakseen
Suomi ei uhkaa epäonnistua tekoälymurroksessa teknisesti vaan poliittisesti. Viron entinen presidentti Toomas Ilves priorisoi aikanaan valtion digitalisoinnin kaiken muun edelle. Tämän seurauksena Virolla on nyt modernit rakenteet, joihin integroida tuorein tekoäly verrattain pienellä vaivalla. Maan nykyinen pääministeri Kristen Michal kertoi juuri Viron pyrkivän tekoälyn soveltamisen johtajaksi. Se integroi tekoälymenetelmät kaikille yhteiskunnan sektoreille ja pyrkii kaksinkertaistamaan maan bruttokansantuotteen vuoteen 2035 mennessä.
Suomessa kukaan ei ole ottanut vastaavaa omistajuutta valtion digitalisoinnin tai tekoälymurroksen suhteen.
Meillä tekoälymurrosta ratkotaan tällä hetkellä yhteistyöfoorumeilla. Hallinto kartoittaa, melko vaatimattomalla budjetilla, mitä pitäisi tehdä. Viime viikolla entinen pääministeri Juha Sipilä kuitenkin väläytti tekoälymurrosta ratkaisuna Suomen kestävyysvajeeseen. Seuraavan pääministerin tulisi astua Sipilän raottamasta ovesta.
Tällä hetkellä voi olla vaikea olla optimistinen seuraavan hallituskauden suhteen, sillä ainakaan nykyinen hallitus ei käytännössä keskustele lainkaan tekoälystä julkisuudessa. Leikkaus- ja veronkorotuspuheen dominanssi kielii, ettei meillä vielä ole eteenpäin vievää visiota.
Tekoäly ei kuitenkaan odota. Paineen muuttua tulisi tuntua välittömästi, ja sen tulisi tulla valtionhallinnon huipulta. Ilman tätä muut korjausliikkeet ovat toissijaisia.
Suomessa ollaan varovaisia
Varovaisuus on Suomen poliittisen järjestelmän kulttuurinen ilmiö. Tekoälyyn tutustutaan virkamieskunnassa tunnustelujen, pilottien ja kartoitusten kautta. Eri pilotteja on kymmeniä. Ne vaikuttavat kuitenkin olevan vaihtelevasti yhteensopiva kokonaisuus pitkin hallinnon tasoja, siiloutuneina eri puolille maata. Niiden skaalaaminen voi täten olla haastavaa ja toimivatkin pilotit uhkaavat jäädä paikallisiksi.
Esimerkiksi HUS on ottanut käyttöön tekoälyratkaisuja. On kuitenkin epäselvää, milloin TYKSissä tai TAYSissä nähdään vastaavat uudistukset, koska kyseessä on HUSin uudistus, ei koko terveydenhuollon.
Virossa murroksen toteutus koskee suuria rakenteita, jotka jakavat yhteisen digitaalisen infran ja johon kuuluvat terveydenhuolto, koulutus, julkishallinto ja liike-elämän tukeminen. Skaalautuvuus on käytännössä sisäänrakennettua.
Suomen hallintorakenne on hajallaan
Suomessa ei ole yhtä julkista sektoria, jolla tekoäly voitaisiin ottaa käyttöön. Meillä on hyvinvointialueet, valtionhallinto ja yli 300 melko autonomista kuntaa. Kukin puuhaa vähän omaansa ja vuoropuhelu hallinnonalojen välillä on vähäistä. Viro suunnitteli hallintorakenteensa ikään kuin puhtaalta pöydältä Neuvostoliiton hajottua. Suomessa on rakennettu kerrosta kerroksen päälle.
Kuten valtiovarainministeriön johtava asiantuntija Aleksi Kopponen totesi, valtion rakenne on sedimentaarinen. Nopeita muutoksia tapahtuu vain kriisitilanteissa, kun tarve muutokselle on tarpeeksi vahva. Vaatisi ennennäkemättömän lainsäädäntöprojektin muuntaa Suomen hallintorakenteet tekoäly-yhteensopiviksi lyhyessä aikaikkunassa. Suomessa ei myöskään ole yksittäistä tahoa, joka voisi helposti toteuttaa muutoksen. Tahtotilan tulisi olla yhteinen, kulttuurinen ja pääministerilähtöinen.
Tarvitsemme jaetun teknisen alustan
Virolla on X-Road, jossa viranomaisten data liikkuu jouhevasti ja jossa ihmiset voivat tunnistautua yhdellä kertaa eri palveluihin. Suurin osa päällekkäisyydestä on karsittu digitaalisesta asioinnista. Suomen X-road -perustainen Suomi.fi-järjestelmä on otettu hajanaisemmin käyttöön, ja digitaalinen asiointi on Suomessa yhä verrattain kömpelöä ja hidasta. Saadaksemme Viron kiinni, tarvitsemme yhteisen alustan. Tekoälymurros edellyttää digitalisaatiota, ja seuraavan hallituksen tulisikin tehdä siitä muiden asioiden edelle ajava ykkösprioriteetti.
Tekoälymurros ei oikeastaan ole yksi politiikan alalaji muiden joukossa vaan julkisen sektorin täysremontti. Viro on lähtenyt fiksusti liikkeelle ja johtaa pian Eurooppaa esimerkillään. Meillä keskustelu pyörii edelleen sen ympärillä, tulisiko leikata lisää vai kenties nostaa veroja. Ongelmamme ratkeavat kuitenkin vasta, kun käymme käsiksi niiden rakenteellisiin juurisyihin.
Toimiakseen tulevaisuudessa julkinen sektori tarvitsee uuden toimintalogiikan. Paras ehdokas tähän on tekoälyä laajasti hyödyntävä digitaalinen hallinto.
Oskari Lahtinen
Kirjoittaja on turkulainen psykologian tutkija
