Uusi biodiversiteettitutkimus tarkastelee kokonaisvaltaista muutosta yhteiskunnassa
Uusi tutkimus tarkastelee biodiversiteettiä biologisten, kulttuuristen ja yhteiskunnallisten tekijöiden vuorovaikutuksena. Pelkkä haittojen vähentäminen ei riitä, vaan myös uusiutumis- ja sopeutumiskykyä tulee vahvistaa.
Suomen ensimmäinen biodiversiteettitieteiden laitos aloitti Turun yliopistolla viime kuussa. Samaan aikaan Springer on julkaissut Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen laatiman artikkelin luonnon monimuotoisuuden ja uudistavan kehityksen välisestä suhteesta.
Tutkijoiden mukaan biodiversiteettitutkimus kehittyy perinteisestä biologisesta painotuksesta kohti monitieteisempää lähestymistapaa. Ihmisen toiminta ja kulttuuriset käytännöt ovat keskeinen osa biodiversiteettiä.
Luonnon köyhtymistä on tarkasteltu artikkelissa uudistavien eli regeneratiivisten elävien järjestelmien näkökulmasta. Tässä tarkastelutavassa paikallista elinvoimaa ja -kykyä pyritään vahvistamaan sekä ihmisten ja muun luonnon monimuotoisuutta ja hyvinvointia lisäämään. Samalla tulee kunnioittaa alueen ominaispiirteitä.
"Tämä ei korvaa esimerkiksi elinympäristöjen ennallistamista vaan täydentää ekologisia toimia huomioimalla ihminen erottamattomana osana luontoa", Turun yliopiston tutkijatohtori Anu Veijalainen sanoo.
Elinympäristöjä pitää myös uudistaa
Tutkijoiden mukaan elävien järjestelmien uusiutumis- ja sopeutumiskyky, eli regeneratiivisuus, on ajankohtainen aihe kestävyyskeskusteluissa ja käytännön ratkaisuissa. Uusi biodiversiteettijulkaisu pyrkii tuomaan aiheeseen lisävalaistusta ennen kaikkea käsitteellisellä tasolla.
Kiinnostus on lisääntynyt, koska ihmisen toiminnan pitkäaikaiset vaikutukset ovat heikentäneet monia elämää ylläpitäviä luonnonjärjestelmiä. Pelkkä haitallisten vaikutusten vähentäminen ei enää riitä: tarvitaan myös elinympäristöjä ennallistavia ja uudistavia toimia.
Julkaisun keskeinen havainto on, että biodiversiteetti tulee ymmärtää dynaamisena ilmiönä. Se ei ole vain kokoelma erillisiä lajeja ja ekosysteemejä, vaan lisäksi biologisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden vuorovaikutusten summa.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija ja dosentti Matti Salon mukaan luonnon monimuotoisuuden ymmärtämiseksi voi ajatella, miten erilaisia tai samanlaisia eri eliöt ovat, miten niiden tavat olla vuorovaikutuksessa keskenään ja elottoman luonnon kanssa vaihtelevat ja miten kaikki tämä jakautuu tilassa ympärillämme.
"Koska monimuotoisuus on luonnon ominaisuus, sen tasolla on erilaisissa tilanteissa erilainen ekologinen merkitys. Usein voidaan kuitenkin nähdä, että korkea monimuotoisuus lisää luonnon järjestelmien tuottavuutta ja niiden kykyä puskuroida ympäristömuutoksia", Salo kertoo.
Paikalliset käytännöt vaikuttavat oleellisesti luonnon monimuotoisuuteen
Julkaisu nostaa esiin myös biokulttuurisen monimuotoisuuden, jossa keskeistä on luonnon ja kulttuurin välinen vuorovaikutus. Erityisesti paikallisissa ympäristöissä ihmisten tavat muokata elinympäristöjä ja harjoittaa elinkeinoja voivat vaikuttaa biodiversiteettiin sekä myönteisesti että kielteisesti.
"Ehdotamme, että biodiversiteetti ymmärretään elävien järjestelmien ominaisuutena. Tällainen lähestymistapa voisi tukea käytännön suunnittelun ja päätöksenteon muutosta nopeammin kuin pyrkimys vaikuttaa muutokseen ihmisten luontosuhteen syvenemisen kautta", Veijalainen kertoo.
Julkaisun mukaan regeneratiivinen kehitys ei automaattisesti johda myönteisiin ekologisiin vaikutuksiin, vaan biodiversiteetin vahvistaminen edellyttää edelleen selkeästi määriteltyjä ja tavoitteellisia toimia. Käsitteellinen keskustelu biodiversiteetin ja regeneraation rajapinnoista voi kuitenkin tukea sellaisten työkalujen ja arviointitapojen kehittämistä, jotka huomioivat paremmin luonnon ja yhteiskunnan välisen vuorovaikutuksen.
Monitieteinen näkökulma biodiversiteettiin
Vaikka julkaisussa yhdistetään yhteiskunnalliset ja kulttuuriset näkökulmat ekologiseen tietoon, biodiversiteetin ekologinen perusta säilyy.
Sama lähestymistapa on uudella biodiversiteettitieteiden laitoksella. Se sopii laitoksen tavoitteeseen tarkastella biodiversiteettiä ja siinä tapahtuvia muutoksia useista tieteenaloista käsin.
Biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari E. Sääksjärvi Turun yliopistosta kertoo, että luonnon köyhtymisen hidastaminen on edelleen mahdollista. Se vaatii kuitenkin onnistuakseen laajaa muutosta, joka kattaa kaikki yhteiskunnan sektorit, tasot ja toimijat.
"Luonnon monimuotoisuuden ja uudistavan kehityksen suhdetta luotaava tutkimus viitoittaa tietä uudenlaiselle biodiversiteettitutkimukselle, jonka tavoitteena on kehittää työkaluja luonnon köyhtymisen hidastamiseksi. Tutkimus laajentaa kenttää, jota on perinteisesti lähestytty erityisesti luonnontieteellisestä näkökulmasta, vaikka tarve monitieteiselle lähestymistavalle on ollut jo pitkään tiedossa", Sääksjärvi sanoo.
