Englannin vihreä puolue ponnistaa vasemmalta työväenpuolueen ohi

Kalle Pusa

Maaliskuussa 2026 Englannin mielipidemittauksissa jysähti. Green Party of England and Wales -puolue (GPEW) ohitti työväenpuolueen (Labour) kyselyissä ja saavutti 19 prosentin kannatuksen.

Vihreiden nousu tänä keväänä on ollut päätähuimaava. Pitkään marginaalipuolueena toiminut vihreä puolue on noussut vastavoimaksi perinteisille liberaaleille vasemmistopuolueille. Puolue uhkaa etenkin pääministeripuolue Labourin valta-asemaa.

Vihreällä puolueella on Englannissa pitkä historia, jossa yhdistyy niin ekologisuus, ympäristöaktivismi kuin vasemman laidan talouspolitiikka. Puoluetta johtaa karismaattinen Lontoon kaupunginvaltuutettu Zack Polanski, joka tarjoaa vaihtoehdon nykypolitiikkaan kyllästyneille briteille.

Polanski on toiminut Lontoon kaupunginvaltuutettuna vuodesta 2021 ja on koulutukseltaan näyttelijä. Juutalaistaustainen Polanski on myös vegaani sekä absolutisti. Jos hän nousisi maan johtoon, olisi hän Iso-Britannian ensimmäinen avoimesti homoseksuaali pääministeri. Polanskin johdolla puolue on saavuttanut ennennäkemätöntä suosiota gallupeissa.

Englannissa käydään paikallisvaalit 7.5.2026. Sen tulos näyttää kuinka korkealle vihreiden nousukiito voi yltää.

Vasemman laidan ympäristöpuolue

Englannin ja Walesin vihreä puolue rakentuu pitkälti tutuille vihreille ja liberaaleille teemoille. He puolustavat ympäristöä, vapaata maahanmuuttoa, julkisia palveluja, vähemmistöjen oikeuksia ja huumelainsäädännön uudistamista. Englannin ja Walesin vihreät sijoittuivat europarlamentissa ollessaan Euroopan vihreisiin.

Vihreät olivat myös vahvasti Euroopan unioniin jäämisen puolella. Nyt he tavoittelevat paluuta unioniin.

Ei mene täysin metsään, jos kuvaa Englannin vihreitä Suomen vihreän liiton ja vasemmistoliiton sekoitukseksi. Vihreiden talouspolitiikan keskiössä on omaisuusvero, joka koskettaisi miljonäärejä ja miljardöörejä. Varallisuuserot ovat kasvaneet Iso-Britanniassa merkittävästi. Vero on äänestäjien keskuudessa suosittu mutta sen kriitikot pelkäävät sen johtavan omaisuuden pakenemiseen saarivaltiosta. Muun muassa tästä syystä hallitseva työväenpuolue ei veroa aja.

Kriitikot kutsuvat Englannin vihreiden talouspolitiikkaa niin sosialismiksi, antikapitalismiksi kuin degrowth-liikkeeksikin. Puolueen talousohjelman lukeminen paljastaa, että puolue kannattaa säänneltyä kapitalismia, jossa olisi vankat sosiaaliset turvaverkot sekä toimivat julkiset palvelut.

Junaliikenne on Englannissa pitkälti yksityistettyä. Vihreiden kärkiteemoina onkin Englannin rautatieliikennöinnin palauttaminen kansalliseen omistukseen. GPEW on siis todellinen junapuolue, jonka mukaan raideliikenteen raju yksityistäminen 1990-luvulla on ollut virhe. Tämän lisäksi puolue ajaa liikkumistapahierarkiaa, joka edistäisi jalankulkua ja pyöräilyä yksityisautoilun kustannuksella. Tuttuja vihreitä teemoja ympäri Eurooppaa.

Aivan täydellinen hengenheimolainen Englannin ja Walesin vihreät eivät Suomen vihreiden kanssa ole. Englannin vihreät vastustavat virallisen kannan mukaan ydinvoimaa ja haluavat hankkiutua siitä eroon. Toinen erottava tekijä on ollut Englannin vihreiden nuiva suhtautuminen Natoon. Puolue oli pitkään hyvin kriittinen liittoumaa kohtaan mutta Ukrainan sodan kiihtymisen jälkeen he vaihtoivat kantansa Nato-myönteiseksi. Viime vuosina kritiikki on kuitenkin yltynyt. Moni vihreä vaatii Britannian eroa puolustusliitosta.

Suomalaisille puolueen puheenjohtaja Polanskin kommentit Vladimir Putinista saattavat särähtää korvaan. Maaliskuussa 2026 Polanski nimittäin totesi, että hänestä Donald Trump on Iso-Britannialle uhka siinä kuin Putinkin. Kommentti herätti pienimuotoisen kohun myös Englannin vihreiden kannattajissa, jotka tulkitsivat kommentin Putinin hyökkäyssodan vähättelyksi.

Poliittiset vastustajat syyttävät vihreitä populismista

Polanskin johdolla vihreät ovat asemoineet itsensä selvästi puoluekentän vasemmalle laidalle. Polanskin viestintää voisi luonnehtia vasemmistopopulistiseksi, ja nyt kun valokeila on osunut vihreisiin, ei ole täysin vältytty kohuilta.

Puolue kosiskelee Iso-Britannian muslimivähemmistöä, joista osa on pettynyt työväenpuolueen Palestiina-linjaan. Tammikuussa 2026 paljastui, että puolue oli tehnyt urdunkielisiä vaalimainoksia, joissa se syyttää Labour-hallituksen liehakoivan Intian hindunationalistista Narendra Modin hallitusta.

Englannin oikeistopopulistinen Reform UK -puolue sekä konservatiivilehti Telegraph syyttävätkin vihreitä siitä, että he yrittävät populistisesti hyödyntää jännitteitä eri etnisten ryhmien välillä ja voittaa näin vähemmistöjen ääniä. Britannian vaaleissa on havaittu uskonnollisten ja etnisten ryhmien yhtenäistä äänestyskäyttäytymistä, jota eri puolueet ovat yrittäneet hyödyntää.

Sektarianismiksi kutsuttu ilmiö ja sen vaikutukset tuloksiin ovat kuitenkin kiistanalaisia. Useita vihreitä poliitikkoja on syytetty myös antisemitismistä. Nämä syytökset liittyvät Israelin ja Palestiinan väliseen vuonna 2023 eskaloituneeseen konfliktiin, joka toi Lähi-idän tilanteen Iso-Britannian sisäpolitiikan arkeen.

Antisemitismisyytöksiä on hyvä peilata sitä vasten, että perinteisesti Iso-Britannia on tukenut vahvasti Israelia, eikä maan tuhoisa hyökkäyssota ole juuri tätä kantaa heiluttanut.

Kyseessä voi olla toki vain Reform UK -puolueen vaaliase. Englannissa on paikallisvaalien alla puhuttu paljon etnisten ryhmien välisistä konflikteista. Esimerkiksi vuonna 2022 Leicesterissä jännite hindujen ja muslimien välillä johti käsirysyihin ja mellakointiin. Myös antisemitistiset hyökkäykset ovat olleet kasvussa.

Tuorein kohu on Polanskin reaktio huhtikuun lopulla Lontoon Golders Greenissä tapahtuneeseen puukotukseen. Mies puukotti kahta juutalaismiestä keskellä päivää ja Polanski jakoi twiitin, jossa kritisoitiin poliisin käytöstä kiinniottotilanteessa. Polanskin mukaan poliisi käytti liikaa voimaa maassa makaavaa miestä kohtaan. Polanskin kriitikkojen mukaan epäillyllä oli poliisin videolle tallentuneessa tilanteessa yhä puukko kädessään eli hän oli yhä vaaraksi poliiseille.

Pääministeri Keir Starmer kutsui Polanskin reaktiota häpeälliseksi ja sanoi, ettei Polanski ole pätevä johtamaan mitään poliittista puoluetta. Lontoon poliisi tutkii puukotusta terroristisena tekona.

Polanski pahoitteli myöhemmin viestin jakamista kiireessä. Tapaus vahvisti kuitenkin kriitikoiden kuvaa siitä, että hän reagoi liian nopeasti ja harkitsemattomasti arkaluontoisessa tilanteessa.

Vihreiden kohuissa on hyvä pitää mielessä, että Britannian poliittiseen kulttuuriin on läpi 2020-luvun kuulunut se, että jopa vasemmistopuolueet syyttävät toisiaan milloin islamofobisiksi ja milloin antisemitistisiksi. Tämän lisäksi Reform UK -puolueen nousu on lisännyt selvästi vastakkainasettelua saarivaltiossa.

Vihreät tarjoavat äänestäjille vaihtoehdon

Englannin sisäpolitiikkaa viimeisen kymmenen vuoden aikana voi kuvailla pettymysten sarjaksi. Ensin petyttiin Brexit-äänestykseen, sitten itse brexitiin. Sen jälkeen Boris Johnsoniin ja konservatiiveihin. Nyt pettymys kohdistuu Labour-puolueeseen ja sen johtajaan Keir Starmeriin. Äänestäjät etsivätkin ahkerasti vaihtoehtoja perinteisille puolueille.

28-vuotias Benjamin Lontoosta pitää vihreiden nousua osittain helpotuksena: “Vihreät estävät äänien valumista Reform UK -puolueelle. Äänestäjiä revitään kohti uusia ääripäitä. Konservatiivit valuvat yhä oikeammalle, kun taas Labourin nykypolitiikka työntää vasemman laidan äänestäjiä pois. Vihreät tarjoaa vaihtoehdon”, Benjamin kertoo Verdelle.

Benjamin on äänestäjä, josta monet puolueet tällä hetkellä kilpailevat. Hän on korkeakoulutettu asiantuntijatyössä työskentelevä lontoolainen, joka määrittelee oman poliittisen suuntautumisensa liberaaliksi ja hieman vasemmalle kallistuvaksi. Benjamin esiintyy etunimellään vaalisalaisuuden ylläpitämiseksi, mutta hänen henkilöllisyytensä on Verden toimituksen tiedossa. Hän arvostaa vihreissä erityisesti heidän rohkeaa politiikkaansa.

“Vihreät ovat sitoutuneet omaisuusveroon ja raskaisiin vähennyksiin fossiilisissa polttoaineissa vaikka se osuisikin teollisuuteen”, toteaa Benjamin.

Äänestäjät äänestävät nyt vastaan, ei puolesta

Nuorena Benjamin äänesti synnyinkaupunkinsa Bathin liberaalidemokraatteja, kun taas Lontooseen muutettuaan hän äänesti tyypillisesti työväenpuoluetta.

“Äänestän aina konservatiiveja vastaan”, Benjamin luonnehtii omaa äänestämiskäyttäytymistään. Hän ei pidä ajattelutapaansa poikkeuksellisena: “Tyypillinen äänestäjä Englannissa kulkee keskellä mutta kaartaa kohti vasenta. Labour on ollut perinteisesti hyvä vaihtoehto.”

Työväenpuolueen politiikka on Benjaminin mielestä pettänyt tällaiset äänestäjät. Ilman vihreitä Benjaminin kaltaiset äänestäjät jäisivät ilman poliittista kotia. Starmerin Labour on pääministeripuolueena osoittautunut Benjaminin mielestä kykenemättömäksi toteuttamaan progressiivista talouspolitiikkaa.

’He pelkäävät riskinottoa ja heidän politiikkansa pyrkii miellyttämään kaikkia, mikä ei tietenkään  onnistu.”

Benjamin ei ole kuitenkaan täysin valmis hylkäämään työväenpuoluetta. Jos paikallisvaaleissa hän voisikin äänestää vihreitä, niin parlamenttivaaleissa työväenpuolue saa äänen, jos hänen vaalipiirissään puolueella on hyvä ehdokas.

“Vihreiden tavoitteet ovat mielestäni epärealistisia ja toteutuessaan aiheuttaisivat todennäköisesti enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Arvostan kuitenkin heidän sitoutumistaan ympäristökysymyksiin”, Benjamin toteaa.

Benjaminin mielestä vihreiden suosio ei johdu itse puolueesta tai vihreistä arvoista. Jos työväenpuolue saisi rivinsä suoriksi, Benjamin uskoo että vihreiden kannatus laskisi. “En usko, että tavallinen kansalainen on nyt sen enempää kiinnostunut ilmastokysymyksistä kuin oli kymmenen vuotta sitten.”

Poliittinen paine parlamenttivaaleihin kasvaa

Toukokuun alun vaalit näyttävät suuntaa sille, mikä voisi olla vihreille mahdollista. Englannissa käydään paikallisvaalit, joissa povataan vihreää jytkyä ja työväenpuolueen romahtamista. Paikallisvaaleissa äänestysprosentti on matala. Lisäksi vaaleja järjestetään eri vuosina eri alueilla ja piirikunnissa, eikä niiden tuloksista voi vetää suoraa johtopäätöstä saarivaltion poliittisten voimasuhteiden muutoksesta. Paikallisvaalit luovat kuitenkin asetelmat parlamenttivaaleille.

Parlamenttivaalit tulee joka tapauksessa järjestää vuoteen 2029 mennessä. Työväenpuolueen mahdollinen murskatappio tämän kevään vaaleissa veisi monen mielestä heiltä poliittisen mandaatin, jolloin pääministerin moraalinen velvollisuus olisi järjestää parlamenttivaalit normaalia aiemmin.

Polanskista ei silti povata vielä seuraavaa pääministeriä. Tällä hetkellä oikeistopopulistinen Reform UK -puolue johtaa muutamalla prosenttiyksiköllä vaalikyselyjä.

Mielipidemittaukset eivät kuitenkaan tarkoita, että Iso-Britannian seuraava pääministeri nousisi näistä puoleista. Englannin ja Walesin vaalijärjestelmä perustuu muinaisiin perinteisiin, niin että vaalipiirin voittajaksi selviytyy ainoastaan yksi ehdokas koko vaalipiirissä kerätyn äänimäärän perusteella. Historiallisesti tämä enemmistövaalitavaksi kutsuttu järjestelmä hyödyttää vakiintuneita valtapuolueita.

Massiivinenkaan vaalivyöry Lontoon vaalipiireissä ei siis auta, jos vihreät häviävät muualla tiukkoja kamppailuja. Englannin poliittisessa historiassa on kerta toisensa jälkeen nähty, että mielipidemittauksista huolimatta vallassa pysyvät perinteiset puolueet, jotka onnistuvat ehdokasasettelussa.

Parlamenttivaaleihin on aikaa enintään kolme vuotta. Siinä ajassa ehtii muuttua paljon. Aika näyttää, kuinka pitkälle Englannin vihreiden nousukiito yltää.

Englannin vihreiden historia: Euroopan ensimmäinen vihreä puolue on vaalitavan ikuinen vanki

Englannin vihreän puolueen juuret ovat vuonna 1972 perustetussa PEOPLE-puolueessa. Puolueen syntytarinan liitetään usein amerikkalaisen biologin ja ympäristökirjailijan Paul R. Ehrlichin Playboy-lehdelle antama haastattelu maapallon väestönkasvun räjähdysmäisistä ennusteista.

Haastattelun kerrotaan toimineen sysäyksenä ekologisesta ja taloudellisesta kriisistä huolestuneelle Warwickshiressä säännöllisesti 1970-luvun alussa kokoontuneelle keskusteluryhmälle. Oli aika järjestäytyä poliittisesti.

PEOPLE-puolue on tunnustettu Euroopan ensimmäiseksi vihreäksi puolueeksi. Se syntyi vastavoimaksi perinteisille puolueille, ja sen perusarvoihin kuului vahvasti sekä ekologisuus että nollakasvuajattelu. Vuonna 1975 PEOPLE-puolue vaihtoi nimensä Ekologiseksi puolueeksi ja toimi mikropuolueena vuosikymmeniä.

1980-luvun puolivälissä Englannin poliittiselle kentälle alkoi ilmestyä muitakin uusia puolueita. Vihreä ideologia oli nousussa Euroopassa. Englannissa liberaalidemokraatit suunnittelivat omaa vihreää puoluetta, jolloin Ekologisen puolueen Hackneyn osasto nimesi itsensä Green Partyksi, etteivät liberaalit ehtisi ensin. Hackneyn osasto ehdotti puoluekokouksessa koko puolueen nimeämistä Green Partyksi, joka hyväksyttiin enemmistöllä. Näin Iso-Britannian vihreä puolue oli syntynyt.

Puolueen kasvu oli vuosikymmeniä tahmeaa. Vuoden 1989 eurovaaleissa vihreät saivat äänistä 15 prosenttia. Enemmistövaalitavan vuoksi tämä ei kuitenkaan johtanut yhteenkään meppipaikkaan ja aiheutti vihreissä katkeruutta.

Vuonna 1990 vihreä puolue päätti hajota Englannin ja Walesin, Skotlannin ja Pohjois-Irlannin vihreiksi puolueiksi. Nämä vihreät puolueet ovat nykyään itsenäisiä puolueita, joilla on omat hallintokoneistonsa.

Vuoden 1999 eurovaaleissa Caroline Lucas ja Jean Lambert valittiin Euroopan parlamenttiin, mikä antoi puolueelle ensimmäistä kertaa poliittista valtaa ja näkyvyyttä. Vuodesta 2000 vihreillä on ollut jatkuva edustus Lontoon paikallishallinnossa.

Vihreiden suosio pysyi tasaisena, mutta vaalitapa rajoitti heidän valtaansa. Vasta vuonna 2010 puolue sai ensimmäisen kansanedustajansa, Caroline Lucasin. 2010-luku oli Englannin vihreille kasvun aikaa, vaikka paikkamäärä pysyi yhdessä.

2020-luvulla puolue päätti satsata vain strategisiin vaalipiireihin, minkä myötä 2024 parlamenttivaaleissa vihreät saivat läpi neljä kansanedustajaa. Vihreät voittivat paikkoja niin työväenpuolueen kuin konservatiivien hallitsemissa vaalipiireissä. Se yllätti monet.

Lisäpaikka saatiin vielä vuoden 2026 täytevaaleissa, jossa vihreä ehdokas voitti historiallisesti edustajuuspaikan ensimmäistä kertaa Pohjois-Englannissa.

Lontoolaisen Zack Polanskin nousu puolueen puheenjohtajaksi syyskuussa 2025 aloitti nousukiidon mielipidekyselyissä, mikä on jatkunut tähän päivään asti.