Onko sivistys sittenkin palaamassa Turkuun?
Turun valtuuston ratikkapäätös herättää toiveita. Kaupunki on jättämässä “Turun taudin” taakseen ja palaamassa järjen käyttöön. Edessä on silti vuosien työmaa, ennen kuin ratikan hyödyt hiljentävät epäilijät, kirjoittaa tamperelainen Oke Rouhe.
Vanhan vitsin mukaan sivistys Suomessa on aikoinaan lähtenyt Turusta, eikä ole sittemmin sinne palannut. Eilisen valtuustopäätöksen jälkeen alkaa kuitenkin varovasti vaikuttaa siltä, että 1960- ja 1970-luvuilla jyllännyt Turun tauti alkaa vihdoinkin helpottua, ja kaupunkikehittämisen järki on hiipimässä takaisin päätöksentekoon.
Tamperelaisesta näkökulmasta olisi tietenkin helppo irvailla Turun ratikka... anteeksi, raitsikkapäätöksen syntyneen erinomaisen esimerkin imussa, mutta äänestystulos oli aivan liian tiukka ja vastustajien argumentit sen verran mielikuvituksellisia, että tuollainen analyysi olisi karkea yksinkertaistus. On syytä muistaa sekin, että Tampereella asian kanssa kipuiltiin yli sata vuotta, koska ensimmäinen aloite asiasta tehtiin jo vuonna 1907. Kun tamperelaiset vielä jahkailivat, ehtivät turkulaiset päättää, suunnitella ja rakentaa sähköraitsikkansa, ajella sillä yli 60 vuotta ja vielä purkaakin sen vuosikymmeniä ennen ensimmäistäkään tamperelaista ratikkakyytiä.
Varmaa kuitenkin on, että kun seuraavien seitsemän laihan vuoden jälkeen turkulaiset saavat maistaa muutaman lihavan raitsikkavuoden satoa, sitkeinkin kiskoliikenteen vastustaja kääntyy myöntämään, että kyllähän se oikeasti onkin aika hyvä kapistus. Yhtä varmaa on, että ensin edessä on itku ja hammastenkiristys, kun työmaa sotkee paikat ja liikkumisen vuosiksi. Toivottavasti Turussa otetaan tässä oppia Tampereelta ja hoidetaan työmaa-aikaiset opasteet ja reitit paremmin, jotta radanvarren toimijat selviävät välivaiheen yli nauttimaan sen hedelmistä.
Hedelmiä nimittäin on tulossa. Tampereella ratikka ei ollut vielä aloittanut liikennöintiäkään, kun jatkosta päätettiin äänin 56–11, ja muutaman vuoden kokemuksella seuraava jatkopäätös olikin jo yksimielinen. Ratikan kätevyys on todeksi havaittu ja käyttäjämäärät kasvaneet. Tuore tunnustus Tampereen ratikan menestyksestä parin viikon takaa on kaupungin valinta vuoden pohjoismaiseksi raitiotiekaupungiksi. Luontevaa lienee, että Turku seuraa tittelinhaltijana viimeistään kymmenen vuoden sisällä – siis jos valtio rahoittaa ja Museovirasto suo.
Kuvaavaa kehityksen tuskaisuudelle on se, että Turun niukka päätös on ehdollinen: valtion pitää laittaa kättä taskuun vähintään 30 prosentin osuudella. Myös äänestystulos, 36 ääntä puolesta ja 31 vastaan, osoittaa, että lähes puolet valtuustosta vastusti hanketta, vaikka uskottavaa vaihtoehtoista visiota kaupungin kasvun ja joukkoliikenteen ratkaisemiseksi ei juuri ole nähty.
Joka tapauksessa päätös on nyt tehty, joten onnittelut siitä. Nyt alkaa se helppo osuus, jossa tietenkin tamperelaisen esimerkin mukaisesti pysytään budjetissa ja aikataulussa.
Mutta yksi ratikkapäätös Tampereellakin sössittiin, joten siinä älkää noudattako huonoa esimerkkiä. Jopa hesalaiset tietävät, että ratikan oikea väri on vihreä.
Onnea odotukseen. Seitsemän vuotta vilahtaa nopeasti.
Oke Rouhe
Kirjoittaja on syntyperäinen tamperelainen, joka on 1970-luvulla matkustanut raitsikalla Korppolaismäkeen mummolaan
